Neurotieteilijä neuvoo USA:n ulkoministeriä

Yhdysvaltain ulkoministerin tiede- ja teknologianeuvonantaja Frances A. Colón ja Satu Lipponen suunnittelevat kolmatta tapaamista Helsinkiin Rio de Janeiron ja Chicagon jälkeen. Kuva: Vesa Niinikangas

Yhdysvaltain ulkoministerin tiede- ja teknologianeuvonantaja Frances A. Colón ja Satu Lipponen suunnittelevat kolmatta tapaamista Helsinkiin Rio de Janeiron ja Chicagon jälkeen. Kuva: Vesa Niinikangas

Satu Lipponen

AAAS on tunnetuin tiedetapahtumastaan, mutta järjestö on tiedediplomatian tärkein puolesta puhuja. Silloinkin, kun valtioiden suhteet ovat aivan tukossa, tiedeyhteisö pitää kontakteja yllä.

”Tiedediplomatia on nykyään keskeinen voima globaalin terveyden, tiedepolitiikan ja ulkopolitiikan taustalla”, tiivisti AAASin toimitusjohtaja Alan Leshner  puhuessaan World Science Forumin kokouksessa viime marraskuussa Rio de Janeirossa. World Science Forumia on kutsuttu tieteiden Davosiksi.

AAAS valitsee taitavimmat tutkijat vertaistensa joukosta erityiseen Science & Technology Policy Fellowships® -ohjelmaan tieteen edistäjiksi. Lahjakas Frances Colón, jonka väitöskirja 2004 koski neuroneja, on ollut AAAS fellow.

Meriittinä AAAS fellows on jo sinällään kunnioitettava, mutta Colónin urakehitys on jatkunut komeana. Colón siirtyi ulkoministeriöön ja johti mm. ilmastonmuutosta ja ekologiaa koskevia ohjelmia.

Ulkoministeri Hillary Clinton valitsi Frances Colónin tieteestä ja teknologiasta vastaavaksi neuvonantajakseen 2012 (Deputy Science and Technology Adviser to the Secretary of State). Ja nyt Colónin esimies on John Kerry ja toiminta-alueena koko maailma. Colón sanoo yhdeksi tärkeäksi tehtäväkseen tieteellisen vuoropuhelun edistämisen. Virka on pysyvä, toisin sanoen se ei vaihdu ministerien vaihtuessa.

Suomeen lokakuussa

Jos aivan ihmeellistä ei tapahdu, me suomalaiset tiedetoimittajat saamme Colónin vieraaksemme lokakuussa. Hän puhuu Tiedetoimittajien kansallisessa konferenssissa.

Jos joku vielä ihmettelee, mitä hyötyä LinkedInistä on,
saa tästä jutusta vihjeen.

Yhteys syntyi sattumalta: kaksi melko vilkasta naista jonotti lounasruokaa, Satu Suomesta ja Frances Yhdysvalloista. Ennen kuin päädyimme lihapatojen äärelle, oli kuulumiset ja käyntikortit vaihdettu. Riossa World Science Forumissa solmittu yhteys jatkui tietojen vaihtamisella LinkedInissä.

Tapasimme AAASin kokouksessa Chicagossa helmikuussa ja Vesa Niinikangas oli juuri saanut valmiiksi maailmankonferenssin arviointimateriaalin. Sen ojensimme Colónille ylpeinä – ja kutsuimme hänet Suomeen.

Tiedetoimittajain liiton näkökulmasta ensimmäinen konferenssimme saa hyvin ajankohtaisen alustajan ja tärkeän aiheen: miten tiede ja teknologia toimii ihmisen hyväksi.

Frances Colónin kokemus on tiedediplomatian huipulta. Hänen näkemyksiään kannattaa kuunnella, koska Suomella on erittäin hyvä asema koulutuksen huippumaana olla tiedediplomatiassa aivan kärjessä.

Kirjoittaja on Syöpä-Cancer-lehden toimituspäällikkö. @Lipponen5

Lisää aiheesta AAAS ja tiedediplomatia

Ötökästä tulee mahtava biorobotti

Satu Lipponen

Muurahaisen navigaatio, Amazonin kalojen keräämä tieto ympäristöstään sekä gepardin juoksun mallintaminen ovat esimerkkejä siitä, miten robotteja tulisi suunnitella. Evoluutio on tehnyt ötököistä äärimmäisen taitavia. Biorobotit, jotka tekevät työtään itsenäisesti, ovat mahdollisia tulevaisuudessa.

