Suomestako kyberdemokratia?

02.01.2015 | 12:03

Kalevi Rantanen

Kuva: Shutterstock

Kuva: Shutterstock

Urkintateknologialla on pystytetty näkymättömiä piikkilanka-aitoja.

Samoilla välineillä pystytään rakentamaan myös kyberdemokratiaa.

MIT Technology Review mainitsee viime keväänä raportissaan ”Spies, Technology and Business” Suomen Sveitsin ohella maana, joka voi ansaita tietoturvapalveluilla. (Spies, Technology and Business, http://www.technologyreview.com/news/525526/spying-is-bad-for-business/)

Täällä ajatus hyväksytään. ”… tietoturvaajat uskovat, että Suomesta voi tulla kyberturvallisuuden Sveitsi”, kirjoitti Talouselämä 16/2014. Innovatiiviset kaupungit – ohjelma Inka on kuvaillut vuoden 2020 Kyber-Suomea, josta on tullut ”kyberturvallisuuden globaalien kehitystrendien kärkimaa”.

Tekniikkaan syventyneet ihmiset näkevät tilanteen vähemmän optimistisesti. He puhuvat demokratiasta. Internetin vaikutuksiin erikoistunut tutkija Evgeny Morozov (http://www.evgenymorozov.com/) kirjoittaa samassa MIT Technology Review’ssa. ”… demokratian… kohtalon tulee olla meidän huolenaiheemme.” Arvion taustalla on tieto muutoksista pitkältä ajalta.

Yhdysvaltojen fuusiokeskukset

Snowdenin paljastukset kesällä 2013 ja keskustelu niistä ovat myöhäinen reaktio kehitykseen. Keskustelu vie myös osin harhaan, koska puhutaan vain NSA:n (National Security Agency) tai vastaavien keskusvirastojen toiminnasta.

Todellisuudessa urkintakoneisto on nykyään verkko, joka toimii myös ilman massiivista keskusta.

Muutoksia ja niiden merkitystä kuvasi yksityiskohtaisesti Berkeleyn yliopiston professori, yksityisyys- ja julkisuusasioihin perehtynyt Aaron Bady jo vuonna 2011, ennen viime vuoden skandaalia. (Bady, Aaron. World Without Walls, Technology Review December 2011, p.66-71 http://www.technologyreview.com/article/425905/world-without-walls/)

Yhdysvalloissa viranomaiset suunnittelivat syyskuun 2001 jälkimainingeissa keskusvirastoa nimeltä IAO, Information Awereness Office. Kongressi hylkäsi sen liian orwellmaisena laitoksena, mutta sille suunnitellut toiminnot toteutettiin kuitenkin, hajautetulla organisaatiolla. Luotiin ISE eli Information Sharing Environment eli ”informaationjakoympäristö” (http://www.ise.gov/). Se on ”lähestymistapa” eli tapa järjestää tiedonvaihtoa organisaatioiden välillä.

Keskeinen teknologia, joka on mahdollistanut uuden valvontaverkon, on datafuusio. Eri lähteistä kertyviä suuriakin tietomassoja pystytään nyt helposti yhdistämään. Yhdysvaltoihin on perustettu, vuoden 2006 jälkeen, ”fuusiokeskuksia” (fusion centers, http://www.dhs.gov/state-and-major-urban-area-fusion-centers). Ne kokoavat, Washington Postin mukaan, kaikista kaiken tiedon: luottotiedot, vakuutushakemukset, matkaliput, ajokorttitiedot ja autojen vuokraustiedot, tiedot pelaamisesta, verotiedot, maahanmuuttotiedot ja muuta. Lista on loputon.

Datafuusion ohella toinen avainkäsite on yhteiskäyttöisyys (interoperability). Se tarkoittaa, että organisaatiot voivat käyttää toistensa keräämää dataa. Rajat valvonnan haarojen, kuten sotilaallisen ja siviilitiedustelun, sisäisen ja ulkoisen tiedustelun sekä julkisen ja yksityisen valvonnan välillä ovat kadonneet tai katoamassa.

