Kaupunkikasvio

16.10.2014 | 9:01

Pekka Wahlstedt

Pertti Ranta: Villit vihreät kaupungit. Suomen kaupunkikasvio.
Vastapaino  2014 432 s.

 

Kaupunkeja kutsutaan usein kivierämaiksi. Mikään ei voisi olla harhaanjohtavampaa – tarkka katse tavoittaa jo Helsingin Suurkirkon portaiden raoista 73 kasvilajia. Ja kaikkialla vastaan tuleva voikukkakaan ei ole niin tuttu ihmisille kuin he luulevat – voikukkaa löytyy 500 eri lajia. Yhteensä Suomen kaupungeissa kasvaa 1500 kasvilajia, ja Rannankin on täytynyt jättää osa pois.

Ranta etsii ja löytää kasveja niin puistoista, kallioilta ja rannoilta kuin joutomailta, satamista, ratapihoilta ja ratojen varsilta. Eivätkä myöskään viherkatot jää huomiotta – onhan kaupunkiviljely mitä oivallisin tapa kehittää ja ylläpitää ekologiaa  kaupungissa.

Villit vihreät kaupungit – kirjan tavoitteena on lisätä kaupunkilaisten ekologista havainnointi- ja lukutaitoa  ja auttaa ymmärtämään omaa ympäristöään. Ranta haluaakin hylätä perinteisen jäykän tavan esittää kasvilajit luonnon lopullisina ja pysyvinä lopputuotteina.

Kaupungissa kasvit  tulevat ja menevät niin kuin ihmisetkin,  ja nykyään maahanmuutto on yhtä yleistä kuin ihmisilläkin. Rannan esittelemissä neljässä kaupungissa, Helsingissä, Vantaalla, Tampereella ja Oulussa,  on kussakin aivan omanlaisensa kasvisto.

Villien vihreiden kaupunkien  kaltaisia kaupunkikasvioita on ilmestynyt muutamia eri puolilla maailmaa. Parhaana esikuvanaan Ranta pitää  Heiderose Häslerin ja Iduna Wunschmanin kirjaa Berliner Pflanzen – Das wilde grun der Grofsstadt.

Merkillepantavaa  on se, että kirjoittajat eivät ole kasvitieteilijöitä sen enempää kuin ekologejakaan – vaan tiedetoimittajia. Ranta kirjoittaakin vetävästi kuin paraskin tarinankertoja. Ja turha edes mainita, että Villit vihreät kaupungit on pakollista luettavaa kaikille tiedetoimittajille.

Kirjoittaja on kirjallisuuskriitikko.