AAAS:in lehdistötilaisuudet ovat informatiivisia, hyvin johdettuja ja jopa hauskoja. Kuva: Vesa Niinikangas

AAAS:in lehdistötilaisuudet ovat informatiivisia, hyvin johdettuja ja jopa hauskoja. Menossa legendaarisen Earl Lanen luotsaama eläimiä jäljitteleviä robotteja käsittelyt pressi, jossa puhuivat Sangbae Kim, Barbara Webb ja Malcom MacIver. Kuva: Vesa Niinikangas

Muurahaisen navigaatio on joustava, sillä muurahaisilla on huono näkö

Professori Barbara Webb Edinburghin yliopistosta tutkimusryhmineen selvittää, miten muurahaiset selviävät elämässä. Aavikkomuurahaisten näkö on äärimmäisen huono, mutta ne suunnistavat vaikeassakin maastossa ja löytävät uuden ruokalähteen.

Muurahaisen navigaatiokyvyt ovat siis ylivertaiset. Webb on siirtänyt muurahaisen ominaisuuksia älykännykkäänsä, jossa on linssi maastokuvauksia varten. Webbin AAAS:in pressitilaisuudessa esittämä video on uskomaton. Brittitutkijat ovat mallintaneet muurahaisten lisäksi mm. heinäsirkkoja.

Veitsikala aistii, kerää dataa ja käyttää häiveteknologiaa

Malcom MacIver Northwesternin yliopistosta on ottanut mallia Amazonin syvyyksissä elävästä mustaveitsikalasta, joka on heikosti sähköinen.

Kalan muotoilu edustaa sotateollisuuden suuresti himoitsemaa häiveteknologiaa. Lisäksi robotti, joka pystyisi liikkumaan huomaamatta syvyyksissä ja keräämään tietoa ympäristöstään, olisi kullan arvoinen. MacIver myönsikin kysyttäessä, että Yhdysvaltain merivoimat on rahoittanut hänen tutkimustaan.

https://www.youtube.com/watch?v=r52UzuYZEsw&app=desktop
Kuvateksti: Northwestern yliopiston pystyy operoimaan syvissä mutaisissa ja öljyisissä vesissä.

Gepardirobotti voittaisi minkä tahansa kilpajuoksun

Hurjan näköinen on laite, joka ottaa mallia gepardista. Sangbae Kim Massachusetts Institute of Technologysta esittelee tutkimusrobottia, joka on herättänyt paljon huomiota. Gepardin kaltainen robotti varmaan voittaisi kaikki robottien juoksukisat.


MIT:n cheetah-robotin mallina on ollut gepardi.

Biorobotit voivat olla suunnaton ilo kaikissa hankkeissa, joissa tarvitaan ylivoimaista kykyä suunnistaa maalla, ilmassa ja vedessä. AAASissa esillä olivat myös termiitit, jotka pystyvät rakentamaan monimutkaisia, itseään moninkertaisesti suurempia rakenteita ilman yksityiskohtaisia suunnitelmia. Ihminen tarvitsee aina suunnitelman, sovitut säännöt ja erilaisia varotoimia. Termiittejä tutkimalla ehkä onnistutaan tulevaisuudessa suunnittelevat robotteja, jotka itsenäisesti rakentavat esim. taloja.

AAASin pressi on nähtävillä verkossa. AAASin pressitilaisuudet kuuluvat ylimpään eliittiin. Ne ovat täsmällisiä, hyvin juonnettuja ja tiedemiehet ovat varautuneet sanomaan sanottavansa selvästi.

Robottipressi oli yksi parhaita, johon olen osallistunut.

Kirjoittaja on Syöpä-Cancer-lehden toimituspäällikkö.
@Lipponen5 

Toimittaja tutkijan kanssakirjoittajaksi?

Tuukka Tammi

Kansallinen tiedeviestintäohjelmamme (Tiede kuuluu kaikille!) esittää, että tutkijoiden olisi entistä enemmän panostettava viestintätaitoihinsa. Ajatus on kannatettava, mutta käytännössä iso osa tutkijoista ei ehdi – tai kykene – hankkimaan tällaista osaamista.

