Sisäilmaongelmissa kamppaillaan terveydestä, tiedosta ja vallasta

22.04.2015 | 12:02

Pauliina Lehtonen

Sisäilmanlaadusta on tullut yksi nykypäivän keskeisimmistä ympäristöterveyden ongelmista. Viime aikoina sisäilmanlaatu on noussut puheenaiheeksi erityisesti koulujen, päiväkotien ja toimistojen kohdalla. Rakennusten kosteus- ja homevauriot ovat yksi pääasiallinen huonon sisäilman aiheuttaja. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan jopa 600 000–800 000 suomalaista altistuu päivittäin homeesta aiheutuville sisäilman epäpuhtauksille. Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty arvioi puheessaan viime vuoden lopulla, että kosteus- ja homevaurioihin liittyvien terveyshaittojen kustannukset ovat maassamme noin 450 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä Työterveyslaitoksen arvio sisältää oireista, sairauksista, niiden tutkimisesta, työkyvyn menettämisestä ja työtehon sekä tuottavuuden laskusta aiheutuvat kustannukset.

Huonosta sisäilmasta oirehtivien ja jo vakavasti sairastuneiden kokemat terveyshaitat ovat yksilöllisesti koettuja tuntemuksia. Tällaisten terveysongelmien syy-seuraussuhteita on usein vaikea todentaa ja mitata tieteellisesti, minkä vuoksi huonosta sisäilmasta sairastuneet tai siitä oireita saavat ihmiset kohtaavat ongelmia viestiessään kokemistaan terveyshaitoista viranomaisille ja muille asiasta vastaaville tahoille, kuten työterveyslääkäreille tai rakennuttajille. Viranomaisten ja asiantuntijoiden kyvyttömyys tulkita oireilevien ihmisten kokemuksia ja tuntemuksia on paikoin johtanut siihen, että sairastuneet ihmiset eivät ole saaneet tarvitsemaansa tukea ja apua.

Homeongelman psykososiaalisia vaikutuksia tarkastelleen tutkimuksen mukaan viranomaisten tiedon puutteen ohella homeongelmien käsittelyä vaikeuttaa se, että säädöksissä ja ohjeissa ei ole varauduttu sisäilmaongelmien kokonaisvaltaisuuteen sairastuneiden ihmisten arjessa. Kyseessä on vakava ongelma, joka saattaa sairastuneen ihmisen kohdalla merkitä paitsi työpaikan, kodin, myös kaiken henkilökohtaisen omaisuuden menettämistä. Monet sairastuneet ovat kokeneet viranomaisprosessit traumatisoiviksi. Sisäilmaongelmiin liitetään vähättelyä ja asian hyssyttelyä. Oireilevat ovat myös kokeneet tulleensa leimatuksi, jos ovat nostaneet asiaa esiin esimerkiksi työpaikallaan.

Sisäilmaongelmien tutkimus on tähän asti keskittynyt lähinnä lääketieteen ja teknisten tieteiden alle. Aihetta lähestyneet yhteiskuntatieteilijät ovat kohdanneet vaikeuksia saada tutkimukselle rahoitusta, vaikka yhteiskuntatieteelliselle sisäilmatutkimukselle olisi tällä hetkellä kova tarve. Tutkimusta tarvitaan tuottamaan tietoa sisäilmasta kärsivien arjesta ja kamppailuista asiansa kanssa. Tutkimuksen avulla voidaan kehittää myös käytännön välineitä, joiden avulla viranomaiset voisivat paremmin oppia tulkitsemaan ja käsittelemään kansalaisten kokemuksiin pohjautuvaa tietoa sisäilmasta ja sen ongelmista.

Sisäilmakysymykset tuovat paljastavasti esiin sen, kenen ja millaisella tiedolla on merkitystä, ja kenen tieto otetaan vakavasti. Kuten Home, tila ja valta -tutkimusta vetävä professori Merja Kinnunen on osuvasti todennut, sisäilmaongelmat eivät ole vain lääketieteellinen tai rakennustekninen kysymys, vaan myös vallankäytön ja valtakamppailujen kohde.