Vuoden 2016 tilinpäätös

Antti Immonen

 

earth-11008_1280

Kuva: Pixabay.com / CC0 Creative Commons

 

Vuosi on taas vaihtumassa. Mitä vuodesta 2016 jäi mieleen? Oikeastaan paljonkin, sillä vuoden aikana tuntui tapahtuvan vaikka mitä. Mielikuva menneestä vuodesta on jälkikäteen aina aika sirpaleinen, joten olkoon sitä myös tämä melko vapaana ajatusvirtana luonnosteltu kirjoitukseni.

Karmaisevimpia tapauksia olivat tietenkin terroriteot.

Tammikuussa tapahtui pommi-isku Turkin Istanbulissa Sultanahmetin aukiolla (kuolleita 10, haavoittuneita 15). Maaliskuussa puolestaan räjähtelivät pommit Brysselissä lentoasemalla ja metrossa (kuolleita 31, haavoittuneita 230). Kesäkuussa afgaanitaustainen Omar Mateen ammuskeli Yhdysvalloissa Orlandossa puoliautomaattikiväärillä (kuolleita 49, haavoittuneita 53). Heinäkuussa tapahtui Nizzan järkyttävä rekka-autoisku (kuolleita 85, haavoittuneita 202). Niin ikään heinäkuussa itsemurhapommittaja iski Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa mielenosoittajajoukkoon (kuolleita 61, haavoittuneita 200).

Tämä ei tietenkään ole tyhjentävä lista terroristien veriteoista, vaan siihen on listattu vain joitakin uutiskynnyksen ylittäneitä tapahtumia. Monien iskujen taustavoimaksi on ilmoittautunut terroristijärjestö Isis. Isisin tiedotteiden totuusarvosta ei ole kuitenkaan takeita, koska se varastaa mielellään itselleen kunnian pelon lietsonnasta, oli oikea pahantekijä kuka hyvänsä.

Hämmentävintä terroriteoista kertovissa uutisissa on sekä se, että ne häivyttävät näkyvistämme paljon suurempia tragedioita. Esimerkiksi pelkästään Etiopiassa, Keniassa ja Somaliassa ruoka-apua tarvitsee noin 12 miljoonaa ihmistä, ja kolmannes maapallon väestöstä kärsii jonkinlaisesta virheravitsemuksesta. Miksi suremme vain muutamia pommi-iskuissa menehtyneitä? Ovatko nuo 12 miljoonaa ihmistä vähäarvoisempia?

Mutta tällaista tiedonvälitys kai on, pystymme sulattelemaan sielussamme maailman pahuutta vain pienen palasen kerrallaan.

Terroritekojen ohella monen mielestä melkein yhtä karmea uutinen oli Donald Trumpin nouseminen Yhdysvaltain presidentinvaalien voittajaksi. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen monet myönteiset kehityslinjat esimerkiksi ympäristöasioiden osalta uhkaavat katketa. Tässä lieneekin kaikki, mitä Trumpista kannattaa toistaiseksi sanoa, koska hänen puheensa ovat perin ristiriitaisia ja yllättäviä.

Aleppo? Musertava tragedia, joka on niin käsittämätön, että uskonnottomanakin mieleeni nousee vain rukous sen päättymisestä.

Tiedemaailmassa tapahtui vuoden mittaan vaikka mitä. Muutamia poimintoja: Maailman suurin radioteleskooppi FAST, jonka halkaisija on peräti 500 metriä, otettiin käyttöön Kiinassa syyskuussa. Joulukuussa taasen julkistettiin historian suurin taivaskartoitus, joka kerättiin Havaijin yliopiston Pan-STARRS1-teleskoopilla ja joka sisältää kolmisen miljardia galaksia, tähteä ja muuta kohdetta.

Tammikuussa yhdysvaltalaiset tutkijat ilmoittivat löytäneensä uuden alkuluvun, jossa on yli 22 miljoonaa merkkiä. Luku on tietenkin sinänsä mattimeikäläisen kannalta melko käyttökelvoton, mutta se on jälleen yksi merkittävä elementti tieteen kokonaisrakennelmaan.