Professori Barbara Gastel Texasin A&M -yliopistosta ehdotti AAAS 2014 -konferensissa, että tutkijoiden kannattaisi käyttää nykyistä enemmän tiedetoimittajien apua kirjoittaessaan tutkimusartikkeleita ja rahoitushakemuksia. Ja toisin päin: tiedetoimittajat voisivat aktiivisesti tarjota palveluksiaan tutkijoiden tekstien editointiin. Selkeä, looginen ja kattava teksti, joka on kirjoitettu kieliopillisesti moitteettomasti, menee paremmin läpi tieteellisissä arvioinneissa kuin teksti, jonka tutkimuksellinen sisältö on sama mutta esitystapa päin mäntyä.

Gastel oli sitä mieltä, että taitavan tiedetoimittajan palkkioon sijoitettu raha maksaa itse itsensä takaisin.

Siinäpä siis uusi tulouoma myös suomalaisiille tiedetoimittajille. Kenties Tiedetoimittajain liitto voisi toimia editointipalveluiden välittäjänä tutkijoiden ja tutkimuslaitosten suuntaan?

Kirjoittaja on Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja. 

Kuumaa tiedettä kylmässä kaupungissa

Jarmo Wallenius

Jo vuonna 1848 perustetun Amerikan tieteiden edistämisseuran AAAS:n vuotuiset kokoukset ovat muodostuneet jättimäisiksi tieteentekijöiden ja median kohtaamisiksi. ”Amerikan tieteen päivien” tämänvuotinen ajankohta 13.-17. helmikuuta osui keskelle Sotshin talviolympialaisia. Kokous oli järjestyksessään jo 180. ja sen paikkana oli viiden vuoden tauon jälkeen Chicago, Tuulten kaupunki. Ennakkoon ilmoittautuneita osallistujia oli vajaat 9000 liki 60 maasta. Heistä 10 prosenttia oli median edustajia.

Hyinen tuuli viilensi ilman pariinkymmeneen miinusasteeseen helmikuun puolivälissä Chicagossa. Kuva: Vesa Niinikangas

Hyinen tuuli viilensi ilman pariinkymmeneen miinusasteeseen helmikuun puolivälissä Chicagossa. Kuva: Vesa Niinikangas

Luentojen, seminaarien ja näyttelyiden pitopaikkoina olivat tuttuun tapaan Hyatt Regency -hotellin kokoustilat ja -hallit. Niiden lisäksi tilaisuuksia oli ripoteltu kahden viereisenkin pilvenpiirtäjän sokkeloihin, mikä aiheutti melkoista päänvaivaa kaikille – niin luennoijille kuin yleisölle. Parhaiten paikasta toiseen pystyi siirtymään ulkokautta pitkin suolattuja jalkakäytäviä, kunhan uskaltautui päällysvaatteitta pakkasen ja tuulten syleiltäväksi. Pilvenpiirtäjiä yhdistävissä, katutason alapuolella kulkevissa käytävissä sen sijaan eksyi yksi jos toinenkin. Turhautuneisiin ja vihaisiin osallistujiin törmäsi viimeistään tapahtumapaikkojen lukuisissa rullaportaissa.

Ulkona hytistiin paikallissäässä – sisällä valaistiin suursään muutoksia

Tämänvuotisen AAAS 2014 eli Tripla A -2014:n yläotsikkona oli Globaalien haasteiden kohtaaminen: löydöt ja innovaatiot. Pääroolin jättikokouksessa varasti kuitenkin sää: ulkona hyinen paikallissää, saleissa monesta näkökulmasta valotettu suursää.

Lumi ja jää kietoivat valkoiseen pakkasvaippaansa sekä kaupungin että Suuret järvet. Kahteen vuosikymmeneen ei jääpeite ollut ollut yhtä laaja. Nyt se kattoi liki 90 prosenttia järvistä. Samalla puhuttiin Chicagon historian lumisimmasta talvesta. Katujen kunnossapidosta huolestuneet kaupungin viranomaiset olivat yllättävän yksimielisiä siitä, että kyseessä oli Joulupukin kosto tai vastaisku. Tästä viestittivät myös muutamat seminaarit, joista löytyi selityksiä myös meillä Suomessa koetulle omalaatuiselle talvisäälle.

