Riskeistä ja riskien välttämisen riskeistä

13.02.2017 12:22

Mikko Tikkanen

Nykymuodossaan hyvinvointijärjestelmämme ja globaali talouskasvu ovat täydellisesti riippuvaisia ehtyvistä luonnonvaroista. Teknologian avulla ehtyvistä luonnonvaroista jalostetaan myytävää. Teknologian kehitys parantaa tuotteiden resurssitehokkuutta, mutta samaan aikaan luo kiihtyvällä tahdilla uusia tarpeita ja kasvattaa kokonaiskulutusta.

Maapallon väkiluku jatkaa kasvuaan, ja elämäntapamuutoksen takia energian ja ruuan tuotantoon tarvittavien resurssien tarve kasvaa vielä nopeammin. Öljy vähenee. Ilmasto muuttuu arvaamattomammaksi. Viljelykelpoisen maan määrä vähenee. Fosforilannoitteiden varannot vähenevät. Ydinaseet ja ydintuhon riski eivät ole hävinneet mihinkään. Lista tieteellisesti tosista hyvinvointiamme uhkaavista riskeistä on loputon.

Tieteelliseltä pohjalta on vaikea nähdä mitään todellisia merkkejä siitä, että ihmiskunta pystyisi siirtymään kivutta öljyn jälkeiseen aikaan. Öljyriippuvuuden mittasuhteet ovat niin valtavat, että tiede ei tunne mitään todellista, saati kestävää vaihtoehtoa nykyisen systeemin korvaajaksi. Kaiken saatavilla olevan tiedon valossa riski siitä, että ihmiskunta ajaa itsensä umpikujaan on erittäin suuri.

Sosiaalinen paine ongelmien kieltämiseen tai tieteen vastaiseen uskoon ihmeratkaisun löytymisestä on kuitenkin niin vahva, että selvänäköisenä itseään pitävä ihminen alkaa epäillä synkeitä näkemyksiään. Isoista riskeistä puhuja leimataan maailmanloppua povaavaksi saarnamieheksi tai keskustelu vaietaan kuoliaaksi.

Vaikka isoista ja tieteellisesti kiistattomista riskeistä ei juuri puhuta, niin muuten julkinen keskustelu on kyllästetty peloilla. Peloilla kerätään rahaa, myydään tavaraa ja mainoshuomiota ja ajetaan omia poliittisia tavoitteita. Parhaiten myyvä pelko on hankalasti ymmärrettävä ja tulee oman elinpiirin ulkopuolelta.

Viimeisen vajaan parin vuosikymmenen ajan geenitekniikka on ollut hyvin myyvä uhka Suomessa ja Euroopassa. Elintarvikkeita myydään GMO-vapaa-merkeillä, ja ympäristöjärjestöt rahoittavat toimintaansa vastustamalla geenitekniikkaa. Tieteellistä näyttöä siitä, että siirtogeeniset kasvit olisivat lisäuhka terveydelle tai ympäristölle ei kuitenkaan ole. Ja vaikka jotakin ilmenisikin, se ei ole mitään yllä lueteltuihin uhkiin verrattuna. Ja mikä pahinta, geeniteknologian vastustus haittaa vakavasti ratkaisujen etsimistä tieteellisesti tosiin ongelmiin.

Suomen tulevaisuuden halutaan perustuvan korkealle teknologialle ja bio- ja kiertotaloudelle. Korkean teknologian biotaloutta ei kuitenkaan ole ilman geenitekniikkaa. Geenitekniikasta riippuvaisen tutkimuksen ja tutkijoiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Valtavasti lisääntynyttä tietotaitoa voisi käyttää uuden resursseja säätävän bio- ja kiertotalouden kehittämisessä. Geeniteknologiakielteisyys pitää kuitenkin huolen siitä, että ideat jäävät hyödyntämättä. Uutta vihreää taloutta ei synny, ja yhteiskunnan investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen menevät hukkaan.

Tieteelliset julkaisut ja tietokannat pursuavat hyödynnettävissä olevaa tietoa, ja tiedon määrä lisääntyy hurjaa vauhtia. Tällä hetkellä tieto on kuitenkin jäämässä vain tiedoksi tieteellisiin julkaisuihin ja tietokantoihin. Kun bioalan tutkijalle tulee mieleen hyvä idea tutkimustiedon hyödyttämiseksi, asian eteenpäin vieminen pysähtyy heti alkuunsa, koska mitään ei voi tehdä ilman geeniteknologiaa.

Viime aikoina itselle on tullut mieleen kaksi ideaa tutkimustiedon hyödyntämisestä. Toinen idea liittyy lääkejäämien poistamiseen jätevesistä ja toinen menetelmään, jolla kasvintorjunta-aineiden käyttöä voisi vähentää. Ideoiden toteuttaminen kuitenkin vaatisi siirtogeenisten eliöiden hyödyntämistä, joten eipä taida maksaa vaivaa.