Maanjäristyksiä on ollut pitkin maailmaa. Viimeksi järisi Chilessä joulupäivänä 7,7 magnitudin voimalla. Sitä ennen uutisoitiin marraskuussa järisseen Japanissa ja Uudessa-Seelannissa, lokakuussa Italiassa, ja syyskuussa ilmeni pienempiä tutinoita Italiassa ja Uudessa-Seelannissa. Elokuussa Italiassa tapahtunut järistys tuhosi muun muassa Amatricen pikkukaupungin kokonaan ja vaati noin 250 kuolonuhria. Ecuadorin huhtikuun maanjäristyksissä kuoli satoja ihmisiä. Samaten huhtikuussa Japanin Kumamoton prefektuuria ravisuttaneessa 4,7 magnitudin maanjäristyksessä sai surmansa kymmeniä. Taiwanissa järisi helmikuussa, Bangladeshissa tammikuussa.

Suuria onnettomuuksia tapahtuu jatkuvasti, mutta emme jaksa kiinnittää huomiotamme kaikkeen. On psykologisesti helpompaa syyttää maailman pahuudesta esimerkiksi jihadisteja.

Onneksi Talvivaaragateakin voi kirota. Ja Suomen hallitusta. Ja maahanmuuttajia.

Merkittävimpiin uutisiin, jos ei kuitenkaan miellyttävimpiin, kuuluivat tietenkin ilmaston lämpeneminen, siitä johtuva jäätiköiden sulaminen, WWF:n Living Planet -raportissa todettu eliölajien hälyttävä katoaminen ja merissä lilluva muovisaaste.

Ikävältä tuntui myös, että vuonna 2016 poistui tuonilmaisiin lukuisia tunnettuja kulttuurihahmoja. Vastikään menehtyneen George Michaelin lisäksi vuoden aikana kuolivat esimerkiksi David Bowie, Leonard Cohen, Prince, Glenn Frey, Keith Emerson, Rick Parfitt, Zsa Zsa Gabor, Bud Spencer, Greg Lake, Gene Wilder, Muhammad Ali, Alan Rickman ja Harper Lee. Tämän blogin tila ei riitä kaikkien luettelemiseen, tuossa vain hautapaasien komeimmat (angloamerikkalaiset) nimet.

Lisäksi vuotta jaksottivat kirjallisuuden Nobelin jakaminen Bob Dylanille, Guggenheim-keskustelu ja monet muut kuohuttavat ja vähemmän kuohuttavat uutisaiheet.

Entä hyvät uutiset? Toki niitäkin oli. Jostain syystä ne eivät useinkaan vain ylitä uutiskynnystä, vaikka niitä olisi henkisesti terveellistä kelailla päivittäin. Myönteisiä uutisia jakaa muun muassa ruotsalainen tilastotieteilijä Hans Rosling, jonka näkemyksen mukaan maailman tila on monilla mittareilla parempi kuin koskaan aikaisemmin. YouTubessa on hänen lukuisia innostavia luentovideoitaan, joita suosittelen jokaiselle piintyneelle pessimistille.

Tässä vielä muutama myönteinen uutinen kuluneen vuoden ajalta: Antarktiksen yläpuolella oleva otsoniaukko on pienentynyt ja tutkijat ovat keksineet menetelmän hiilidioksidin pumppaamiseksi ilmakehästä maan sisuksiin.

Lääketieteen puolella on kehitelty tepsivä zikavirusrokote (marraskuussa tiedotettiin sataprosenttisesti suojaavasta rokotteesta), ja näyttäisi siltä, että ebolarokotekin on viimein saatu toimimaan. Ja kyberneettiset hermostoimplantit ovat mullistava uusi tutkimusalue. Loppuvuodesta Nature-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa kerrottiin, että aivoimplantin avulla on jopa saatu halvaantunut apina kävelemään.

Mitä vielä? Vuoden 2016 aikana ainakin Isis heikentyi, Suomen eduskunta hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain (no okei, tämän uutisen positiivisuus on suhteellista tulkitsijasta riippuen), taloustieteilijä Bengt Holmström sai Nobel-palkinnon ja Suomen pankki ilmoitti joulukuussa taantuman olevan ohi. Nyt vain siis odotellaan talouden kasvua – ja ehkä talous lähteekin kasvu-uralle nyhtökauran, härkiksen ja muiden mainioiden innovaatioiden ansiosta.