Arktisen alueen lämpenemisen vaikutukset keskisillä leveysasteilla -seminaarissa todettiin, että Pohjoisen jäämeren pitkä sulakausi ja jatkuvasti supistuva jääpeite ovat tasoittaneet lämpötilaeroja pohjoisen pallonpuoliskon kalotin ja keskisten leveyspiirien välillä. Muutos on heikentänyt myös niitä ns. polaarisia ilmavirtauksia, jotka kiertävät kalottia yläilmakehässä lännestä itään.

Rutgers-yliopiston meri- ja rannikkotutkimuksen professorin Jennifer Francisin mukaan tällaiset heikentyneet virtaukset eivät enää pystykään puhkomaan kaikkia ilmamassoja, vaan joutuvat mutkittelemaan ja etsimään uusia reittejä. Lisäksi keskisten leveysasteiden ja pohjoisen ilmamassat erottuvat toisistaan.

Erillisten ilmamassojen rajavyöhykkeille syntyy matalapaineita, jotka tänä talvena ovat pitkään ajautuneet kohti Brittein saaria ja synnyttäneet siellä sateita ja pahoja tulvia. Samaa perua on Fennoskandian alueella koettu poikkeuksellisen lauha talvisää. Amerikan itärannikolla ja Suurten järvien alueella samaan aikaan koettua kylmyyttä ja runsaita lumia selittää puolestaan Kanadan kohdalla hajonnut yläilmakehän polaaripyörre. Vastaavanlainen pitkäikäinen kylmä säätyyppi leimasi läntistä Eurooppa ja Fennoskandiaa vuosikymmenen alussa. Syynä oli silloin Euraasian puolella hajonnut polaaripyörre.

Arktisen alueen jää ja lumi ovat toimineet pohjoisilla leveysasteilla ja merillä myös suojamuurina erilaisia patogeenejä vastaan. Nyt tämä on sulamisen myötä muuttumassa: jotkin patogeenit pääsevät siirtymään jätösten ja veden mukana entistä pohjoisemmaksi. Tällainen on esimerkiksi kissoja pääeläimenään pitävä Toxoplasma gondii, joka voi siirtyä mm. maitovalaisiin, joiden lihaa inuiitit käyttävät ravinnokseen. Keittämättömästä ravinnosta patogeenit kulkeutuvat ihmiseen.

Patogeenit pääsevät siirtymään jätösten ja veden mukana entistä pohjoisemmaksi.

Toisenlaiset, jään sisällä viihtyvät patogeenit siirtyvät puolestaan jään sulaessa yhä etelämmäksi siellä viihtyvien merinisäkkäiden riesaksi ja uhkaksi. Tätä selvittivät Suuri sulaminen -session asiantuntijat.

Nasan Aqua-satelliitin 19.2.2014 ottamassa kuvassa Suurten järvien pinnasta runsaat 80 prosenttia oli jään peitossa. Credit: Jeff Schmaltz, LANCE/EOSDIS MODIS Rapid Response Team, NASA

Nasan Aqua-satelliitin 19.2.2014 ottamassa kuvassa Suurten järvien pinnasta runsaat 80 prosenttia oli jään peitossa. Credit: Jeff Schmaltz, LANCE/EOSDIS MODIS Rapid Response Team, NASA

Nanoteknologialla uutta tietoa kulttuuriaarteista

AAAS:n kokouksessa on perinteisesti keskitytty tarkastelemaan luonnontieteiden ja teknologian uusimpien keksintöjen ja innovaatioiden merkitystä ihmiskunnalle ja koko globaalille luonnolle globaalisti. Viime vuosina ovat kuvaan astuneet myös antropologiset, kielelliset, kulttuuriset ja monet muut humanistiset asiat ja arvoasetelmat samalla kun tiedejournalismi on sähköistyneessä väline- ja tiedonvälitysviidakossa yhä ahtaammalla.

Amerikkalais- ja hollantilaistutkijat kertoivat kahdessa kokouksen sessiossa siitä, miten moderneilla tekniikoilla, Raman-spektroskopialla ja röntgensironnalla, voidaan analysoida ja rekonstruoida taideaarteiden värejä. Chicagon valtakadun South Michigan Avenuen varrella sijaitsevassa Chicagon taideinstituutissa oli samanaikaisesti aiheeseen liittyvä näyttely, missä oli esillä digitaalisesti konstruoitu, haalistumaton muotokuva Auguste Renoirin Madame Leon Clapisson -maalauksesta (1883).

