Tiedekeskiviikko

Työurat tehopesussa

13.02.2017 | 12:04

Anu-Hanna Anttila

Olen työskennellyt Berliinissä kevään ja hengittänyt rauhassa sen kulttuuria ja historiaa. Tämän maailmanpolitiikan kirjopesemän suurkaupungin tunnelma on ainutlaatuinen – ja Suomi kaukana. Asuntoni on Karl Marx Alleen lähellä idässä. Yksiössä on kaikenlaisia kodinkoneita, mutta vertaansa vailla ovat kaasuliesi ja saksaksi pyykkäriä komentava pesukone. Bitte!

Tälläkään kertaa en millään haluaisi palata takaisin, eikä median uutisointi siihen innosta. Suomessa on menellään rakenneuudistuksen tehopesussa linkousvaihe. Pesuaineena käytetään jo muualla tehokkaaksi koettua uutta julkisjohtamista. Valtakunnan ykkösmediassa puheenvuoroja jaetaan etenkin muutoksen välttämättömyydestä puhuville politiikan ammattilaisille ja talouselämän vaikuttajille.

Maan suurimman eläkeyhtiön Varman toimitusjohtaja Risto Murto nopeuttaisi nuorten opintojen aloittamista, näin ”työurat pidentyisivät myös alkupäästä” (HS 24.4.2014). Kehittyneiden markkinatalousmaiden yhteistyöjärjestö OECD katsoo, että Suomen vienti tulisi saada kasvuun ja eläkeikää nostettua, ja ”Suomen täytyy jatkaa muiden rakennusuudistusten ohella eläkeuudistusta” (US 12.2.2014).

En näitä uutisia lukiessani välttynyt ajattelemasta, että jos ei olisi lakeja suojaamassa ihmisiä, jotka valtiossa ovat kansalaisia, työmarkkinoilla työvoimaa ja kulutusmarkkinoilla asiakkaita, niin kehnosti tässä ihmisille kävisi. Mitä Immanuel Wallerstein kirjoittikaan Historiallinen kapitalismi -teoksessaan?

Jotenkin niin, ettei kapitalisti aikoinaan saanut työväestä irti riittävästi tuottoa ja voittoa muuten kuin työntekijää alituiseen vaihtamalla. Ihmiset kun väsyivät ja sairastuivat, eikä heidän elinikänsä ollut kovin pitkä.Eliniänodote kasvoi hyvinvoinnin myötä ja työaikaa ja työntekijöitä koskevan lainsäädännön kieltäessä kohtuuttomuudet. Nyt ihmisestä halutaan ottaa irti maksimaaliset tehot, sillä hän voi suorittaa ja tuottaa useita vuosikymmeniä.

Tätä siis pörssiyhtiön johtaja tarkoitti, kun yhä varhemmin pitäisi työvoimaansa myydä. Tietyillä rajoituksilla, sillä lapsityövoiman käyttöhän on laitonta. Suomessa. Ja useimmissa maailman maissa. Toki työuraa voi pidentää loppupäästä, siirtää eläköitymisikää ja tehdä töitä laillisesti eläkkeellä. Mutta kai silläkin on rajansa. Muukin kuin meneminen rajan taa.

Työurien pidentäminen esitetään pakkona, muuten käy kehnosti. Miljonääri Björn Wahlroosin mukaan on ”miljardi ihmistä valmiina tekemään työtä eurooppalaisia halvemmalla” tai sitten Eurooppaan luodaan ”joustavat työmarkkinat” (HS 7.5.2014). Eläkeyhtiö Ilmarisen varatoimitusjohtaja Timo Ritakallio on huolissaan talouskasvun ”paikoilleen jämähtämisestä” ja Suomen ”pysähtyneisyyden tilasta” (HS 26.4.2014).

Jyrki Kataisen hallituksen käynnistämässä poliittisessa pesuohjelmassa todetaan, että ”työuria tulee pidentää alusta, keskeltä ja lopusta”.Ihmisen elinikäistä työpanosta voidaan kasvattaa pidentämällä työuria myös keskeltä. Se käy vaikkapa karsimalla vapaapäiviä, minimoimalla sairaspoissaolot ja lisäämällä tuottavuutta.

Selväksi on tehty, että pitää tuottaa enemmän, tehokkaammin ja vähemmillä kustannuksilla – ja kaikki tämä elintason ja talouskasvun nimissä. Mutta onko tämä ainoa vaihtoehto? Täytyykö ostaa tätä talouspulveria? Ehkä voisi olla inhimillisempiä, eettisempiä ja ekologisempia vaihtoehtoja. Entä onko palattava kotiin? No, ehkä kauempaa vain näen hiukan selkeämmin. Täällä Saksassa se vasta talouden tehopesu osataankin. Bitte!