Pariisin ilmastosopimuskin onnistui: lähes 200 maata sopivat pitkällisen väännön jälkeen yhteisistä ponnistuksista ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja sopimus astui voimaan 4.11.2016. Käytännössä meininki ei tietenkään kovin helposti muutu, mutta kiva kun edes kerrankin päästiin yhteisymmärrykseen. Siinä on jo sinänsä jälkipolvilla ihmettelemistä.

Pitänee katkaista tämä vuodatus, koska kaikkia vuoden tapahtumia tähän blogitekstiin ei voi kuitenkaan mahduttaa. Mitä omaan elämääni tulee, liikuin kernaasti ulkona, luin ja tein kirjoja ja rakastin vuoden jokaisena päivänä muun muassa auringonnousuja ja -laskuja, puita, tuulta, sadetta, oravia, jäniksiä ja talitiaisia. Ja koiraani. No juu, muutamia ihmisiäkin, vaikka ihmiset ovatkin hieman yliarvostettuja.

Omassa kuplassani merkityksellinen tapahtuma oli myös joulupäivänä televisiosta katsomani dokumentti saaristossa asustavasta vanhasta naisesta, Dorasta. Etenkin mieleeni jäi valkohapsisen Doran tyytyväisyys elämäänsä. Ulkonaisesti hänen elämänsä ei vaikuttanut kovin loistokkaalta, koska hänellä näytti olevan rikkauksinaan korjausta kaipailevan mökkinsä lisäksi lähinnä muutamia lommoisia peltisoikkoja ja rikkinäinen puuliesi. Mutta itse hän totesi olevansa Jumalan lempilapsi, joka on saanut elämässään kaiken. Ja hymyili perään Buddhan hymyä.

Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta. Teen nyt sen kunniaksi uudenvuodenlupauksen. Aion juhlistaa ensi vuotta olemalla Doran tavoin tyytyväinen elämääni tässä hyvinvoivassa maailmankolkassamme. Ole sinäkin.

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Orlandon_yökerhoammuskelu_2016

http://maailma.net/artikkelit/nalka_pahenee_afrikan_sarvessa_lahes_12_miljoonaa_tarvitsee_ruokaapua

http://maailma.net/artikkelit/kolmannes_maapallon_vaestosta_ei_saa_riittavan_ravitsevaa_ruokaa

http://www.hs.fi/aihe/maanjaristykset/

https://wwf.fi/lpr/

https://www.ucmo.edu/news/cooper.primenumber2016.cfm

http://www.nature.com/news/brain-implants-allow-paralysed-monkeys-to-walk-1.20967

http://yle.fi/uutiset/3-8996298

http://yle.fi/uutiset/3-9370320

http://yle.fi/uutiset/3-9345811

http://yle.fi/uutiset/3-9349109

http://www.globalis.fi/Kv-sopimukset/Pariisin-ilmastosopimus

 

Kuritettavaa teknologiaa

Minna Ruckenstein

 

Digiterveyttä markkinoidaan itsenmittausteknologialla, seurantalaitteilla ja sovelluksilla. Tunteita ja mielentiloja voi jäljittää älypuhelimella. Painoa voi yrittää hallita kuvaamalla omia aterioita. Unirytmejä seuraamalla nukahtamisvaikeudet ehkä helpottuvat.

Terveysteknologian piti mullistaa terveydenhuolto. Nyt teknologian kehittäjät kyselevät miksi vallankumousta ei ole saatu aikaan. Digitalisaatio kaatuu yhä uudestaan siihen, ettei sitä tapahdu. Laitteita ja sovelluksia lisätään jo olemassa oleviin toimintatapoihin ja kuvitellaan, että digiloikka on tehty. Pettymys on suuri, kun tuottavuuskehitys ei parantunutkaan ja luvatut terveyshyödyt jäivät todentamatta.

Terveydenseurannasta ovat kiinnostuneet jo ennestään hyvinvoivat. On herännyt pelko, että laitteet voivat jopa kärjistää entisestään terveyseroja.

