Keski-ikäinen EUSJA terävöittää otettaan

Vesa Niinikangas

Kolmekymmentä aktiivia tiedetoimittajaa Euroopan eri maista kokoontui Kööpenhaminaan pohjustamaan eurooppalaisten tiedetoimittajayhdistysten yhteistyöjärjestö EUSJA:n lähivuosien strategiaa. Aloitteen strategiatyöstä teki järjestön uusi puheenjohtaja Satu Lipponen, ja järjestön hallitus ja keskeiset jäsenyhdistykset tarttuivat haasteeseen. ESOF 2014 -tiedetapahtuman yhteydessä Kööpenhaminassa 21. kesäkuuta 2014 järjestetyn strategiaseminaarin teemana oli ”muutokseen kriittisesti yhdessä”.

ESOF 2014 -tiedetapahtuman paikkana oli historiallinen Carlsbergin panimoalue Vesterbron kaupunginosassa. Strategiaseminaari pidettiin  rakennuksessa, jota oli puiston kätköistä vaikeaa löytää. Moni myöhästyi harhailtuaan sokkeloisella panimoalueella, ja itsekin olin lähes tunnin myöhässä. Syylliseksi nimesin kuitenkin Navigon-suunnistusohjelman, jota sovelsin ensimmäisen kerran polkupyöräilyyn. Kuuden kilometrin matka venähti viiteentoista kilometriin.

 

Kööpenhaminassa on helppoa liikkua polkupyörällä niin autojen vierellä kuin omia reittejään kiertävillä kevyen liikenteen väylillä. Kaupunki on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia kuten tämä kansalaisten yrttitarha Nörrebron kaupunginosassa. Kuva: Vesa Niinikangas

Kööpenhaminassa on helppoa liikkua polkupyörällä niin autojen vierellä kuin omia reittejään kiertävillä kevyen liikenteen väylillä. Kaupunki on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia kuten tämä kansalaisten yrttitarha Nørrebron kaupunginosassa. Kuva: Vesa Niinikangas

Rajojen murtaja jo perustamisesta lähtien

EUSJA (European Union of Science Journalists’ Associations) yhdistää verkostoonsa noin kolme tuhatta tiedejournalistia, jotka kuuluvat 28 tiedetoimittajayhdistykseen 25 maassa. EUSJA:n päämaja on EuroScience-järjestön yhteydessä Strasbourgissa.

Kun EUSJA perustettiin vuonna 1970, Eurooppa oli kylmän sodan ja rautaesiripun jakama. Perustajien missio oli saada lännen ja idän tieteeseen erikoistuneet toimittajat kohtaamaan, verkostoitumaan ja oppimaan toinen toisiltaan. Se oli tuolloin radikaali tavoite, mutta järjestö onnistui toteuttamaan sen. Tavoite konkretisoitui rajat ylittävien opintomatkojen järjestämisessä, ja EUSJA on jatkanut käytäntöä jo vuosikymmenien ajan. Ajan henkeä kuvaa hyvin myös EUSJA:n historiaa käsittelevän kirjan nimi Barriers are down (toimittanut Barbara Drillsma, Enostone 2006).

Tänään maailma on toinen, vaikkakin Ukrainan kriisi on lisännyt poliittista jännitystä Euroopassa.

Median murroksessa toimivat tiedetoimittajat odottavat tänään eurooppalaiselta yhteistyöltä muutakin kuin opintomatkoja tieteellisiin kohteisiin. Tiedebarometrit kertovat, että tiede kiinnostaa kansalaisia Euroopan maissa, ja he haluavat saada siitä tietoa median kautta. Vaikeuksissa olevat mediatalot pyrkivät kuitenkin aidan yli matalimmalta kohdalta, mikä heikentää laatua ja – ironista kyllä – kannattavuutta. Tilanne ei ole samanlainen kaikkialla Euroopassa, ja esimerkiksi Englannissa tiedetoimittajat katsovat tieteen markkinoinnin syövän heidän elintilaansa.

Mitä on tehtävä?

Satu Lipposen ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettusen johdolla viisi työryhmää pohti sääntöjen uudistamista, kumppanuussuhteita ja verkostoitumista, varainhankintaa ja osaamisen kehittämistä, tiede- ja teknologiajournalismin etiikkaa ja riippumattomuutta sekä digitaalisen ajan vaatimia uudistuksia työtapoihin ja työvälineisiin.

Kaikki ryhmät korostivat nuorten houkuttelemista alalle ja tiedetoimittajajärjestöjen jäseniksi. Suomessa tämä kysymys ei ole yhtä polttava kuin monessa muussa maassa.

Suomen tiedetoimittajain liitosta seminaariin osallistuivat myös hallituksen jäsenet Jukka Lehtinen, Raili Leino ja Jari Mäkinen. Leino on edustanut yhdistystämme ESUJA:ssa vuodesta 2008, ja ensi vuoden alussa tehtävä siirtyy Lehtiselle.