Nanoteknologian ja nanokemian keinoin on selvinnyt sekin, että Pablo Picasso käytti aikanaan tauluissaan hanakasti myös tavallista talo- ja keittiömaalia.

Atomifyysikko Nicholas Bigelow puolestaan valotti niitä työkaluja, joita nanoteknologia antaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden, dagerrotypia-menetelmän avulla otettujen valokuvien restaurointiin ja sitä kautta säilyttämiseen. Suomenkin vanhin valokuva, piirilääkäri Henrik Cajanderin otos Nobelin kaupasta Turun Uudenmaankadulta (1842), on dagerrotyyppi.

Radio on tieteestä raportoitaessa oivin paikka narratiiviselle kerronta- ja kokemustavalle.

Pitkät tekstit tulossa takaisin

AAAS:n kokopäiväisessä Communicating Science -seminaarissa etsittiin yhteyttä tieteentekijöiden, journalismin, sosiaalisen median ja julkisten tapahtumien kesken. Yleisesti todettiin, että pitkille teksteille on yhä tarvetta. Ne ovatkin tulossa takaisin ainakin Atlantin tuolla puolen. Radio on sikäläisten asiantuntijoiden mukaan tieteestä raportoitaessa oivin paikka narratiiviselle kerronta- ja kokemustavalle. Televisio puolestaan tasapainoilee syvällisten ja pinnallisten, pitkien ja lyhyiden kerronta- ja raportointityylien ja tiedeuutisten keskellä. Kaikille näille muodoille on olemassa omat yleisönsä, joiden tavoittaminen on kuitenkin entistä vaikeampaa. Erilaisten alustojen tulva kaventaa kunkin alustan katsojamääriä ja -kertoja.

Hieman yllättävästi uutuutena esiteltiin online-raportointi, jossa tieteentekijä laittaa tutkimusraporttinsa ja -tuloksensa avoimesti luettavaksi jo ennen vertaisarviointia ja ”virallista” julkaisua. Esimerkkinä käytettiin Stephen Hawkingin uusinta, mustia aukkoja koskevaa julkaisua. Esimerkki oli huono, koska fyysikoiden ja matemaatikoiden käyttämä arXiv.org e-Print archive on toiminut siten jo vuodesta 1991. Muut vasta totuttelevat samaan.

Ystävänpäivä osuu usein keskelle AAAS:n kokousta. Niin nytkin. Chicagon kyljessä Evanstonissa sijaitsevan Northwestern Universityn psykologian professorina toimiva Eli Finkel esitelmöi aiheesta Tukahduttava ja läkähdyttävä avioliitto. Hänen pääviestinsä oli, että ihmisen kannattaa läheisimmässä ihmissuhteessaan keskittyä auttamaan kumppaniaan löytämään oma sisäinen potentiaalinsa.

Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja

Tiedetoimittaja 1/2014

Tiedetoimittaja 1-2014 kansi

Vuoden 1980 jälkeen tiede on edistynyt, ja robotisaatio, digitalisaatio ja automaatio ovat edenneet. Työn tuottavuus on kasvanut, ja myös bruttokansantuote henkeä kohti on kasvanut. Mutta rosvoparonit ovat palanneet, Kalevi Rantanen toteaa teknologiakeskustelua käsittelevän artikkelisarjansa ensimmäisessä osassa.

AAAS 2014:n teemana oli Globaalien haasteiden kohtaaminen: löydöt ja innovaatiot. Pääroolin jättikokouksessa varasti kuitenkin sää: ulkona hyinen paikallissää, saleissa monesta näkökulmasta valotettu suursää,  Jarmo Wallenius toteaa. Maailman suurimmasta tiedetapahtumasta raportoivat myös Satu Lipponen ja Tuukka Tammi.

Rokotteisiin liittyvä kiistely on esimerkki tiedeviestinnän ongelmasta: Kuinka tieteellinen tieto saadaan osaksi ihmisten päätöksentekoa? Terveystieteillä on julkisuudessa taakkana varsin leveä harmaa vyöhyke, Tiina Raevaara kirjoittaa.