Euroopan muuri

Euroopassa puhutaan Yhdysvaltojen ongelmista, mutta omissakin asioissa olisi keskusteltavaa. NSA on tullut tutuksi, mutta kuinka monelle suomalaiselle sanovat jotakin lyhenteet Eurosur (http://frontex.europa.eu/intelligence/eurosur) ja Marsur?(https://www.eda.europa.eu/info-hub/news/2013/04/15/further-step-taken-in-the-marsur-network-development). Eurosur, European border surveillance, tarkoittaa eurooppalaista rajavalvontaa. Marsur, Maritime surveillance, tarkoittaa merirajojen valvontaa. Molemmat kuuluvat laajaan järjestelmään, jota parhaillaan kehitetään ja jonka nimi on Cise eli Common information sharing environment (http://ec.europa.eu/dgs/maritimeaffairs_fisheries/consultations/cise/index_en.htm). Cise on EU- ja ETA-maiden tiedonvaihtoympäristö, joka muistuttaa Yhdysvaltojen ISE:tä.

Kiinan kamerat

Maailmassa on kaksi kybersupervaltaa, Yhdysvallat ja Kiina.

Kiinan valvontakoneistossa on paljon vanhoillisia, orwellilaisia piirteitä, mutta myös uusinta teknologiaa.

Erityisen pitkälle on edennyt tekniikka, jolla valvontakamera tunnistaa kasvot automaattisesti, kertoi Science-lehti syyskuussa 2012 katsauksessaan biometriikan kehityksestä. (Hvistendahl, Mara. China ́s Sharp Focus on Biometrics, Science 21 September 2012: Vol. 337 no. 6101 pp. 1448-1449)

Kiinalaiset kuvankäsittelyn ja koneoppimisen laboratoriot kilpailevat tasavertaisesti vastaavien yhdysvaltalaisten tutkimuskeskusten kanssa. Tavallisen ja infrapunakameran yhdistelmällä voidaan tunnistaa vastahakoinenkin ihminen ja estää häirintää tai esiintymistä toisena henkilönä.

Näkymätön piikkilanka ja lastenhoitajan valtiotaito

Keskusteluissa yksityisyydestä ja kyberturvallisuudesta viitataan usein George Orwellin kirjaan 1984. Länsimaita kuvaa kuitenkin paremmin Huxleyn Uljas uusi maailma.

Orwellin maailmassa väkivallan uhka on välittömästi läsnä. Uljaassa uudessa maailmassa hallinto käyttää väkivaltaa vähän. Ihmisiä ohjaillaan eniten porkkanoilla ja kepitetään vain kevyesti.

Elämme Huxleyn ja Orwellin maailmojen yhdistelmässä. Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa painottuvat Huxley-tyypin, Kiinassa Orwell-tyypin menetelmät.

Kiinassa hallituksen valvontakamerat Tiibetin luostareissa ja Xinjiangin moskeijoissa kertovat avoimesta valvonnasta. Viranomaiset näyttävät suoraan, että epätoivottavasta käyttäytymisestä seuraa rangaistus.

Lännessä poliittinen koneisto toimii enimmäkseen piilossa. Evgeny Morozov puhuu ”näkymättömästä piikkilangasta” eritellessään tilannetta lähinnä Yhdysvalloissa. (Morozov, Evgeny. The Real Privacy Problem, MIT Technology Review November/December 2013, pp. 32-43)

Kun omien terveystietojen automaattinen keräily yleistyy, vakuutusyhtiöt voivat palkita siitä. Samalla ne voivat sakottaa korotetuilla vakuutusmaksuilla niitä, jotka kieltäytyvät itsetarkkailusta. Entä sitten? Ihminen voi valita. Mikä tässä voi olla pielessä? Se, että kansalaiset eivät voi päättää, mitä vaihtoehtoja luodaan. Morozov muistuttaa, että valinnat koskevat myös muita. Jos tarpeeksi suuri joukko ihmisiä antaa tarkkailutiedot itsestään, muut voidaan pakottaa samaan korkeiden vakuutusmaksujen avulla. Kansalaiset eivät saa päättää maksupolitiikasta. Poliittiset päätökset siirretään
valvontakoneistolle, joka koostuu yksityisistä yrityksistä ja valtion virkailijoista.

