Lännen itäeurooppalaisuus

Markku Kangaspuro

07.03.2017 4:24

Tavaksi tullut määritelmä, jolla Suomi todistetaan osaksi länttä, on ongelmallinen sillä siihen kuulumisen tunnusmerkkeinä on pidetty useimmiten EU:hun ja EMU:n liittymistä. Näin määriteltynä läntisyys on kuitenkin lattea ja jos sitä tarkastellaan lähemmin, se kompastuu erimielisyyksiksi EU:n politiikan sisällöstä ja sen tulevaisuudesta.

Myöskään Suomen EMU:n liittymistä ei voida pitää kovin ”läntisenä” prosessina, sillä se tapahtui useiden arvioiden mukaan perustuslaillisen menettelytavan rajaa hipoen.  Euroon liittyminen oli myös huonosti perusteltu taloudellinen päätös, jota useat asiantuntijat pitävät nykykäsityksen mukaan Suomen talouden kannalta kielteisenä ratkaisuna.

EU-jäsenyyttä ja EMU:a perusteltiin turvallisuuspoliittisella piiloagendalla, josta johtuen päätösten vaikutuksista Suomeen ei tehty kunnon analyysia. Tämä oli ilmeisesti myös syy siihen, miksi länteen jo kylmän sodan aikana kiistatta luetut Ruotsi, Norja ja Tanska jäivät EMU:n ulkopuolelle ja Norja myös EU:n ulkopuolelle. Niillä oli henkisesti suurempi liikkumatila arvioida ratkaisujensa vaikutukset. Tuoko rahaliittoon kuuluminen sitten Suomelle turvallisuuspoliittisen lisän, on lähinnä uskon asia. Moni seikka puhuu myös sitä vastaan ja EU alueen vakautta horjuttavana elementtinä siitä voi tehdä myös toisenlaisen johtopäätöksen.

Myös Britannian Brexit ja Yhdysvaltojen presidentin vaalit asettivat EU:n  kautta määriteltävän läntisyyden ongelmalliseen asemaan. EU-erosta huolimatta kukaan ei ole halunnut määritellä Britanniaa ei-läntiseksi maaksi ja siksi läntisyydelle on alettu antaa usein myös EU:ta laveampi määritelmä. Puhe euroatlanttisesta turvallisuusyhteistyöstä on omaksuttu korvaamaan osittain sitä mitä EU on menettänyt.

Tässä on kuitenkin myös ongelmansa. Läntisen maailman ja Naton johtovaltioksi tunnustettu Yhdysvallat suhtautuu Donald Trumpin valinnan jälkeen avoimen vihamielisesti eurooppalaiseen humanismiin, ihmisoikeuksiin ja hyvinvointivaltiomalliin. Myöskään EU ei nauti Atlantin takana suurta arvostusta.

Trumpin valinnalla on ollut myös toisenlaisia seurauksia EU:hun. Sen jäsenvaltioiden autoritaariset, kansallismieliset ja äärioikeistolaiset hallitukset ja liikkeet ovat saaneet Trumpin valinnasta uskon vahvistusta ja liberaalien asema ja itseluottamus ovat kokeneet kolauksen.

Miten sitten pitäisi ymmärtää  julkisessa keskustelussa käytetyt käsitteet läntinen ja itäinen? Ranskan Marine Le Pen ja Euroopan kansallismieliset populistiliikkeet ovat eräässä mielessä kaikkea sitä millä yleensä on viitattu löysästi itäeurooppalaisuuteen ja Putinin hallintoon. Tällä vanhan läntisen maailman osan ja EU:n uusien itäisten jäsenvaltioiden johtajien muodostamalla ”koalitiolla” on nykyään todellista vaikutusvaltaa myös EU:n sisällä. Kun tähän lisätään vielä euroatlanttinen yhteistyö Trumpin hallinnon johdolla ja autoritaarisen Turkin rooli Natossa, on selvää miksi organisaatioiden kautta määritelty läntisyys vaikuttaa monessa suhteessa ontolta.