EUSJA strategy day

EUSJA:n strategiapäivä muodostui tuotteliaaksi työpajaksi. Carlsbergin Akatemian juhlasalissa istuttiin vain johdannon ja yhteenvedon aikoihin, ja pääosa työstä tehtiin viidessä työryhmässä vehreän puutarhan kätköissä. Kuva: Vesa Niinikangas

Säännöt ovat aikansa tuotteita

EUSJA:n sääntöjä uudistettiin jonkin verran vuonna 2006, mutta yleisesti ottaen ne heijastavat järjestön perustamisaikaa. Media-ala voi silloin erityisen hyvin: Sanomalehdet olivat tärkein kulutustuotteiden mainonnan kanava, mikä takasi kustantajille suuret voitot. Mediatalot luottivat ammattitaitoiseen laatujournalismiin.

Niistä ajoista maailma on muuttunut radikaalisti digitalisoitumisen ja internetin myötä. Teollisuuden, kaupan, media-alan ja monien muiden alojen vanhat rakenteet ja liiketoimintamallit ovat murtuneet, ja uudistuksia on jouduttu usein tekemään viime hädässä.

Lähes sata vuotta sitten kuollut isoisäni oli sanomalehti Keski-Suomen kirjaltaja, joka työskenteli tummaan pukuun ja valkoiseen paitaan pukeutuneena. Minä tulin alalle vuonna 1964 painokoneen toiselta puolelta – Keski-Suomen Iltalehden jakajapoikana. Parin vuoden kuluttua olin jo päätoimittajana antamassa latomosalissa ohjeita faktorille Jyväskylän Teinilehden painamisesta. Työtä tehtiin kuitenkin samalla tavoin kuin isoisäni aikaan vuosisadan alussa. Tuon ajan työtapoihin voi tutustua esimerkiksi Kööpenhaminan työläismuseossa.

Osallistuin sääntöjen uudistamista pohtivaan työryhmään EUSJA:n nykyisen puheenjohtajan Satu Lipposen ja entisen puheenjohtajan István Palugyain kanssa. Totesimme, että sääntöjä tulee ajanmukaistaa ja selkeyttää ja jäsenkriteerejä hieman väljentää. Säännöistä puuttuu muun muassa kuvaus siitä, miksi EUSJA on olemassa ja mitä se haluaa toiminnallaan tavoitella. Englanninkielisiin sääntöihin tarvitaan siis mission statement.

EUSJA:n jäseniksi voivat liittyä kansalliset tiedetoimittajayhdistykset, mutta samasta maasta voi olla useampiakin jäseniä. Säännöt kuitenkin rajoittavat äänimäärää yleiskokouksessa, ja esimerkiksi Saksan kahdella yhdistyksellä on käytössään vain yksi ääni, jota niiden täytyy käyttää yhdessä.

Euroopassa on vielä maita, joissa tiedetoimittajilla ei ole omaa yhdistystä. Tällainen tilanne on muun muassa Balkanilla, jossa tiedetoimittajat ovat verkostoituneet rajojen yli. Kansallisvaltioon perustuva jäsenkriteeri ei mahdollista ylikansallisen verkoston ottamista jäseneksi. On myös yksittäisiä tiedetoimittajia, joiden kotimaassa ei ole tiedetoimittajayhdistystä tai -verkostoa. Työryhmä ehdottaa ongelman ratkaisuksi virtuaalista yhdistystä tai verkostoa, jonka ottaisi jäseniksi yksittäisiä tiedetoimittajia. Se on radikaali idea, joka edellyttää paitsi asenteiden muuttumista myös taitavaa sääntöjen uudistamista. Toinen työryhmä ehdotti vieläkin radikaalimmin, että EUSJA muuttuisi henkilöjäsenten eurooppalaiseksi yhdistykseksi.

Sääntötyöryhmä työssään. Kuva: Vesa Niinikangas

Sääntötyöryhmä työssään. Kuva: Vesa Niinikangas

EUSJA:n yleiskokous koostuu kansallisten järjestöjen valitsemista edustajista. Nykyiset säännöt eivät määrittele heidän asemaansa tai kausien pituutta. He ovat toimineet yhteyshenkilöinä EUSJA:n ja oman yhdistyksensä välillä, mutta tietojen välittyminen on ollut satunnaista ja hidasta.  Käytännössä samat edustajat ovat edustaneet järjestöjään vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan. Tämä on melko normaalia kansainvälisessä yhteistoiminnassa. Siinä on etunsa, mutta siinä on myös haittapuolia. Etuja ovat jatkuvuus ja pitkäaikaiset henkilöihin perustuvat verkostosuhteet. Kolikon toisella puolella ovat pysähtyneisyys ja sisäänpäin kääntyminen. Kun samat henkilöt kokoontuvat vuodesta toiseen yleiskokoukseen, se on alkaa muistuttaa lehdistöklubia, joka kokoontuu seurustelun ja hyvän tarjoilun merkeissä. Uusiutumista ei juurikaan tapahdu. Työryhmä ehdottaa, että yleiskokousedustajien kaudet rajattaisiin enintään kolmeen kolmen vuoden jaksoon.