Terveydenhoitoon on vaikea istuttaa uusia toimintatapoja. Kenttä on jähmeä ja tiukasti säännelty. Siihen on perusteltuja syitä: on tärkeää, että ihmisiä hoidetaan tavalla, joka on todistetusti toimiva. Samanaikaisesti keskustelut sekä Suomessa ja kansainvälisesti kertovat myös vastustuksesta. Hoitohenkilökunta vierastaa digitaalisia ratkaisuja.

Teknologiavastaisuus on ymmärrettävää: lääkäreille on tuputettu tietotekniikkaa, joka on etäännyttänyt heitä potilaista. Lääkärin katseen suunta kertoo, että vastaanotolla seurustellaan usein tietokoneen pikemminkin kuin asiakkaan kanssa.

Teknologian on annettu orjuuttaa, kun sen pitäisi auttaa ja tukea. Ihmisiä käsitellään koneiston osasina, vaikka heidän pitäisi olla sen keskiössä palveltavina.

Itsenmittausteknologioiden näkökulmasta ihmiskeskeisyys tarkoittaa tuettua tiedon jakamista. Mittalaitteiden keräämä tieto tulee näkyväksi sekä potilaalle itselleen että hoitavalle henkilölle. Vastaanottotilanteessa älypuhelimen avulla pidettävä visuaalinen ruokapäiväkirja on konkreettinen lähtökohta. Valokuvat todentavat arkista ruokailurytmiä. Kuvat voivat konkretisoida syömishäiriötä paljastamalla miniatyyrimäisen annoskoon. Epämääräisiin suolistovaivoihin löytyy ymmärrettävä syy: on tullut syötyä mitä sattuu ja juotua aivan liikaa.

Kuvien avulla voi myös puhua siitä mitä syömisistä on jäänyt kuvaamatta. Näin päästään kiinni ruokailuun liittyviin tunteisiin, syyllisyydentuntoon tai toistuviin epäonnistumisiin.

Digitalisaation mullistavuus piileekin tavassa, jolla se muuttaa tiedonkulun rakenteita ja sitä kautta arkisia käytäntöjä. Tietoa voidaan yhdistää ja siitä voidaan keskustella uudella tavalla. Säästöt syntyvät aiempaa tehokkaammasta viestinnästä.

Terveydenhuollon uudistusten tueksi tarvitaan ammattilaisia, joita kiehtoo tiedonvälitys ja sen avulla organisoituminen. Mittausteknologiat täytyy kurittaa tekemään oikeita asioita. Ne palvelevat ihmisiä, jos ymmärretään miten kerätty aineisto valjastetaan tiedonkulun prosesseihin.

Minne tahansa ei terveysteknologian perässä kannata loikkia. Digiloikka syntyy, kun se osataan synnyttää.

 

Linkki tutkimusjulkaisuun:  Uncovering Everyday Rhythms and Patterns: Food tracking and new forms of visibility and temporality in health care.

Tiivistelmillä sulavaa tiedepullaa

Amanda Alvarez

Internetistä löytyy jos joitakin palveluja, joiden tarkoituksena on tehdä tiedetuloksista ja -artikkeleista selkeitä, helposti sulavia ja ennen kaikkia lyhyitä. Useful Science tiivistää tuloksia yhteen, hyötyä kuvaavaan virkkeeseen. Nautilus-verkkotiedelehti taas julkaisee kolmen virkkeen pituisia yhteenvetoja. Draw Science-sivulla tiedettä valotetaan infografiikan keinoin. Innostusta tieteeseen riittää, mutta syvällinen ymmärrys kulloisenkin tutkimuksen tuloksista ja niiden merkityksestä jokapäiväiseen elämään jää usein pimentoon.

