Tarina ja hypoteesi tekevät jutun

11.11.2013 | 8:32

Tarinat ovat sementtiä, joka pitää koossa tutkivan prosessin eri vaiheet.

Voiko tiedetoimittaja hyödyntää tutkivan journalismin työtapoja työssään? Alan guru, tutkivan journalismin kehittäjä Mark Lee Hunter sai työpajansa osallistujat vakuuttumaan, että voi ja pitää hyödyntää.

”Tutkivan journalismin taidot tekevät toimittajasta entistä vahvemman. Hän pystyy itse selvittämään asioiden taustat ja tapahtumien kulun. Kenenkään toisen ei tarvitse niitä hänelle kertoa”, Mark Lee Hunter kannusti työpajansa osallistujia.

”Samalla toimittaja ymmärtää maailmaa uudella, syvemmällä tavalla.”

Hunter on palkittu journalisti ja journalismin tutkija, joka työskentelee tällä hetkellä apulaisprofessorina INSEAD Business Schoolin sosiaalisten innovaatioiden keskuksessa Pariisissa.

Hänen mielestään media-alan ja journalismin kriisistä voidaan selvitä journalistista työprosessia kehittämällä ja tutkivan journalismin työtapoja edistämällä.

”Perustelkaa työnne”

”Perinteiset uutismediat ovat koko ajan menettäneet uskottavuuttaan yleisön silmissä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa luotettavimmaksi koetun uutismedian CNN:n luotettavuus laski 42 prosentista 28 prosenttiin vuosina 1998–2008. Mediayhtiöt, joiden toimittajat tekevät taustatutkimuksen hyvin puolestaan saavat arvostusta ja vaikutusvaltaa. Se lisää niiden toimittajien mahdollisuuksia päästä tiedonlähteille. Tämä voi parhaimmillaan kasvattaa yhtiön tulosta.”

Toimittajat ovat Hunterin mielestä nykyisellään hämmästyttävän vähän kiinnostuneita siitä, minkälaista lisäarvoa heidän työllään on työnantajalle.

”Toimittajien pitäisi oppia perustelemaan, miksi heidän on nähtävä työssään vaivaa ja että he tarvitsevat aikaa laadukkaan lopputuloksen saavuttamiseksi.”

”Tutkiva journalismi on investointi. Meidän on pystyttävä perustelemaan miksi investointi kannattaa.”

Hypoteesi on jutun perusta

Journalistisen työprosessin hiominen vähentää Mark Hunterin mukaan virheitä ja lopulta jutun kirjoittamiseen kuluvaa aikaa. Hän on viime vuosina kehittänyt kollegoineen tarinan kerrontaan perustuvaa tutkivaa journalismia, jota kutsuu myös hypoteesiin pohjautuvaksi tutkivaksi journalismiksi.

”Tarinat ovat sementtiä, joka pitää koossa tutkivan prosessin eri vaiheet aina tutkimustyöstä kirjoittamiseen ja julkaisemiseen asti.”

”Hypoteesilla taas tarkoitan sitä, että tarina on vain olettamus ennen kuin se todennetaan. Hypoteesin voi kirjoittaa pariin kolmeen lauseeseen. Se sisältää ne todennettavat tiedot, jotka toimittajalla on sillä hetkellä aiheesta. Hypoteesi määrittelee myös sen, mistä juttu ei kerro”, Hunter kuvailee käsitteitään.

”Hypoteesi on päätelmä, joka voi olla kokonaan tai paikoin tosi tai epätosi. Jotta emme jäisi loukkuun alkuperäiseen hypoteesiin, se on työn edetessä muotoiltava uudelleen niin, että jokaisen siihen liittyvän elementin voi erikseen todentaa.”

Konferenssityöpajassaan Hunter haastoi osallistujat pohtimaan esimerkkitapausten valossa, miten edetä jutunteossa tarinan ja hypoteesin pohjalta.

Tarina ei välttämättä aina ole sitä, miltä se aluksi näyttää. Kannattaa siis malttaa mielensä ja käyttää aikaa tosiasioiden kokoamiseen ja tietojen todentamiseen ennen johtopäätöksien tekoa ja jutun lopullista kirjoittamista.

Aluksi avoimista ovista

Mistä sitten toimittaja löytää tietonsa ja miten hän todentaa ne?

”Yleensä toimittajan ensimmäinen reaktio on tarttua puhelimeen ja lähteä soittelemaan eri puolille.”

”Älkää tehkö niin, vaan tutustukaa jo saatavilla olevaan aineistoon. Menkää kirjastoon, perehtykää tilastoihin ja tutkimuksiin. Älkää kysykö haastateltavilta asioita, jotka saatte muualtakin selville. Ellette sitten halua selvittää, valehteleeko haastateltava teille”, Hunter tiivistää.

Tiedonlähteet muodostavat toimittajalle kylän, joiden taloihin on suljettuja ja avoimia ovia. Kannattaa ensin suunnata avoimille oville eli selvittää, mistä lähteistä, aihealueista ja yksityiskohdista tietoa on saatavilla. Avoimet ovet ovat usein portteja myös seuraaviin tietolähteisiin.

Hunter kehottaa tiedetoimittajia perehtymään hyvin muutamaan valitsemaansa aihealueeseen ja opettelemaan alojen kielen.

”Tiedetoimittajan on käytettävä osa elämästään tiettyjen tieteenalojen ja aiheiden opiskeluun. Perehtyminen on hyvä nähdä rikkautena myös oman elämän kannalta.”

”Kun perehdyt toimittajana uuteen aiheeseen, astut jonkun toisen maailmaan, jonka kieli on aluksi vierasta. Opettele kieli, niin pystyt olemaan tasavertainen keskustelija haastateltavasi kanssa”, Hunter kannustaa.

Mark Hunter on työskennellyt tutkivana toimittajana Yhdysvalloissa ja Ranskassa, tutkinut journalismia sekä opettanut ja konsultoinut journalisteja. Hän on vuonna 2003 perustetun maailman tutkivan journalismin verkoston perustajajäsen. Hänet on palkittu työstään journalistina ja journalismin tutkijana. 2000-luvun alusta Hunter on toiminut apulaisprofessorina INSEAD Business Schoolin sosiaalisten innovaatioiden keskuksessa Pariisissa.

Riitta Tirronen
Kirjoittaja on Suomen Akatemian tiedotuspäällikkö.

Hunterin ja kumppaneiden tarinalliseen tutkivaan journalismiin (story-based inquiry) johdatteleva teos on UNESCOn tuella julkaistu useilla kielillä verkossa, josta se on vapaasti ladattavissa.
Story-Based Inquiry: A manual for investigative journalists

Julkaisija: Story-Based Inquiry Associates

WCSJ2013 tutkivan journalismin työpajan esitykset:
wcsj2013.org/investigative-journalism-sciencejournalism