Kestääkö haastateltava laveat julkaisuoikeudet?

02.01.2015 | 1:08

Ulla Järvi

lkrliitto_ullajarvi_3-web

Kuvitellaan, että olet ravitsemusasiantuntija. Sinulla on luottamukselliset välit ison viikkolehden toimittajan kanssa ja annat hänelle ajoittain paljon aikaasi. Toimittaja esittää sinulle sähköpostitse kysymyksiä ja vastaat niihin. Vastaustesi pitää olla paitsi tieteellisesti vedenpitäviä, myös elävästi ja hauskasti kirjoitettuja.

Olet tehnyt saman toimittajan kanssa yhteistyötä jo parisen vuotta. Asiantuntemustasi on käytetty ainakin parissakymmenessä jutussa. Olet alkanut miettiä, josko kirjoittaisit oman ravitsemusta käsittelevän yleistajuisen tietokirjan. Moni lehdenlukija on itse asiassa sitä toivonutkin sinulle tulevissa sähköpostiviesteissä.

Yllättäen saat kuulla luottotoimittajaltasi, että lehtiyhtiöltä on tulossa oma kirjasarja. Yksi niistä käsittelee ravitsemusta. Toimittajan tekemät jutut sekä lehtikonsernin toisen toimittajan artikkelit muodostavat kirjan keskeisen sisällön. Kohta huomaat, että sinun kuvasi komeilee kirjan mainoksissa konsernin aikakauslehtien näyttävissä mainoksissa. Sinut mainitaan kirjan yhdeksi asiantuntijaksi.

Kun tapaat toimittajan seuraavan kerran, kysäiset puolivakavissasi, millaiset rojaltit on luvassa. Toimittaja punastuu ja naurahtaa väkinäisesti. Häneltä vietiin tekijänoikeudet juttuihinsa jo monta vuotta sitten. Sama tehtiin muutama vuosi sitten kaikille ulkopuolisille avustajille. Sen kummemmin toimittaja kuin sinäkään ette ole oikeutettuja minkäänlaiseen rahalliseen korvaukseen.

Väritetään tilannetta vielä makoisalla jälkipelillä. Sinä olet vankkumaton virallisten ravitsemusohjeiden ja ruokakolmion kannattaja. Kirjan mainonnassa esiinnyt kuitenkin rintarinnan ravintoneuvojan koulutuksen saaneen ex-urheilijan kanssa, joka vannoo voimaruoan ja kookosöljyn nimiin. Hän on lehtikonsernin vaihtoehtoisen elämäntapalehden ruokakolumnisti.

Eräänä päivänä kirjasta tehty aukeaman juttu on konsernin iltapäivälehdessä, joka on levitetty yliopistolla laitoksenne kahvipöydälle. Huomaat kollegojesi supattavan selkäsi takana – sinusta tuntuu, että kahvihuone tyhjenee pikaisesti sinne astuttuasi. Arvostettu kollega soittaa ja pyytää poistamaan lähes valmiista tieteellisestä artikkelistanne hänen nimensä – olihan hänen panoksensa kovin pienikin…

Journalistin ohjeiden mukaan (JO 17) “Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.”

Median kilpailuasetelmien kiristyessä yhä useampi mediakonserni on ottanut toimittajilta ja avustajilta tekijänoikeudet näiden juttuihin. Jutuissa esiintyville haastateltaville pitäisi pystyä kertomaan kaikki mahdolliset julkaisukanavat. Koska lehtikonserni voi myydä jutut minne tahansa ja käyttää niitä missä omassa julkaisussa tahansa, Journalistin ohjeiden noudattaminen on tehty mahdottomaksi.

Asiantuntijoilla ei siis ole mitään mahdollisuuksia valvoa sitä, missä heidän asiantuntemustaan hyödynnetään. Mediajulkisuudesta voi tieteentekijälle olla usein silkkaa hyötyä, mutta häneltä viedään mahdollisuus julkisuuden rajaamiseen näissä uusissa tekijänoikeussopimuksissa, joita jopa sanellaan yksipuolisesti.

Journalistiliitto ja muut toimittajäjärjestöt, kuten Suomen tiedetoimittajat ry, yrittävät pitää kiinni niin tekijänoikeuksista kuin Journalistin ohjeista. Tässä rintamassa olisi paikkansa myös asiantuntijoiden ja tieteentekijöiden oikeuksia edustaville järjestöille.