Valtiohallinnon uudistuksiin tarvitaan vankkaa tietopohjaa

Belgialainen hallintotieteilijä Geert Bouckaert kritisoi kollegoitaan siitä, että tutkimukset eivät vastaa yhteiskunnan tarpeisiin. Kuva: Harriet Öster

Belgialainen hallintotieteilijä Geert Bouckaert kritisoi kollegoitaan siitä, että tutkimukset eivät vastaa yhteiskunnan tarpeisiin. Kuva: Harriet Öster

Harriet Öster

Valtionhallintoon kaivataan uusi ammattiryhmä: erikoistuneet tutkimustietojen arviointiasiantuntijat ja oleellisten faktojen seulojat. Alan tutkimustietoa on runsaasti, mutta oleellista tietoa hallinnon kehittämiseksi ei välttämättä löydy tarpeeksi. Yliopistoihin puolestaan tarvittaisiin tutkimuksen tietomeklareita rakentamaan yhteistyöverkostoja ja hankkimaan rahoitusta tutkimushankkeille.

Kuulostaa aika itsestään selvältä, että valtionhallinnon kehittämisessä pyritään mahdollisimman hyvin hyödyntämään yhteiskuntatieteellisiä tutkimustuloksia. Mutta miten se tehdään, kun tiedolla johtaminen sisältää poliittisia päätöksiä suurista asiakokonaisuuksista, kuten valtion tuottavuusohjelmasta, Sote-uudistuksesta tai virastorakenteen uudistamisesta?

Perinteisesti hallinnonuudistuksia on arvioitu lähinnä jälkikäteen.

Näitä asioita hallintoalan tutkijat ja virkamiehet pohtivat Valtiovarainministeriön ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun järjestämässä seminaarissa toukokuun alussa Helsingin Säätytalossa. Pohdinnan kohteena olivat hallinnonuudistusten vaikutusten ennakkoarviointi sekä tutkimustiedon käyttö tulevaisuuden valtionhallinnon kehittämisessä. Siinä riittää miettimistä, sillä perinteisesti hallinnonuudistuksia on arvioitu lähinnä jälkikäteen.

”Hallinnonuudistusten toteutuksista tehtiin esimerkiksi 1990-luvulla 15 erilaista jälkikäteisarviota. Taloudellisista syistä tällaiset arvioinnit eivät enää ole mahdollista tehdä, samalla kun hallinnossa on tekeillä useita suuria kehittämishankkeita”, totesi seminaarissa Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Sari Raassina.

Malleja ja toimintatapoja vaikutusten ennakkoarviointiin alettiin käyttää parikymmentä vuotta sitten. Viime vuosikymmenen aikana valtioneuvosto on ohjeistanut säädösehdotusten vaikutusten arviointia ja kannustanut sujuvampaan lainvalmisteluun. Vaikutusten ennakkoarviointia varten erinäisten sidosryhmien kuuleminen lainvalmistelun aikana on tullut mukaan kuvaan, kuten myös ulkopuolisten selvitysten teettäminen.

Uusia toimijoita omalla agendalla

Tutkimustiedon tehokas käyttö valtionhallinnon kehittämisessä on kansainvälinen keskustelunaihe. Tarvittavan tiedon tarjonnan ja kysynnän suhteen moni asia on muutoksessa. Mihin muutoksen johtavat analysoi seminaarissa belgialainen professori Geert Bouckaert Leuvenin yliopistosta. Hän toimii puheenjohtajana maailmanlaajuisessa Kansainvälisen hallintotieteiden instituutissa, IIAS (International Institute of Administrative Sciences).

Bouckaertin mukaan yhteiskuntatieteiden tutkimuksen tekotapa on kehittymässä samaan suuntaan, kuin mihin luonnontieteiden tutkimus kehittyi jo muutamia vuosikymmeniä sitten. Tutkimusta tehdään eri alojen asiantuntijoiden yhteistyöverkostossa.

Verkostoitunut tutkimus on levittäytynyt kaikkiin yliopistotieteisiin.

”Luonnontieteistä lähtenyt verkostoitunut tutkimus on levittäytynyt kaikkiin yliopistotieteisiin, myös hallintotieteisiin. Tutkijat ovat nykyään liian erikoistuneet toimiakseen yksin, mutta verkostoituneina he saavuttavat tarpeeksi suuren kriittisen massan. Näitä verkostoja pitää luoda lisää ja laajentaa kansallisiksi, alueellisiksi, eurooppalaisiksi, globaaleiksi”, Bouckaert totesi.

