Nykyaika liukas kuin saippua

02.01.2015 | 7:18

Salla Nazarenko

photo-web

Historian lukeminen Wikipediasta on antoisaa. Jos sinne kirjoittaa ”keskiaika”, kuulee, että keskiaika asettuu niin sanotun uuden ajan ja vanhan ajan välille. 900 pitkää vuotta yhdessä lauseessa. Eivätkä ne pimeässä ajassa eläneet ihmiset aikaansa pimeänä nähneet. Omasta ajasta on vaikeaa saada otetta. Oli ammoin ja on nyt.

Lempisitaattini Mika Waltarilta alkaa näin: ”Tartu sinä moukariin ja tao omaa aikaasi kuin hehkuvaa rautaa.”

Mutta mitä sillä moukarilla takoisi? Postmodernismia? Ei käy. Ilmastonmuutosta? Helpottaa. Väestöräjähdystä? Oikeistopopulismia? Globaalia köyhyyttä?

Kävin hiljan Keniassa. Päällimmäinen havaintoni kehitysmaista on se, että siellä, missä köyhyys alkaa, on aina repaleista pressua. Köyhyys on muoviroskaa ja purukumia myyviä kojuja. Oli se sitten Gazan kaista, Kenian maaseutu tai pölyn peittämä armenialainen pikkukaupunki.

Kenian väkiluku kasvaa miljoonalla ihmisellä vuodessa. Miljoonalla. Kasvava keskiluokka ei pelasta sitä, että miljoona vuodessa tekee kymmenen miljoonaa kymmenessä vuodessa, ja näiden ihmisten lisääntyminen mukaan lukien väestönkasvu on järjetöntä, mahdotonta ja holtitonta – ja Kenia on sentään väestönkasvutilastojen sijalla 47.

Ilmastonmuutos ei ole minun alaani, mutta tukka nousee pystyyn pelkästään pintaa raapimalla: ”Jos 21. vuosisata jatkuu samaan tyyliin kuin alkoi, edessä ovat ennen kokemattomat ääriolosuhteet”, kirjoittaa avustusjärjestö Oxfam.

Väestönkasvu ja ilmastonmuutos johtavat väistämättömään globaaliin muuttoliikkeeseen, lisääntyvään kahtiajakoon ja köyhyyteen, muureihin ja kaltereihin meidän ja niiden välille. Tätä meidän moukarimme pitäisi takoa, mutta kun se on niin vaikeaa. Oikeistopopulismi ja rasismi ovat suoraa seurausta siitä, että pallolla on yhä vähemmän tilaa, resursseja, jopa ruokaa.

”Älä pelkää suuria aiheita”, jatkoi Waltari ja oli oikeassa. On pakko yrittää. Jos ei muuten niin siksi, että meillä edes olisi tulevaisuus, jonka joskus voi paketoida yhteen lauseeseen Wikipediaan.

Kirjoittaja on toimittaja ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n toiminnanjohtaja.