Jäämeren rannoilla eletään, tutkitaan ja lumoudutaan

23.08.2018 | 2:28

Tiedetoimittajain liiton opintomatka Pohjois-Norjaan ja Huippuvuorille osoitti kouriintuntuvasti, miten ilmastonmuutos etenee ja vaikuttaa luontoon, eläimiin ja meihin ihmisiin. Pohjoisen luonnon karu kauneus jätti meihin muistijäljen ja kirvoitti yhteensä tuhansiin valokuviin. Tässä kooste matkalaisten kuvamuistoista – varsinaiset jutut julkaistaan vuoden viimeisessä Tiedetoimittaja-lehdessä.

(Kuva ja teksti: Matti Välimäki)  Huippuvuorilla on tavallista, että laivaa seuraa upeasti liitävä myrskylintu (Fulmarus glacialis). Lajia kannattaa ihailla tietyn välimatkan päästä, ainakaan sen pesän lähelle ei ole menemistä. Myrskylintu puolustautuu sylkäisemällä tunkeilijan päälle erittäin voimakasta mahanestettä. Silloin voi tulla ikävä televisiosta tuttuja Myrskylintuja, kansainvälistä pelastuspartiota. (Gerry ja Sylvia Andersonin 1960-luvulla valmistunut nukkeanimaatiosarja Thunderbirds)

 

 

(Kuva: Riitta Oittinen)

(Kuva: Riitta Oittinen)

(Kuva ja teksti: Sanna Kähkönen) Mursuja (Odobenus rosmarus) metsästettiin ahkerasti Huippuvuorilla niiden paksun rasvakerroksen ja kellastumattoman hammasluun vuoksi ja kannat kutistuivat. Nyt ne vähitellen palaavat saarille nauttimaan lyhyen kesän antimista, kuten simpukoista ja merikurkuista. Mursut ovat sosiaalisia eläimiä, jotka viihtyvät isoina ryhminä, usein joko pelkkien urosten muodostamissa yhdyskunnissa tai sekaryhmissä poikasten kanssa. Nämä uteliaat yksilöt viettivät kesää Prins Karls Forland -saaren vesissä poikamiesmursujen rannalla.

 

(Kuva: Elina Nieppola) Meripelastusharjoitus sattui sopivasti laivallemme, joka matkasi Longyearbyenista Barentsburgiin. Sysselmanin eli paikallisen kuvernöörin toimisto vastaa lähes kaikesta viranomaistoiminnasta Huippuvuorilla. Ympäristönsuojelun, rakentamisen ja muun lainvalvonnan lisäksi myös poliisi- ja pelastustoiminta on Sysselmanin tontilla – unohtamatta positiivista PR:ää!

 

(Kuva ja teksti: Eeva Pitkälä) Huippuvuorten symboli, huippuvuortenunikko (Papaver dahlianum ssp. polare) on levinneisyydeltään arktinen unikko, joka on napaunikon (Papaver dahlianum) alalaji. Sitä tavataan Huippuvuorilla ja Karhusaarella, napaunikko kasvaa lähialueella myös Grönlannissa ja pohjoisimmassa Norjassa Varangin niemimaalla.
Lue lisää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Huippuvuortenunikko

(Kuva ja teksti: Eeva Pitkälä) Mätäsrikko (Saxifraga cespitosa, myös S. groenlandica) on pienikokoinen rikkokasveihin kuuluva pohjoisten alueiden kasvi. Lue lisää: Luontoportti http://www.luontoportti.com

(Teksti ja kuva: Eeva Pitkälä) Hapro (Oxyria digyna) on monivuotinen, keskipaljakalla viihtyvä ja ravinnoksi kelpaava villiyrtti. Sen lehdet ovat happaman makuisia ja C-vitamiinipitoisia, liian suuria määriä nautittuna kuitenkin vaarallista oksaalihapon takia. Oxyria (kreikan sanat oxys ja aria) tarkoittaa happamalle maistuvaa. Hapro on runsain typekkäällä maalla, koska se kykenee hyödyntämään esim. lintujen lannassa olevia nitraatteja omien valkuaisaineiden valmistukseen.

 

(Kuva ja teksti: Mia Rönkä) Barentsburgissa kerrostalon ja lasten leikkipaikan tuntumassa viihtyi naaliperhe, jota talon asukkaat jopa ruokkivat. Tämä pentu puuhaili pelottomana leikkipaikalla ja tienpenkalla. Kuvamme arasta tuntureiden asukista muuttui.

 

(Kuva: Johanna Mehtola) Longyearbyenin kylän laitamilla löytyvät tienvarresta varoituskyltit. Jääkarhuja tavataan etenkin talviaikaan asutuksen tuntumassa, joten patikoijien on varauduttava aseella. Vaikka matkanjohtajat Ulla Järvi ja Satu Räsänen kuvassa iloisesti hymyilevät, varoitukset otettiin tosissaan, ja ryhmä liikkui asein varustautuneiden oppaiden kanssa maastossa.

 

Huippuvuorten pikkuruiset karvajalkaporot ovat sinnitelleet karuissa maisemissa jo 5000 vuotta. Sulan maan aikaan niillä on niin kiire ahtaa kasveja vatsaan, ettei pää juuri nouse maanpinnasta. Kanta on elpynyt rajuista metsästysvuosista. Nykyään metsästys on luvanvaraista. Uuden haasteen tuo ilmastonmuutos muuttuvine lumi- ja jääoloineen.

 

(Teksti ja kuva: Päivi Lehtinen) Ennen Huippuvuorille matkaamistaan tiedetoimittajain opintomatka pysähtyi kahdeksi päiväksi Tromssaan kuulemaan pohjoisen luonnon ja kansojen tutkimuksesta. Kasvibiologian professori Kaisa Jaakolan tutkimusryhmä tutkii muun muassa sitä, miten pohjoinen kasvupaikka vaikuttaa marjoihin. Tutkimukset ovat jo osoittaneet muun muassa sen, että pohjoisessa kasvaneissa marjoissa on enemmän flavonoideja kuin etelässä kasvaneissa. Mutta miksi? sen Jaakola haluaa tietää. Miten pohjoisen erilainen valo ja yötön yö vaikuttavat marjoihin ja muihin kasveihin? Tutkimusaseman kasvihuoneessa testataan esimerkiksi erilaisten valojen vaikutusta kasveihin. Eniten ryhmämme taisi kuitenkin innostua tutkimuksesta, joka ei ole Jaakolan ominta aluetta, mutta jota hän suostui ystävällisesti esittelemään meille: asemalla tutkitaan myös loiskasvia, joka tunnetaan Suomessa nimellä humalanvieras tai nokkosvieras, Cuscuta europaea. Suomessa ja muualla pohjoisessa tästä loisesta ei ole liiemmin riesaa, koska täällä se ei menesty niin hyvin että aiheuttaisi tuhoa hyötykasveille. Etelämmässä tilanne on toinen, ja ilmastonmuutoksen myötä tilanne saattaa muuttua meilläkin. Esimerkiksi Armeniassa Cuscuta leviää kuin syöpä ja tuhoaa kokonaisia peltoalueita. – Hyi, ihan kuin alien, joka lonkeroineen imee elämän isäntäkasvista, värisytteli järkiperäinen tiedetoimittajaryhmämme.