Tuore mielipidekirjoitus PNAS-tiedelehdessä suosittaa, että tiivistelmä olisi aina pakollinen osa tiedeartikkelin julkaisussa tavanomaisten abstraktin ja lehdistötiedotteen ohella. Tiivistelmien tulisi korostaa tulosten laajempaa merkitystä maallikkokielellä ja provosoida julkista dialogia. Vaikeatajuisemmat ja ja vähemmän tunnetut tieteen alueet saisivat näin huomiota, ja tieteidenvälinen viestintä kehittyisi. Tiivistelmän tuottaminen ei olisi tutkijallekaan ajan haaskausta: laajaan yleistiedeviestintään paneutuneet tieteilijät ovat erään tutkimuksen mukaan myös akateemisesti tuotteliaampia ja saavat enemmän viittauksia tieteellisiin julkaisuihinsa. Biolääketieteellisten julkaisijoiden järjestämä kirjoituskilpailu kannustaa tutkijoita tuottamaan helppotajuisia yhteenvetoja. Fysiikassa taas tieteellisiin artikkeleihin voi lisätä videotiivistelmän tuloksista.

Tiedejulkaisun puitteissa tiivistelmien laadusta tuskin tarvitsee kantaa huolta. Tiedeviestinnässä intoilijat ovat kuitenkin nyt vallalla ja silloin asiantuntijuus voi olla hakusessa. Laadunvalvonnassa voi osittain turvautua joukkoistamiseen (mm. Acawiki) Wikipedian tavoin. Tietyillä sivustoilla (SciWorthy) on moderaattoreita tai kuraattoreita kun taas toisilla (Scimplified, Publiscize) laadun takaa suoraan tieteilijältä tai yliopistolta saadut tiivistelmät ja tiedotteet. Tiedeviestintä-ekosysteemi on ehkä jo kyllästetty näillä palveluilla, sillä ainakin yksi (Science Gist) lopetti toimintansa tammikuussa. Loppuiko into, oliko laatua liian vaikea taata vai oliko yhteenvedoista puutetta? Vaikka tiivistelmien tuottamisen hyötyä on tutkittu tutkijan näkökulmasta, epäselvää vielä on, avaako tiivistelmä tieteen saloja tavalliselle tallaajalle.

Tutkimuksen kansallisesta tehtävästä

Pekka Wahlstedt

Reetta Muhonen & Hanna-Mari Puuska (toim.): Tutkimuksen kansallinen tehtävä
Vastapaino 2014 361 s.

 

Nykyään kansallisuus on tutkimuksesta kaukana, kun tutkijat kirjoittavat englanniksi – uusi latina! – ja tähyävät kansainvälisille tieteen kentille, joilla huiput vasta erotetaan keskinkertaisuuksista.

Tutkimuksen kansallinen tehtävä -kirjassa arvostellaankin yksipuolista englannin suosimista.  Kaikkea tärkeää tieteeseen kuuluvaa tai liittyvää ei voi hoitaa ulkomaan kielellä. Esimerkiksi tieteen ja tietoperustan rakentaminen suomalaisissa kouluissa on mahdollista vain suomen kielellä. Ja yliopiston tutkijoidenkin  on luontevaa kirjoittaa suomeksi suomen historiaa ja yhteiskuntaa esittelevät ja tutkivat teokset.

Sen sijaan luonnontieteet, joiden kieli on universaali matematiikka ja tutkimukset toistettavissa kaikkialla, välittyvät yhtä hyvin englannin kuin suomenkin kielellä.

Kirjan nimi tuleekin siitä, että kirjoittajat ovat yhteiskuntatieteilijöitä ja avaavat yhteiskuntatieteellisen näkökulman tieteeseen. Yhteiskunnathan eroavat  toisistaan niin ajassa kuin paikassakin, ja ruotsalaisen yhteiskunnan rakenne ja historia eroaa suomalaisesta.

Kirjan kantava teema on tieteen ja sen tekemisen moninaisuus. Tiede jaetaan kaupallisia pyrkimyksiä edistävään  innovaatiotieteeseen ja tieteen edistymistä ja mainetta vaalivaan huipputieteeseen. Väliin mahtuvat päättäjille tietoa tarjoava evidenssitiede, tutkijoiden ammatillisia asioita ajava professiotiede ja tiedetoimittajille työsarkaa tuottava julkinen tiede.

Kirjassa nostetaan esiin tosiasia, että tiede ei ole tutki asioita puolueettomasti ja vapaasti, vaan on sidottu erilaisiin intresseihin. Tiedollinen intressi tarkoittaa sitä, että eri tieteen alat avaavat ja painottavat samasta todellisuudesta eri puolia.

