Museokansa digiloikkimassa

Riitta Oittinen

Joukko Belgian kulttuuri-instituutioita ja Belgian Wikipedia järjestivät kampanjan Wiki Loves Art vuoden 2016 jälkipuoliskolla. Siinä osallistettiin yleisöä valokuvaamaan museoiden ja kirjastojen aineistoja ja aarteita.

Osallistuminen oli suhteellisen yksinkertaista. Kampanjasivut antoivat tekniset neuvot sekä kuvaamiselle että Wikipediaan kirjautumiselle – ja tietenkin vierailuaikataulun eri laitoksiin. Kuvaajien oman aktiivisuuden varaan jäi, paljonko otoksiaan he kuvausretkensä lopuksi Wikipediaan laittoivat ja dokumentoivatko he kohteensa organisaattoreiden ohjeiden mukaan. Vilkaisu verkolle ladattuihin uusiin kuviin antaa vaikutelman että tehtävään suhtauduttiin vakavasti. Kuten odottaa saattaa, otosten taso vaihteli.

Pinnan alla ja organisoinnissa oli todennäköisesti hankaluuksiakin, mutta kaikkiaan järjestäjillä lienee syytä olla tyytyväisiä lopputulokseen. Ainakin heidän virtuaalinäkyvyytensä lisääntyi. Lisäksi joukkoistaminen tuotti yli parituhatta uutta kuvaa Wikipediaan, joista osa saattaa tulevaisuudessa inspiroida kirjoituksiakin kyseisen projektin tiimoilta. Tuore materiaalikokonaisuus antaa järjestäjille myös vinkkejä niistä aineistoista ja teemoista joita tietynlainen aktiiviasiakas pitää kiinnostavana.

Entä osallistujien ”hyöty”? Siinä epätodennäköisessä tapauksessa että joku kuvaaja olisi haaveillut taloudellisista eduista, olisi pettymys ollut karvas: yhdessä seminaarissa vaivanpalkaksi annettiin sämpylä, muuten jaossa oli joitain nimellisiä lahjoja.

Menin uteliaisuuttani yhteen mukana olleeseen kohteeseen – eli Brysselin 50-vuotisjuhlapuiston museoon (Cinquantenaire Museum) – kokeakseni projektin osallistujan näkökulmasta. Kuvauskohteiden valinta, kuvakulmat ja huonon museovalaistuksen kanssa kamppailu vaativat paneutumista, samaten kuin selitystekstien lukeminen ja kirjaaminen verkkodokumentointia varten. Tämä hidas, yksityiskohtiin pureutuva ote pakotti pohtimaan kriittisesti omia, välillä hätäisiksi jääneitä näyttelykäyntejä. Toinen itsetutkiskelun paikka avautui kun huomasin ladanneeni visuaalisesta saalistani Wikipediaan vain tavanomaisia esinekuvia. Mielenkiintoisimmat kun halusin säästää vain itselleni ja muuhun käyttöön, kuten tähän blogiin 😉

 

Ensisijainen syyni osallistua Wiki Loves Art –hankkeeseen oli, että sen yhteydessä pääsi vierailulle 50-vuotisjuhlapuiston museon kipsivalamoon. Opetus- ja koristetarkoitukseen tehty kopiotuotanto on vähintään yhtä kiehtovaa kuin korvaamattomat ja ainutkertaiset teokset.

Kipsivalumuotteja varastossa. Ensisijainen syyni osallistua Wiki Loves Art –hankkeeseen oli, että sen yhteydessä pääsi vierailulle 50-vuotisjuhlapuiston museon kipsivalamoon. Opetus- ja koristetarkoitukseen tehty kopiotuotanto on vähintään yhtä kiehtovaa kuin korvaamattomat ja ainutkertaiset teokset (kuva: Riitta Oittinen).

  • Arviota varhaisemmista Wiki Loves Art –hankkeista täällä (englanniksi).
  • Monumenttien liittyvä hanke Wiki loves monuments täällä (englanniksi).

