Mitä toimittajilta jäi rokotekohussa kertomatta?

02.01.2015 | 11:39

Teija Riikola

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen ylijohtaja Terhi Kilven työssä on riittänyt turbulenssia. Ensin tulivat sikainfluenssarokotteen narkolepsiatapaukset, sitten kohu papillooma- eli HPV-rokotteesta. Virkamiehille satelee mediassa ja somessa edelleen syytöksiä salailusta laiminlyönteihin ja korruptiosta salaliittoihin. Ovatko toimittajat olleet oikeilla jäljillä?

Kuva: Teija Riikola Ylijohtaja Terhi Kilven mielestä toimittajilta jäi narkolepsiakohussa tärkeitä kysymyksiä kysymättä.

Kuva: Teija Riikola
Ylijohtaja Terhi Kilven mielestä toimittajilta jäi narkolepsiakohussa tärkeitä kysymyksiä kysymättä.

Suomalaisia rokotettiin sikainfluenssarokote Pandemrixilla vuonna 2009, ja vuoden kuluttua havaittiin lasten ja nuorten narkolepsiatapausten lisääntyneen huomattavasti. Lääkeyhtiö GlaxoSmithKlinen kehittämä Pandemrix-rokote ja sitä edeltänyt mallirokote oli tutkittu EU:n lääkelainsäädännön mukaan 10 000–15 000 potilaalla.

”Kausi-influenssarokotteen virusosat päivitetään lähes vuosittain samaan tapaan kuin nyt tehtiin siirryttäessä mallirokotteesta varsinaiseen pandemiarokotteeseen. Ei tässä toimintatavassa sinänsä mitään uutta ollut”, kertoo tuolloin THL:n rokotusosaston johtajana toiminut Terhi Kilpi.

Rokotusten ja narkolepsian yhteys oli median uutiskärjissä viikosta toiseen, ja Terhi Kilpeä pommitettiin kysymyksillä. Kilven mielestä toimittajilta jäi kuitenkin tärkeitä kysymyksiä kysymättä.

Riskiä ja haittavaikutuksia ei ymmärretä

Kaikkiin uusiin hoitoihin ja rokotteisiin liittyy riski ja näiden riskien suhde hoidon hyötyihin punnitaan. Kilven mukaan alkamassa olevan influenssapandemian kohdalla tämä suhde on erityisen vaikea arvioida, koska tautitapausten vakavuus ja laajuus selviävät vasta epidemian aikana.

”Taudin ja rokotteen suhteuttaminen toisiinsa jäi niin toimittajilta kuin kansalaisiltakin ymmärtämättä. Meidän virhe oli se, ettemme sanoneet riittävän selvästi, ettei täydellistä varmuutta ole. Kerroimme, ettei Pandemrix-rokote ole aiheuttanut vakavia haittavaikutuksia, mutta emme riittävän selvästi sanoneet, että vakavan, harvinaisen haitan mahdollisuutta ei voi koskaan etukäteen täysin sulkea pois”, Terhi Kilpi sanoo.

”Iso dilemma onkin, että lääkkeillä parannetaan jo sairastunutta ja tällöin haittavaikutukset on helpompaa hyväksyä. Sen sijaan rokotteiden aiheuttama pienikin vakavan haitan mahdollisuus on vaikeaa hyväksyä. Rokotteilla hoidetaan terveitä, eikä kukaan vakavalta sairaudelta pelastettu tule ilmoittautumaan.”

Narkolepsian mahdollisuudesta ei kukaan tiennyt syksyllä 2009.

”Sairastumisen riski on ollut niin pieni, ettei se voinut tulla esiin normaaleissa rokotetutkimuksissa. Näin harvinaiset haitat voidaan havaita vasta rokotteen ollessa laajassa käytössä. Ihan sama tilanne on alkuun kaikilla uusilla rokotteilla, pandemiarokote ei ollut tässä suhteessa mikään erityistapaus.”

Pieni ryhmä, suuri ääni

Toinen rokoteryöpytys alkoi 2013, kun rokotusohjelmaan lisättiin tytöille tarkoitettu HPV- eli papilloomavirusrokote. Osa papilloomaviruksista aiheuttaa kondyloomia ja kohdunkaulan syöpää.