Uudella strategialla silta digitaalisen kuilun yli

EUSJA:n ensimmäinen strategiaseminaari työskenteli tehokkaasti, ja työryhmät luonnostelivat lähivuosien tärkeimpiä tehtäviä. Hallitus jatkaa kehittämällä strategialuonnoksen kevään 2015 yleiskokouksen päätettäväksi.

Prosessi on avoin, ja mukaan kutsutaan kaikki jäsenjärjestöt. Uuden strategian tavoitteena on tehdä järjestöstä merkittävä tiedejournalismin verkoston keskus digitaalisen median aikakaudella. Se tarkoittaa eurooppalaisen tiedejournalismin ja -viestinnän verkoston luomista sekä muun muassa tiedetoimittajien työn tukemista digitaalisen median työkalupakeilla ja virtuaalisten työtilojen tarjoamista jäsenjärjestöille ja niiden jäsenille. Erityisesti nuorille tiedetoimittajille halutaan tarjota mahdollisuuksia rajat ylittävään yhteistyöhön.

Kööpenhaminassa alkanut Euroopan tiedetoimittajakonferenssien sarja on tärkeä osa uutta strategiaa eurooppalaisen yhteistyön ja verkostoitumisen kehittämisessä.

Copehangen movie

Englantilainen näytelmäkirjailija Michael Frayn kiinnostui Niels Bohrin ja Werner Heisenbergin kohtaamisesta Kööpenhaminassa syyskuussa 1941, kun hän oli lukenut Thomas Powersin kirjan Heisenberg’s war. Kuva: http://www.pbs.org/hollywoodpresents/copenhagen/

Kokouspaikalla historian havinaa

Nykyisin Carlsbergin Akatemiana toimivassa rakennuksessa kohtasivat fysiikan nobelistit Niels Bohr ja Werner Heisenberg syyskuussa 1941. Bohrin lahjakkain oppilas ja kollega Heisenberg oli matkustanut saksalaisten miehittämään Kööpenhaminaan konferenssiin ja tapaamaan samalla Bohria. Tapaamisen teki erityisen kiinnostavaksi se, että Heisenberg tuki natsihallintoa. Nobelistit eivät kertoneet ulkopuolisille keskustelujen aiheista, mutta Heisenbergin lähdettyä Bohr oli ollut kuohuksissaan. Vaikka he vaikenivat keskusteluista, molemmat laativat niistä useita muistiota. Myöhemmin on selvinnyt, että Heisenberg halusi kuulla ystävänsä ja mentorinsa näkemyksen siitä, pitäisikö fyysikon auttaa kehittämään atomipommia maalleen sodan aikana.

Filosofiasta kiinnostunut näytelmäkirjailija Michael Frayn kirjoitti kohtaamisesta näytelmän Kööpenhamina, jonka lähtökohtana oli kysymys: Mistä tiedämme, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat ja myös mistä kukaan tietää mitä hän itse tekee. Näytelmän ensi-ilta oli Lontoon National Theatressa vuonna 1998, ja sitä esitettiin yli 300 kertaa. BBC:n Howard Davies ohjasi näytelmän elokuvaksi vuonna 2002.

Neil Hardwick ohjasi Kööpenhaminan Helsingin kaupunginteatteriin vuonna 2001. Suomen tiedetoimittajain liitto järjesti teatterissa koulutustilaisuuden, jossa näytelmän katsomisen jälkeen keskusteltiin Tapio Markkasen ja Jussi Nuortevan johdolla näytelmän teemoista ohjaajan ja näyttelijöiden kanssa. Myöhemmin yhdistyksen opintomatkalla tutustuttiin Markkasen johdolla Bohrin työhön ja työhuoneeseen Nils Bohr -instituutissa Kööpenhaminassa.

Näytelmä ja elokuva herättivät uudelleen julkista kiinnostusta Bohrin ja Heidenbergin tapaamiseen, ja Bohrin perhe päätti julkistaa Bohrin muistiot tapaamisesta vuonna 2002. Heisenberg oli jo elinaikanaan lähettänyt muistionsa sveitsiläiselle toimittajalle Robert Jungkille, jonka artikkeli aiheesta ilmestyi 1956.

Vesa Niinikangas on Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja World Federation of Science Journalists -järjestön entinen presidentti.