Kuritettavaa teknologiaa

Minna Ruckenstein

 

Digiterveyttä markkinoidaan itsenmittausteknologialla, seurantalaitteilla ja sovelluksilla. Tunteita ja mielentiloja voi jäljittää älypuhelimella. Painoa voi yrittää hallita kuvaamalla omia aterioita. Unirytmejä seuraamalla nukahtamisvaikeudet ehkä helpottuvat.

Terveysteknologian piti mullistaa terveydenhuolto. Nyt teknologian kehittäjät kyselevät miksi vallankumousta ei ole saatu aikaan. Digitalisaatio kaatuu yhä uudestaan siihen, ettei sitä tapahdu. Laitteita ja sovelluksia lisätään jo olemassa oleviin toimintatapoihin ja kuvitellaan, että digiloikka on tehty. Pettymys on suuri, kun tuottavuuskehitys ei parantunutkaan ja luvatut terveyshyödyt jäivät todentamatta.

Terveydenseurannasta ovat kiinnostuneet jo ennestään hyvinvoivat. On herännyt pelko, että laitteet voivat jopa kärjistää entisestään terveyseroja.

Terveydenhoitoon on vaikea istuttaa uusia toimintatapoja. Kenttä on jähmeä ja tiukasti säännelty. Siihen on perusteltuja syitä: on tärkeää, että ihmisiä hoidetaan tavalla, joka on todistetusti toimiva. Samanaikaisesti keskustelut sekä Suomessa ja kansainvälisesti kertovat myös vastustuksesta. Hoitohenkilökunta vierastaa digitaalisia ratkaisuja.

Teknologiavastaisuus on ymmärrettävää: lääkäreille on tuputettu tietotekniikkaa, joka on etäännyttänyt heitä potilaista. Lääkärin katseen suunta kertoo, että vastaanotolla seurustellaan usein tietokoneen pikemminkin kuin asiakkaan kanssa.

Teknologian on annettu orjuuttaa, kun sen pitäisi auttaa ja tukea. Ihmisiä käsitellään koneiston osasina, vaikka heidän pitäisi olla sen keskiössä palveltavina.

Itsenmittausteknologioiden näkökulmasta ihmiskeskeisyys tarkoittaa tuettua tiedon jakamista. Mittalaitteiden keräämä tieto tulee näkyväksi sekä potilaalle itselleen että hoitavalle henkilölle. Vastaanottotilanteessa älypuhelimen avulla pidettävä visuaalinen ruokapäiväkirja on konkreettinen lähtökohta. Valokuvat todentavat arkista ruokailurytmiä. Kuvat voivat konkretisoida syömishäiriötä paljastamalla miniatyyrimäisen annoskoon. Epämääräisiin suolistovaivoihin löytyy ymmärrettävä syy: on tullut syötyä mitä sattuu ja juotua aivan liikaa.

Kuvien avulla voi myös puhua siitä mitä syömisistä on jäänyt kuvaamatta. Näin päästään kiinni ruokailuun liittyviin tunteisiin, syyllisyydentuntoon tai toistuviin epäonnistumisiin.

Digitalisaation mullistavuus piileekin tavassa, jolla se muuttaa tiedonkulun rakenteita ja sitä kautta arkisia käytäntöjä. Tietoa voidaan yhdistää ja siitä voidaan keskustella uudella tavalla. Säästöt syntyvät aiempaa tehokkaammasta viestinnästä.

Terveydenhuollon uudistusten tueksi tarvitaan ammattilaisia, joita kiehtoo tiedonvälitys ja sen avulla organisoituminen. Mittausteknologiat täytyy kurittaa tekemään oikeita asioita. Ne palvelevat ihmisiä, jos ymmärretään miten kerätty aineisto valjastetaan tiedonkulun prosesseihin.

Minne tahansa ei terveysteknologian perässä kannata loikkia. Digiloikka syntyy, kun se osataan synnyttää.

 

Linkki tutkimusjulkaisuun:  Uncovering Everyday Rhythms and Patterns: Food tracking and new forms of visibility and temporality in health care.