Tiedekeskiviikko

Unelmat, sivistys ja symbolinen pääoma

Mikko Tikkanen

29.07.2020 | 8:22

Koronakevät näytti, että toimintamalleja voidaan muuttaa poliittisilla päätöksillä. Sitä kukaan ei kuitenkaan vielä tiedä muuttaako kriisi yhteiskuntien ja talouden rakennetta kestävämpään suuntaan.

 

Talous kyntää ja fossiilinen energia ja uusiutumattomat resurssit ovat halpoja tai jopa ilmaisia. Talouden rakenteet ovat samat kuin ennen kriisiä ja en jaksa uskoa, että ihmisten toiveet ja unelmatkaan ovat muuttuneet kriisin aikana. Kriisi on ehkä vain luonut patoutunutta kulutustarvetta ja kun rajoitukset poistuvat, talous ja päästöt lähtevät ennennäkemättömään kasvuun halpojen fossiilisten resurssien ja patoutuneen kulutustarpeen saattelemana.

 

Vaikka varsinkin Euroopassa toivotaan, että toipumisprosessi kriisistä on vihreä, on kuitenkin vaikea uskoa, että ihmisten unelmat olisivat muuttuneet kriisin aikana. Elämyksiä, kokemuksia ja menestyksen symboleja janotaan samalla tavalla kuin ennenkin. Sääntelyllä voidaan ohjata kehitystä, mutta todellinen muutos ihmisten kulutustarpeissa lienee epätodennäköinen.

 

Jos kriisi pitkittyy ja sen aiheuttamasta lamasta tulee pitkä ja syvä, se tarkoittaa auttamattomasti vähemmän resursseja koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Vähemmän resursseja kaikkeen, mitä tarvitaan uusien kestävämpien ratkaisujen kehittämiseen. Unohtamatta sitä, että koulutuksella on myös tärkeä rooli kulutuskäyttäytymisen muokkaamisessa.

 

Tällä hetkellä koulutusmääriä ollaan lisäämässä, mutta yliopistojen resurssit eivät ole kasvamassa samassa suhteessa. Tämä tarkoittaa vääjäämättä opetuksen tason laskua. Korona-aika on myös opettanut käyttämään opetuksen etätyökaluja. Etäopetus säästää aikaa ja rahaa, mutta samaan aikaan se vähentää ihmiskontakteja yliopistolla.

 

Korkea koulutustaso korreloi yleensä liberaalien arvojen ja laajemman kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa sopusoinnussa olevan maailmankatsomuksen kanssa. En kuitenkaan usko, että korrelaation takana on koulutus ja tieto pelkästään, vaan paljolti kyse on opiskelun aikana omaksutusta kulttuurista.

 

Yliopisto-opinnon osuvat tärkeään aikaan elämässä. Nuorina aikuisina luodaan identiteetti, jonka kautta nähdään itsensä osana ympäröivää yhteiskuntaa ja isompaa kokonaisuutta. Tänä aikana luodaan pari- ja muita sosiaalisia suhteita. Opiskeluaikana suurimmalla osalla on kuitenkin käytössään hyvin rajalliset rahalliset resurssit. Identiteetin rakentamisen on perustuttava johonkin muuhun kuin statushyödykkeillä symbolisen pääoman kasvattamiseen. Tämä on mitä parasta opetusta kestävään elämäntapaan. Monelle yliopisto-opintojen alkaminen tarkoittaa myös muuttoa kaupunkiin ja liberaaliin ja kansainväliseen yliopistoyhteisöön.

 

Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen tarvitsee koulutustason nostoa. Jos kuitenkin samaan aikaan käy niin, että yliopisto-opinnoista tulee vain mahdollisimman nopea koulumainen siirtymä vanhempien kukkarolta omiin tuloihin, niin ehtiikö opiskeluaika muuttaa identiteettiä. Sivistys ei synny pelkästä tiedon välittämisestä.