THL:n rokoteasiantuntijat olivat asiasta usein toimittajien haastateltavina. Esimerkiksi television rokotekeskusteluissa vastapuoleksi studioon kutsuttiin homeopaatteja ja edustajia Suomen Luontaisterveydenliitosta, nykyisestä Suomen Terveysjärjestöstä, joka vaati HPV-rokotusten keskeyttämistä.

”Rokotuskriitikot ovat erittäin pieni ja epäyhtenäinen ryhmä. Ymmärrän halun tiedonsaantiin, mutta en hyväksy sitä, että peruslähtökohtana on epäluottamus, että peittelisimme tai salaisimme jotain.
Tehtävänämme on toimia näyttöön perustuvan tiedon mukaan. Rokotevastustajille puolestaan riittää todisteeksi yksi tapaus, jossa rokottamista on seurannut sairastuminen, vaikka mitään muuta näyttöä syyyhteydestä ei olisi”, Terhi Kilpi sanoo.

Aidon keskustelun syntyminen vaikeutuu, kun premissit ja käsitys tiedon luotettavuudesta erkanevat toisistaan suuresti. Kilpi ihmetteleekin, miksi toimittajat haluavat luoda tällaisia asetelmia.

”Tarvitaan tarina ja vastakkain asetelma. Vaikuttaa siltä, että se vastakkainen mielipide otetaan sieltä, mistä se tarjotaan valmiina.”

Rokotekeskustelua ovat pyörittäneet sekä toimittajat eri viestimissä että rokotekriitikot keskustelupalstoilla. Kilven mielestä keskustelu karkasi käsistä ja rokotteiden vastustajat saivat paljon medianäkyvyyttä, mikä osaltaan antoi ryhmälle lisäpontta. Tällainen keskustelu on Kilven mukaan usein hedelmätöntä eikä palvele kansalaisten valtaenemmistön tarpeita. Jo vuosikymmen sitten yhden innokkaan aktivistin käymä keskustelu työllisti lopulta kokopäiväisesti yhden THL:n työntekijän.

”Emme saa harhautua loputtomaan väittelyyn muutaman kymmenen henkilön kanssa, sillä tehtävämme on palvella kaikkia suomalaisia. Edelleen 95 prosenttia suomalaisista ottaa rokotusohjelman mukaiset rokotteet. Enemmistö on siis sitä mieltä, että rokotteita tarvitaan.”

Selvitettiinkö yhteistyö lääketeollisuuden kanssa?

Kummassakin rokotekeskustelussa nostettiin viranomaisten yhteistyö lääkeyhtiöiden kanssa suurennuslasin alle. Epäiltiin, että rokotuksista päättävillä virkamiehillä on liian läheiset suhteet lääketeollisuuteen.

”Salaliitosta ei puhuttu, mutta taustalla oli selvästi ajatuskehitelmiä siitä”, Kilpi sanoo.

Miksi julkinen sektori ei sitten irtautuisi kokonaan lääke- ja rokotekehitystyöstä?

”Tutkimustyö jäisi yksityisen sektorin varaan. Tällöin ei olisi vuoropuhelua eikä ajatusten vaihtoa eri tahojen välillä. Luulen, että lopputulos olisi yhteiskunnan kannalta huomattavasti huonompi kuin nyt. Ihmisten terveysintressi tulisi huonommin hoidettua ja rokotteiden kehittämiseen ja vaikutusten seurantaan suuntautuisi varoja vain kaupallisista näkökulmista”, Terhi Kilpi pohtii.

THL:n kanta on, että julkisen puolen tulee olla kiinnostunut siitä, mitä kaupallisella puolella tapahtuu ja kehitetään. Rokotteen kehittäminen maksaa 500 – 800 miljoonaa euroa, joten on epätodennäköistä, että yhteiskunnalla olisi resursseja sellaiseen yksin.

”Yhteistyö tulee järjestää niin, että yhteiskunta saa siitä mahdollisimman suuren hyödyn.”

Tällä hetkellä lääketeollisuuden kanssa tehtävä yhteistyö on useimmiten rokotteiden kehitystyötä, joka on tarkkaan säädeltyä: sopimukset, läpinäkyvyys ja seuranta.

