Tarinankertoja tieteen toreilta

07.03.2014 | 2:50

Teija Riikola

Professori, tähtitieteilijä Tapio Markkanen kuuluu suomalaisen tiedeviestinnän suuriin nimiin. Hän on mahdollistaja, innoittaja, ideanikkari, lukuisien kansantajuisten tiedeartikkelien ja -kirjojen kirjoittaja, luennoitsija – ja vangitseva tarinankertoja. Suomen tiedetoimittajain liitto on myöntänyt Tiedeviestintäpalkinnon Tapio Markkaselle merkittävistä ansioista tiedeviestinnässä.

Tapio Markkanen

Markkasella on kiehtova kyky vangita yleisön mielenkiinto ja taito tuoda asiat suurelle yleisölle ymmärrettävään muotoon. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Normaalilyseota käydessään Markkanen kertoi koulumatkoillaan tarinoita tähtitieteestä tai historiasta. Koulukaverit eivät malttaneet jatkaa matkaa kotiin, vaan jäivät kadunkulmaan kuuntelemaan jännitystarinaa. Samalla tavalla kävi äskettäin espoolaisille esikoululaisille, kun professori kävi tyttärenpoikansa luokassa kertomassa tähtitieteestä. Helsingin yliopistossakin Markkanen hurmaa tarinoillaan. Hän on pitänyt usean vuoden ajan professori Anto Leikolan kanssa tieteen historian ja filosofian kursseja.

”Kurssit ovat tavattoman suosittuja. Niistä sai yhden opintoviikon, mutta niiden arvo oli moninkertainen”, muistelee luennolla käynyt opiskelija.

Nuoret tutkijat mukaan

Markkasella ei itsellään ole ollut tiedeviestinnän esikuvia ja vielä lyhyen aikaa sitten saatettiin kieltäytyä banalisoimasta tiedettä, mutta Markkanen on aina ymmärtänyt tiedeviestinnän arvon. Konkreettisin osoitus tästä lienee Tiedekeskus Heureka, jonka syntyyn hän on olennaisesti vaikuttanut.

Rehtorien neuvoston pääsihteerinä toimiessaan Markkanen oli kehittämässä toisesta näkökulmasta tiedeviestintää. Yksi polku johti uuteen yliopistolakiin, johon kirjattiin tutkijoiden yhdeksi tehtäväksi yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Nyt Markkanen edistää tiedeviestintää Suomen Unesco-toimikunnassa.

”Tällä hetkellä tiedeviestinnän arvo tunnustetaan ja meillä on paljon osaavia tiedeviestijöitä, mutta nuorilla tutkijoilla ei ole enää aikaa tiedeviestintään. Tarvitaan myös pohdintaa, mitä tieteeltä odotetaan, mihin panostetaan ja mikä on tieteen merkitys”, Markkanen sanoo.

Monitieteistä tutkimusta

Markkanen jäi eläkkeelle 2006, ja aikaa on riittänyt Unescon, kirjallisen tuotannon ja näyttelyiden lisäksi suomalaisten egyptologien ja tähtitieteilijöiden kansainvälistä huomiota herättäneelle tutkimushankkeelle. Kohteena ovat muinaisten egyptiläisten mittaukset Algolin kirkkauden vaihtelusta. Egyptiläiset jakoivat vuoden päivät kolmeen osaan, joille annettiin ennuste, onko osa suotuisa vai huono-onninen. Kalenterin ennusteista löytyi 29.6 ja 2.85 päivän periodit. Ensimmäinen on kuun periodi, mutta entä toinen jakso?

”Selvitimme, että toinen jakso on kaksoistähti Algolin, jossa himmeämpi tähti pimentää kirkkaamman tähden 2.87 päivän välein. Nämä pimennykset näkyvät Egyptissä paljain silmin, mutta koska havainto oli kosmisen järjestyksen vastainen, ei siitä saanut puhua ja tieto piilotettiin kalentereihin.”

Nyt myös tiedetään, että periodi on kasvanut viimeisen 3200 vuoden aikana, koska toinen tähti menettää jatkuvasti massaansa toiselle tähdelle.

Vaikuttaa Markkasen unelmahankkeelta: eri tieteenalat kohtaavat toisensa – ja yleisö kuuntelee jälleen hiiskumatta.

Lisää aiheesta: http://www.tiedetoimittajat.fi/toiminta/palkinnot/