Euroopan rajavalvontajärjestelmä näyttää neutraalilta rakennelmalta, mutta todellisuudessa on poliittinen ase, toisinaan tappava. Rajan tiivistäminen on lisännyt hukkumisia Välimerellä. Kun helpot tiet tukitaan, ihmiset käyttävät vaarallisia reittejä.

Tehokas teknologia vanhassa ympäristössä murentaa ihmisten perusoikeuksia. Kansallisvaltiot, nationalismi ja ulkomaalaiskammo ovat säilyneet teknologian edistyessä. Kun uutta viiniä lasketaan vanhoihin
leileihin, tulos on muuta kuin mitä on esitetty.

Datafuusio ja yhteiskäyttöisyys myös ulottuvat valtioiden rajojen yli. Kansainvälistyminen on tehnyt itsenäisen toiminnan mahdottomaksi pienellä alueella, kuten Suomessa tai Sveitsissä. Suomesta yksinään ei voi tulla kyberdemokratiaa.

Kuva: Ulla Järvi

Kuva: Ulla Järvi

Vastavalvontaa ja yritysmaailman paineita

Sama teknologia mahdollistaa valvonnan alhaalta ylöspäin. Vastaliike on vielä heikko, mutta siitä on merkkejä. Bono eli Paul Hewson, muusikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja sanoo MIT Technology Review’ssa, että teknologian avulla voidaan parantaa maailmaa. (Q+A Bono. MIT Technology Review January/February 2013, pp. 22-24)

Hän mainitsee saavutuksena tehokkaat AIDS-lääkkeet, lasten rokotukset ja uudet moskiittoverkot. Hän jatkaa informaatiotekniikasta. Muutoksien vipuina toimivat teknologiset innovaatiot, ”kiistatta, yhä
useammilla ja useammilla rintamilla” ja ”sosiaalisen median konnektiivisuus”, valjastettuna ”toimintaa, ei apatiaa, varten.”

Hän muistuttaa, että sadat tuhannet ihmiset marssivat ”Drop the Dept” – kampanjassa, jonka tuloksena 52 miljoonaa lasta pääsi Afrikassa kouluun, koska velkoja nollattiin.

On muitakin kansalaisliikkeitä, jotka hyödyntävät valvontatekniikkaa. The Black Fish (http://theblackfish.org/) paljastaa salakalastusta muun muassa lentävillä kameroilla.

Bono julistaa, että ”… kännykkä, internet ja informaation leviäminen ovat tappava kombinaatio diktaattoreita ja korruptiota vastaan”. sanoi Bono (Paul Hewson) MIT Technology Review’ssa viime vuonna.

Heti perään hän jatkaa: ”Mutta teknologian massiivisen vaikutuksen maksimoimiseksi tarvitaan ponnistusten verkosto ja interventioiden järjestelmä, jota tukee kansalaisten sosiaalinen pääoma…”

Edelleen: tarvitaan sitoutumista, elinikäistä sitoutumista, poliittista tahtoa…

”… ihmiset voivat tehdä teknologialla yhtä hyvin pahaa kuin hyvääkin…”

”Sosiaalisten järjestelmien ja sosiaalisen pääomanverkkojen sisällä tulee olla vahvoja ja positiivisia ruokkiakseen teknologian edistyksellistä käyttöä.”

Aina ei riitä sitoutumista eikä poliittista tahtoa. Uuden uljaan maailman idea on saada ihmiset rakastamaan orjuutta. Vuonna 1958 Huxley vertaili kirjassaan Sääli uutta sukupolvea länsimaiden todellisuutta romaanin tulevaisuuskuvaan.

Hän katsoi, että ”pehmeässä” valvonnassa on jo pitkälle onnistuttu. Ihmiset eivät välttämättä aina halua osallistua päätöksentekoon, vaan sanovat:
”Antakaa minulle televisio ja hampurilaisia, mutta älkää vaivatko minua vapauden vastuulla.” (Huxley, Aldous. 1961. Sääli uutta sukupolvea, Helsinki: Otava, s. 172)

Käytännössä uljaaseen valvontamaailmaan syntyy ennen pitkää säröjä. Hampurilaisten syöjät ovat samalla myös taloudellisia toimijoita. Yritykset eivät voi jättää demokratiaa yhtä helposti huomiotta kuin yksilöt. Urkinta aiheuttaa niille tappioita. Raportti “Spies, Technology and Business” referoi laskelmia menetyksistä.