Nykyään taloudelliset intressit sanelevat sen,  mitä pidetään tärkeänä ja tutkimisen arvoisena ja mitkä tieteet kuuluvat tieteen aateliin. Tämä tulee esiin määrällisen mittauksen, tehokkuuden ja nopeuden painottamisessa,  ja innovaatiotiede kantaa tieteiden kuningattaren kruunua.

Kirjassa kannetaan huolta myös siitä, että tieteen suurilla kansanvälisillä kentillä englanniksi julkaisevat tutkijat uppoutuvat syvälle oman alansa hienoihin yksityiskohtiin, etääntyvät ympäristöstään ja puhuvat keskenään kielellä, jota ulkopuoliset eivät ymmärrä.

Kansan ja tutkijoiden väliin sijoittuvilla tiedetoimittajilla on taitoa pitää yhteyttä yllä,  ja myös Tutkimuksen kansalliseen tehtävään tutustuminen on tässä hyödyksi.

Kirjoittaja on kirjallisuuskriitikko.

Uteliaisuus ja intohimo uuteen tietoon avaintekijöinä

KIRJAT

Pekka Wahlstedt

Tapio Markkanen, Allan Tiitta ja Paula Havaste ( toim.):
Suomalaisia tieteen huipulla. 100 tieteen ja teknologian saavutusta. Gaudeamus 2014, 250 s.

Suomalaiset ovat ylpeitä koulutustasostaan ja PISA-menestyksestään. Monet suomalaiset tiedemiehet ovatkin tunnettuja kansainvälisesti, kuten filosofi Jaakko Hintikka ja matemaatikko Lars Ahlfors.

Mutta harva tietää,  että jo 1700-luvulla Suomesta löytyi huippututkijoita – jotkut jopa alansa pioneereja. Suomalaisia tieteen huipulla esittelee sata suomalaista menestystarinaa Anders Chydeniuksesta ja Henrik Gabriel Porthanista  Ilkka Hanskiin ja Linus Torvaldsiin. Myös kirjoittajat ovat alansa huippuja, kuten Anto Leikola, Ilkka Niiniluoto ja Osmo Pekonen.

Sekä henkilöhistoriaa että työuraa esittelevät tekstit ovat vain aukeaman pituisia, joten kovin syvälle kirjoitukset eivät pysty porautumaan. Mutta  se käy selväksi, että eri aikakausien ja eri alojen – fysiikasta filosofiaan – huippuja yhdistävät tietyt piirteet.100 suomalaista tieteen huipulla

Uteliaisuus ja intohimo uuteen tietoon, päättäväisyys ja halu toimia yhteiseksi hyväksi ovat henkisiä ominaisuuksia, joita ilman on turha haaveilla huipulle pääsystä – ironista onkin, että nykyään korostetaan aivan päinvastaisia ominaisuuksia: kilpailuhenkisyyttä ja rahanhimoa.

Kiintoisaa on huomata, että monet uusien urien avaajat ovat itseoppineita – onko niin, että virallinen akateeminen koulutus estää opiskelijoita näkemästä asioita uudelta kantilta?

Itse oman päänsä tehneitä ovat esimerkiksi Adam Smithiä aikaisemmin vapaata kauppaa puolustanut taloustieteilijä Anders Chydenius ja Suomen matematiikan isäksi kutsuttu Ernst Lindelöf.

Samoin monet uusien totuuksien löytäjät ovat perehtyneet useisiin tieteen aloihin ja toimineet samanaikaisesti useilla kulttuurin alueilla mediasta politiikkaan – tämä on varjellut heitä urautumiselta ja kapeakatseisuudelta. J. V . Snellman lienee tunnetuin ja laaja-alaisin.  Hegelin raskassoutuiseen filosofiaan perehtynyt  Snellman sovelsi ajatuksiaan käytäntöön myös tavallista ihmistä puhuttelevassa Saima-lehdessään ja poliittisessa toiminnassaan senaattorina.

Kirjan päätössanoissa todetaan myös,  että vaikka tieteen huiput ovat yksilöitä, näidenkin yksilöiden ympärillä ja alla on kollegoja ja muita tutkijoita, joiden harteilta ja tuella huiput ovat asemansa saavuttaneet.

Kirjoittaja on kirjallisuuskriitikko.