Ollako optimisti vai pessimisti?

Osmo Pekonen

19.12.2018 9:02

Karoliinisen instituutin kansainvälisen terveydenhuollon professori Hans Rosling (1948–2017) oli armoitettu tilastojen tulkitsija, joka monissa julkisissa esiintymisissään halusi levittää toivon sanomaa: ihmiskunnan asiat eivät ole aivan niin huonosti kuin usein kuvittelemme, vaan edistystä tapahtuu koko ajan. Maailmanlaajuista väestöräjähdystä ei tulekaan; sodissa kuolleiden määrä on koko ajan vähenemään päin; monet ympäristöuhatkin on saatu hallintaan.

Roslingin tärkeimmät oivallukset on koottu hänen poikansa Olan ja miniänsä Annan toimittamaksi kirjaksi Faktojen maailma (suom. Matti Kinnunen, Otava 2018). Sen avulla itse kukin voi päivittää maailmankuvaansa. Useinhan mielikuvamme kaukaisista maista ja niiden kehitystasosta laahaavat vuosikymmeniä jäljessä. Emme tajua, mitä merkitsee elinaikanamme tapahtunut satojen miljoonien maapallon asukkaiden nousu köyhyydestä keskiluokkaan. Roslingin mielestä enää ei pitäisi lainkaan puhua ”kolmannesta maailmasta” eikä rikkaiden ja köyhien maiden välisestä ”kuilusta”. Globaali megatrendi on keskiluokkainen kahden lapsen perhe, jolla on auto, televisio ja pesukone. Vuonna 2035 maailmassa on niin paljon henkilöautoja, että maapallon koko väestö hyvin mahtuisi niihin.

Faktapohjaisen ajattelun oivallinen työkalu on kirjaan läheisesti liittyvä sivusto www.gapminder.org jossa edesmennyt Rosling luennoi videoilla ja havainnollistaa sanottavaansa diagrammeilla. Hänen esiintymisensä on niin vakuuttavaa, että ahdistus maailman asioista alkaa helpottaa. Roslingin kuulijalle ja lukijalle saattaa jopa tulla optimistinen olo.

Demografia on eksakti matemaattinen tiede, jonka ennustukset usein sattuvat varsin hyvin kohdalleen. Maailman väkiluku, joka nykyisin on 7,6 miljardia, kasvaa vielä monella miljardilla, mutta tasoittuu kyllä lopulta. Väki vähenee jo kymmenissä maissa, ja Kiinassakin hallitus koettaa keksiä keinoja patistellakseen kansalaisia lapsentekoon. Suuri osa maailman väestönkasvusta selittyy vastedes eliniän pitenemisellä eikä syntyvyydellä. Ei siis syytä erityiseen huoleen, sanoo optimisti.

Pessimisti puolestaan on lukenut Scientific Americanin numeron 2/2016. Siinä pohdiskellaan, onko Afrikka sittenkin poikkeus yleisestä pienenevän syntyvyyden trendistä. Mahtaako Afrikan väkiluku kasvaa jopa kuuteen miljardiin vuoteen 2100 mennessä? Siinä olisi aika monta miljardia liikaa suhteessa Afrikan maatalouden tuotantopotentiaaliin. Edessä lienee Afrikan valtioiden hajoamisia, nälänhätiä ja kansainvaelluksia – minnepä muualle kuin Eurooppaan. Vaikka koko maailman väkiluku lopulta tasaantuisikin, Afrikassa ehtii sitä ennen tapahtua hirveitä.

Optimisti tietää, että elämme juuri nyt ihmiskunnan historian vähiten väkivaltaista aikaa. Globaali todennäköisyys kuolla sodan tai terrorin uhrina on vain parin promillen luokkaa, ja Euroopassa se on käytännössä nolla. Pessimisti voi kuitenkin muistuttaa nykyaikaisten aseiden tuhovoimasta ja kyseenalaistaa, miten tasapainoisten johtajien käsissä ne oikein ovat. Tarvittaisiin vain yksi kunnon sota tekemään loppu kaikesta hyvinvoinnista mitä meillä on.

Pessimisti voittaa loppujen lopuksi optimistin muistuttamalla mitä lämpömittari kertoo: Maapallon mitatun säähistorian seitsemästätoista kuumimmasta vuodesta kuusitoista on ollut 2000-luvulla. Syynä on epäilemättä se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nyt korkeammalla tasolla kuin koskaan 800 000 vuoteen. Tässä on ongelma, johon Roslingillakaan ei ole selkeää lohdutuksen sanaa. Hän suosittelee kuitenkin maailman kaikkiin ongelmiin kiihkoilematonta faktapohjaista lähestymistapaa.