Yhdysvaltalaiset yritykset menettävät yhden arvion mukaan tietovarkauksien takia kaksi miljardia dollaria vuodessa, toisten arvioiden mukaan 250 tai 400 miljardia dollaria. Maan pilvipalveluteollisuuden arvioidaan menettävän vuonna 2016 Snowdenin paljastaman urkinnan takia 35–180 miljardia dollaria.

Kiinalainen Huawei on joutunut Yhdysvaltojen markkinoilla melkein boikottiin vakoilusyytösten takia.

Koko maailmantalous ja sen mukana me kaikki kärsimme, jos protektionismi lisääntyy vakoilun ja vakoilupelkojen vuoksi. Liiketoiminnan ja kaupan turvaamiseksi ja edistämiseksi on pakko luoda pelisääntöjä. Ne ovat askelia kohti demokratiaa.

Valvontaa nyt, demokratiaa huomenna

Lyhyellä tähtäyksellä, ja maailmanhistoriassa lyhyt tähtäys voi tarkoittaa kahtasataa vuotta, tekniikan kehitys ei välttämättä lisää demokratiaa.

Heikki Ylikangas kirjoittaa, että uuden ajan kahdella ensimmäisellä vuosisadalla, 1500- ja 1600-luvulla, rahvaan asema Suomessa huononi. ”Uudenaikainen valtio merkitsi välitöntä etua ja edistystä vain pienelle osalle väestöä. Maan vähäisimpien katsannossa ne kaksi vuosisataa, jotka seurasivat Kustaa I Vaasan valtaannousua, olivat miltei yhtäjaksoista taantumista ja taaksepäin menoa.” (Ylikangas, Heikki. Käännekohdat Suomen historiassa, Helsinki: WSOY s. 32 s. 32)

Nykytilanne muistuttaa 1500-luvun alkua. Monen on vaikea uskoa demokraattiseen kehitykseen.

Pitkällä tähtäyksellä on pakko mennä eteenpäin. On mahdotonta kuvitella 1600-luvun hallintokoneistoa nykyajan Ruotsiin tai Suomeen. Vaikea on kuvitella, että nykyiset yhteiskunnalliset organisaatiot pysyvät muuttumattomina 2100- tai 2200-luvulle.

Yksi todennäköinen muutos on kansainvälistyminen jatkuminen. Silloin monet kansallisesti omaksutut käytännöt, kuten parlamentarismi, voivat saada uutta voimaa. Maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki sivuaa tätä kehitysmahdollisuutta kirjassaan Tulevaisuuden politiikka:
”Maailmanparlamentin voisi perustaa… 30–40 samanmielisen valtion ryhmittymä.” (Patomäki, Heikki. 2013. Tulevaisuuden politiikkaa. Helsinki: Into, s. 152)

Samankokoinen valtioryhmä, tai kansalaiset 30-40 valtion ryhmässä voivat olla tarpeeksi vahva voima panemaan liikkeelle kehityksen kyberdemokratian suuntaan.

Viitteet

Bady, Aaron. World Without Walls, Technology Review December 2011, p.66-71, http://www.technologyreview.com/article/425905/world-without-walls/
Hvistendahl, Mara. China ́s Sharp Focus on Biometrics, Science 21, September 2012: Vol. 337 no. 6101 pp. 1448-1449
Morozov, Evgeny. The Real Privacy Problem, MIT Technology Review November/December 2013, pp. 32-43
Q+A Bono. MIT Technology Review January/February 2 013, pp. 22-24
Huxley, Aldous. 1961. Sääli uutta sukupolvea, Helsinki: Otava, s. 172
Spies, Technology and Business, http://www.technologyreview.com/news/525526/spying-is-bad-for-business/
Ylikangas, Heikki. Käännekohdat Suomen historiassa, Helsinki: WSOY s. 32
Patomäki, Heikki. 2013. Tulevaisuuden politiikkaa. Helsinki: Into, s. 152