”Rokotekehityksessä kliiniset tutkimukset ovat satunnaistettuja, sokkoutettuja ja lääkeviranomaisten tarkkaan valvomia, jolloin tulosten peukalointi on liki mahdotonta. Yhteistyössä tehtävissä rokotetutkimuksissa on tärkeintä, että julkisella tutkimuslaitoksella on iso sananvalta tutkimusasetelmaan. Silloin tutkimus suunnitellaan vastaamaan kansanterveyden kannalta oleellisiin kysymyksiin. Mikäli nämä ehdot täyttyvät ja hanke on terveyden kannalta merkittävä, yhteiskunta voittaa tällaisesta yhteistyöstä.”

Toinen yhteistyömuoto on seuranta. Euroopan lääkevirasto edellyttää rokotteiden myyntiluvan haltijalta vaikuttavuus- ja turvallisuusseurantaa, mutta lääketeollisuus ei voi tehdä sitä yksin, koska tarvitsee dataa kymmenistä tuhansista rokotetuista lapsista, ja sitä dataa on yleensä vain julkisilla toimijoilla, kuten THL:lla. Esimerkiksi GlaxoSmithKlinen ja THL:n yhteistyössä tekemä laaja pneumokokkirokotteen vaikuttavuustutkimus oli osa tällaista Euroopan lääkeviraston vaatimaa seurantaa.

”Tällaisia hankkeita varten olemme jo vuosia ehdottaneet lääketeollisuuden rahoittaman Euroopan tason rahoitusinstrumentin perustamista. Tällöin katkaistaisiin suora yhteys lääketeollisuuteen. Asiaa selvitetään, mutta se etenee hitaasti.”

Media ei ole ollut Kilven mielestä rokotteiden vaikuttavuus- ja turvallisuusseurannan tasosta kauhean kiinnostunut.

”Kysytään, miksi me teemme yhteistyötä, mutta vastaus ei kiinnosta ja ainoana ratkaisuna tarjotaan täydellistä erillisyyttä”, turhautunut Kilpi toteaa.

Laaja selvitystyö käynnissä

Pandemiarokotteen ja narkolepsian yhteyttä selvitetään parhaillaan laajalti eri puolilla maailmaa.

Ruotsin, Norjan, Irlannin, Ranskan ja Iso-Britannian kansanterveyslaitokset tai lääkeviranomaiset ovat omissa tutkimuksissaan vahvistaneet Suomessa ensimmäisenä osoitetun yhteyden Pandemrixin ja
narkolepsian välillä. Sen sijaan Euroopan tartuntatautiviraston teettämä tutkimus tuotti Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta nollatuloksen. GlaxoSmithKline rahoittaa Euroopan lääkeviraston siltä edellyttämiä tutkimuksia mm. Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei löytänyt huomautettavaa THL:n Pandemrix-rokotteen hankintamenettelystä.

Faktaa

  • Pandemrix-rokote esti rokotusta seuranneen vuoden aikana arviolta 80 000 sikainfluenssatartuntaa sekä noin 50 kuolemantapausta.
  • Pandemrixin laukaisemasta narkolepsiasta on tullut Lääkevahinkovakuutuspooliin ilmoituksia 241, joista 19 on hylätty ja 16:n käsittely on kesken.
  • Pandemrix-rokote voi harvinaisissa tapauksissa laukaista narkolepsian sellaisilla lapsilla ja nuorilla tai keski-ikäisillä aikuisilla, joilla on narkolepsiaan altistava perimä. Uusin laukaisevaa mekanismia etsivä tutkimus on siirtänyt huomiota rokotteen tehosteaineesta sen virusosaan.
  • Narkolepsia on krooninen unihäiriö, jolle on ominaista päivittäin ilmenevä pakonomainen nukahtaminen paikallaan ollessa tai ”unikohtaukset” odottamattomissa tilanteissa, kuten syödessä, kesken puhumisen tai kävellessä.

LUE LISÄÄ:

Pandemrixin viruskomponentissa syy lisääntyneeseen narkolepsian riskiin

THL: Narkolepsia ja sikainfluenssarokote

Narkolepsiatutkimus vedettiin pois tiedelehdestä