Hän kritisoi oman alansa tutkijoita siitä, että tutkimukset eivät vastaa yhteiskunnan tarpeisiin, vaan keskittyvät liikaa tiedejulkaisuihin tarkoitettuihin henkilökohtaisiin tutkimuksiin. Näin syntyy liikaa toisistaan erillään olevia teorioita ja malleja, ja liian vähän yleisesti käyttökelpoisia tietoja ja tilastoja.

Tarjolla olevien tutkimustulosten vertailtavuus vaikeutuu myös tekijäjoukon laajentumisesta. Aikaisemmin hallintotieteiden tutkimusta tehtiin vain yliopistoissa, nyt alalle on tullut runsaasti uusia toimijoita: ajatushautomoita, konsultteja, julkisen sektorin uusia tutkimusyksiköitä, ammatillisia järjestöjä ja niin edelleen. Osalla niistä on oma agendansa taustalla, osalla ei.

Avoin tietopilvi kaikkien käytössä

”Myös tutkimustietojen tarve on muuttunut oleellisesti. Aikaisemmin haluttiin vastauksia selkeisiin, ennakoitavissa oleviin pitkän tähtäimen kysymyksiin. Nyt kysymykset ovat muuttuvia, ei-ennakoitavia ja vastauksia tarvitaan nopeasti”, Bouckaert totesi.

”Sen lisäksi, että päättäjät oikeasti kaipaavat vastauksia tiettyihin kysymyksiin, he myös tilaavat tutkimuksia päätösten lykkäämiseksi. Poliitikkojen on helpompaa varmuuden vuoksi tilata lisäselvityksiä kuin saman tien tehdä vaikeita päätöksiä. Joskus tilaustutkimuksesta tuleva vastaus tiedetään etukäteen, mutta tehtäviin päätöksiin halutaan tutkimuksen tuella saada lisää hyväksyttävyyttä.”

Näiden rakenteellisten muutosten vuoksi tutkimustietojen kysyntä ja tarjonta eivät välttämättä kohtaa, vaikka hallintotieteellistä tutkimusta tehdään enemmän kuin koskaan. Bouckaertin mielestä tilanne paranisi, jos tutkimusverkostoilla olisi mahdollisimman monipuolinen rakenne. Yliopistojen pitäisi luoda tutkimukseen erilaisia yhteistyökuvioita: kahdenkeskeisiä hankkeita, konsortioita, virtuaaliplatformeja, tutkijanvaihtoa ja niin edelleen.

”Tällaisten yhteyksien luomiseksi yliopistoilla tarvitaan uudenlaisia asiantuntijoita: tutkimuksen tietomeklareita. Heidän tehtävänsä olisi liittää yhteen tarjolla olevat tutkimusresurssit ja tutkimustietojen tarpeet. Käytännössä tietomeklarit rakentaisivat tarpeiden mukaan räätälöityjä konsortioita sopivista tutkimusyksiköistä tai tutkijoista. He voisivat myös hoitaa tutkimushankkeisiin tarvittavat rahoitushakemukset”, Bouckaert visioi.

Tulevaisuuden avointa tietopilveä voi kuka tahansa tutkija tai toimittaja vapaasti hyödyntää.

Tiedon tarpeen ja tarjonnan välistä eroa voidaan Bouckaertin mukaan vähentää luomalla kaikille avointa tietopuskuria. Tulevaisuudessa ei enää riitä, että määrättyyn kysymykseen saadaan vastaus tutkimuksen kautta.

”Hallintotieteissä on ehdottoman tärkeätä luoda kaikille avointa tietoa ja eri maiden tilastolaitosten yhteistyönä mahdollisimman laajoja tilastoja. Tulevaisuuden avoimesta tietopilvestä kuka tahansa tutkija – tai vaikka toimittaja – voi vapaasti poimia rusinat pullasta. Koska tietojen luominen on kallista, tutkimustahojen pitää jollakin tavalla sopia siitä, miten pitkään uutta tutkimustietoa ensin saa pitää omassa käytössään.”

”Mutta kun julkinen sektori käyttää tietopilvipalveluja, jonkun pitää osata analysoida pilvessä olevaa tietoa, jotta ne rusinat löytyvät”, Bouckaert totesi.

Harriet Öster on vapaa toimittaja.