Suuntaa ja lohtua äänistä karanteenin aikana

Amanda Alvarez

29.04.2020 12:00

Kuva: PxHere, CC0 Public Domain tekijänoikeudeton

Koronavirus koettelee ruumiita ja mieliä, jopa yhteiskunnan rakenteita ja markkinataloutta, maailmanlaajuisesti. Tässä mylläkässä digitaaliset äänimaisemat jatkuvine uutispäivityksineen ja Zoom -puheluineen ovat vilkastuneet kun taas luonto ja kaupungit tyyntyvät. Korvia koettelee nyt ennenkuulumaton hiljaisuus. Valaat nauttivat vähentyneestä laivaliikenteestä ja eläimet harhailevat autioilla kaduilla. Suihkumoottoreiden jyrinä taivaalla on harventunut. Maapallommekin tärisee vähemmän, kun tiet ja raiteet ovat hiljentyneet. Modernin teollisen maailman taustaäänet ovat hetkellisesti vaimentuneet, mikä on saanut jotkut poissa tolaltaan. Tuskin tajusimme kuinka riippuvaisia olemme kaupungin hälystä, kuinka melusaaste on imeytynyt ytimiin, mykistäen ja suojaten omilta ajatuksilta.

Hiljaisuuden synnyttämään tyhjiöön on pikavauhtia ilmestynyt satoja ellei tuhansia uusia podcasteja. Kaikilla on asiaa, tarve kuunnella ja tulla kuulluksi. Mikrofoni kädessä tarjoaa välittömän tyydytyksen, ja internet rajattoman yleisön aiheelle kuin aiheelle. Yhdessä podcastissa haastatellaan esineitä. Kuvitteellisen ihmisenkaltaisuuden avulla voi syventyä vaikkapa hissin, tussikynän tai kokistölkin sisäiseen maailmaan.

Kaikilla tiedotusvälineillä on tietysti näinä aikoina omat koronapodit. Piraattiradiot tekevät lähetyksiä mm. Italian eristysalueilta. Kriisissä syntyneiden podcastien koruton ja kokematon ote tarjoaa inhimillisyyttä ja yhteishenkeä, kun äänityksen keskeyttää kirkuva lapsi tai sekoileva lemmikki. Muuttuvaan äänimaisemaan voi osallistua vaikkei olisi erityistä sanottavaakaan. #StayHomeSounds -projekti kerää tallenteita hätätila-arjen äänistä ympäri maailmaa. Kevään tulosta voi myös nauttia ihan hiirenhiljaa ilman laitteita tai yleisöä, vaikkapa lintuja bongaamalla — keinotekoisten äänien vähennyttyä saattaa nimittäin kuulla luonnollista matalataajuista viserrystä.

Täällä sangen urbaanissa Japanissa väestöhälytinjärjestelmät soittavat tavallisesti auringonlaskun aikaan Unihiekkaa muistuttavan laulun, joka kehottaa leikkiviä lapsia palaamaan kotiin. Laulut ovat nyt vaihtuneet lukuisiin viruspäivityksiin ja eristäytymiskäskyihin. Päällekkäin kaikuvat kuulutukset vahvistavat tyhjien katujen aavemaista tunnelmaa. Vain ambulanssin sireeni huutaa taustalla.