Koreassa, aamunkoiton maassa

Osmo Pekonen

Elokuun puolivälissä olin Etelä-Koreassa Kansainvälisessä matemaatikkokongressissa, jossa oli 4000 osallistujaa yli 120 maasta. Kongressin suurimmaksi tiedeuutiseksi kohosi se, että neljästä myönnetystä Fieldsin mitalista yksi meni ensimmäistä kertaa naiselle, nimittäin iranilaissyntyiselle Maryam Mirzakhanille, 37, joka nykyisin työskentelee Stanfordissa.

Mirzakhanin tutkimusaiheena ovat Riemannin pintojen muodostamat moduliavaruudet, toisin sanoen sama klassinen aihe, jota aikoinaan tutki myös Lars Ahlfors, Suomen ainoa Fieldsin mitalisti vuodelta 1936. Ja olenpa minäkin kirjoittanut väitöskirjan moduliavaruuksista – joskaan en taida työskennellä ihan samalla tasolla kuin edellä mainitut. Moduliavaruuksia sovelletaan muun muassa string-teoriassa eli nykyfysiikan yhtenäisteoriassa.

Mirzakhanin huippusaavutus otettiin hänen entisessä kotimaassaan vastaan ristiriitaisin tuntein. Iranin presidentti onnitteli Fieldsin mitalistia, mutta yhtä hyvin hänelle voitaisiin tuomita 90 ruoskaniskua hunnutta esiintymisestä. Iranin mediassa Mirzakhan hunnutettiin kuvankäsittelyllä.

Naiset olivat framilla muutenkin, sillä myös matemaatikkokongressin puheenjohtajana toimi ensimmäistä kertaa nainen, belgialaissyntyinen Ingrid Daubechies. Avajaisissa Etelä-Korean naispresidentti Park Geun-hye jakoi mitalit ja piti hyvän puheen. Sekä hänen isänsä että äitinsä on aikoinaan murhattu poliittisista syistä, joten turvatoimet olivat tarkat.

Presidentin viikko oli vilkas, sillä seuraavana päivänä saapui vierailulle paavi Franciscus. Kansojen villitsijä veti koolle Soulin keskusaukiolle ehkä miljoona uskovaista, olinpa minäkin läsnä. Lempeän maineensa mukaisesti Franciscus sulki syliinsä kehitysvammaisia lapsia, lohdutti Sewol-laivaonnettomuuden uhrien omaisia ja varoitti Samsungin, Hyundain ja LG:n kotimaan asukkaita sokaistumasta materialismista.

Pohjois-Koreaa hallitsevat pimeyden ruhtinaat tervehtivät paavia laukaisemalla hänen saapumispäivänään viisi ohjusta, jotka tosin oli tähdätty mereen. Hulluuden monumentti on Koreoiden välinen rajavyöhyke, johon kävin tutustumassa. Se lienee maailman tarkimmin vartioitu maakaistale, jolla oksakaan ei huomaamatta risahda. Miinoja täyteen kylvetystä tuhannen neliökilometrin alueesta on tullut Aasian arvokkaimpia lintuparatiiseja.

Kävin infiltraatiotunnelissa, jollaisia pitkin pohjoiskorealaisten desanttien aikoinaan oli määrä soluttautua ali rajan. Kokemus ahtaassa ja kosteassa onkalossa syvällä maan alla oli klaustrofobinen. Desanttien on täytynyt olla pieniä ja vikkeliä, sillä minun kokoiseni miehen liikkuminen tunnelissa sujui vaivalloisesti.

Princetonissapa minäkin

Osmo Pekonen

Kesäkuussa osallistuin noin 600 muun tutkijan kanssa string-teorian maailmankonferenssiin Princetonissa: http://physics.princeton.edu/strings2014/

Fysiikan yhtenäisteorian merkillisyyksiin kuuluu, että avaruusajassa piilee pituuden, leveyden, korkeuden ja ajan lisäksi muita ulottuvuuksia. Aikakin voi olla useampiulotteinen. Bosonisessa string-teoriassa ulottuvuuksia on 26, supersymmetrian ja fermionit huomioivassa superstring-teoriassa 10. Bosonit ja fermionit yhdistävä heteroottinen teoria voi olla joko 11- ulotteinen (M-teoria) tai 12-ulotteinen (F-teoria). Korkeampia ulottuvuuksia emme havaitse, koska niiden ajatellaan käpertyneen kokoon Planckin mittakaavassa.

Moderni string-teoria sai siivet, kun vuonna 1984 osoitettiin, että 26- ja 10-ulotteiset teoriat ovat anomaliavapaita. Puhutaan string-teorian ensimmäisestä vallankumouksesta.

Noin 1994 alkoi string-teorian toinen vallankumous, kun sen eri sektorien välille löytyi syvällisiä vastaavaisuuksia eli dualiteetteja. Ymmärrämme vain joitakin yhtenäisteorian osia, mutta osaset sopivat yhteen kuin palapelissä. Tähän kehitysvaiheeseen string-teoria on jäänyt.

Intomielisenä nuorena matemaatikkona olin ensi kertaa mukana string-teorian konferenssissa San Diegossa 1986. Noilta ajoilta minulla on muutamia referoituja artikkeleita bosonisesta string-teoriasta, joten nimeni keikkuu edelleen alan postituslistoilla ja tietokannoissa. Onpa minua joku siteerannutkin, mutta bibliometrisestä h-indeksistäni olen mieluiten hiljaa.

Maailman korkein matemaattisten tieteiden h-indeksi (176) on string-teorian perustajaisällä Edward Wittenillä. Tyylikkäästi harmaantuneena hän oli Princetonin kokouksessa läsnä. Witteniä pidetään yleisesti uutena Einsteinina. Työpaikkakin on sama: Institute for Advanced Study. Witten on jo ohittanut Einsteinin h-indeksin (103), mutta humanismin puolella herrat nimeltä Freud ja Marx ovat vielä Wittenin edellä.

En ole varma olinko Princetonissa tutkijana vai toimittajana, mutta esitin Wittenille yhden kysymyksen: mistä johtuu Higgsin hiukkasen massa? Mestari vastasi, mutta en ihan ymmärtänyt mitä hän sanoi.

Mutta olinpa Princetonissa minäkin, ja vieläpä ainoana suomalaisena. Jäin ihmettelemään, eikö string-teoria kiinnosta Suomessa enää ketään muuta…?