Virus, eläin, ihminen

Antti Immonen

13.05.2020 1:22

Kuva: Pixabay.com/Creative Commons CC0.

 

Koronasta kirjoitetaan ja uutisoidaan päivittäin niin paljon, että aivot eivät enää edes jaksa rekisteröidä läheskään kaikki uutisia. Uutisointi kuitenkin keskittyy vallitsevasti ihmisten turvallisuuteen versus talouselämän skenaarioihin.

Itse pidän koko kriisissä keskeisimpänä asiana (ja myös sen syynä) vääristynyttä käsitystämme maailmasta ja omasta paikastamme siinä. Oletamme, että voimme luonnon (tai joidenkin mielestä luomakunnan) valtiaina manipuloida maailmaa mielemme mukaan. Alati yltyvä yltäkylläistyminen ja teknologisoituminen vain pönkittää tätä harhauskoa.

Maailma on kuitenkin niin monimutkainen kokonaisuus, että järkemme tuskin riittää sen vaikutussuhteiden kontrolloimiseen väkipakolla. Viime kädessä jostakin ilmaantuu aina jokin odottamaton tekijä, joka opettaa meille hieman nöyryyttä. Lähitulevaisuudessa sellainen tekijä saattaa olla yhä useammin jonkin sortin kulkutauti.

 

Tällä kertaa luonto on lähettänyt kurinpalauttajaksemme koronavirusten joukkoon lukeutuvan uuden SARS-CoV-2-koronaviruksen, jota kutsutaan tuttavallisemmin vain ”koronavirukseksi”. Se on lähtöisin Kiinan Wuhanista. Aluksi uusi koronavirus jäljitettiin Wuhanissa niin sanotulle kalatorille (jossa tosin myytiin nimestään huolimatta muitakin eläimiä ja niiden osia), mutta myöhemmin on osoitettu, että tautia ilmeni jo aikaisemmin.

Kun koronavirus lähti leviämään aggressiivisesti vuoden 2020 taitteessa, salaliittoteoreetikot spekuloivat viruksen olevan peräisin kiinalaisesta laboratoriosta. Sen rakenne viittaa kuitenkin tutkimuskeskus Scrippsin tutkijoiden mukaan selvästi luonnolliseen alkuperään. Tämä siis salaliittoteorioista. Olisihan se tosin mukavaa, jos voisimme syyttää itsemme sijaan jotakuta tai jotakin muuta – jotakin pahaa, toista, vihollista. Ja vaikka meitä parhaillaan kiusaava virus olisikin pajassa taottu, se ei mitenkään oikeastaan muuttaisi kysymystä ihmisen ja muun luonnon suhteesta. Edelleen pääongelmaksi jäisi höyrypäinen hinkumme peukaloida ekologisia kokonaisuuksia seurauksista piittaamatta.

Zoonoosit ovat nimensä mukaisesti lähtöisin eläimistä: on lintuinfluessaa ja sikainfluessaa, ja niin sanotut tavalliset flunssatkin ovat peräisin naudoista. Uusi koronavirus on myös zoonoosi, ja sen on arveltu lähteneen liikkeelle lepakoista. Arvelu ei ole tuulesta temmattu, sillä lepakot ovat monien kulkutauteja aiheuttavien koronavirusten (esimerkiksi niin sanottujen SARSin ja MERSin) ja muidenkin meille ihmisille ikävien tautien kasvattivanhempia. Uusi SARS-Cov-2 siirtyi todennäköisesti ensin johonkin muuhun isäntäeläimeen (Kiinan valtion uutistoimisto on hiljattain arvellut mahdolliseksi isäntäeläimeksi muurahaiskäpyä), mutatoitui ja loikkasi siitä sitten ihmiseen – esimerkiksi eläintorilla myydystä muurahaiskävystä.

 

Ympäristöjärjestöt ovat vaatineet eläintoreja suljettaviksi jo pitkään. Vuoden 2003 SARS-epidemiasta kauhistuneina Kiinassa joillekin toreille langetettiinkin kesäkuussa väliaikainen kielto, mutta se kumottiin jo muutaman kuukauden kuluttua. Joidenkin mielestä vaahtoaminen villieläintorien sulkemisesta vain hämärtää todellista ongelmaa: eläinten tehotuotantoa.

Elokuvan Contagion (2011) lopussa esitetään pikakelauksella eräs mahdollinen tartuntatauteja aikaansaava kausaaliketju: maansiirtokone jyrää vanhan metsän nurin, lepakko pakenee etsimään uutta elinympäristöä ja asettuu taloksi sikalaan; katto-orsissa roikkuessaan lepakko ulostaa lattialle, minkä jälkeen sika syö sen ulosteen; seuraavaksi sika teurastetaan epähygieenisissä oloissa ja (matkalla kenties mutatoitunut) virus tarttuu sen verestä ja eritteistä teurastajaan; teurastaja tartuttaa sen ravintolan kokkiin; lopulta sen saa ravintolan asiakas, joka lähtee edelleen levittämään sitä muihin ihmisiin.

 

Ihmiskunnan lihankulutus on lisääntynyt tyrmistyttävästi teollisen vallankumouksen jälkeen, erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana. Esimerkiksi erään arvion mukaan vuosittain tapetaan ihmisten ravinnoksi noin 50 miljardia kanaa ja 1,5 miljardia sikaa (arviot teuraseläinten määristä heittelevät lähdekohtaisesti sadoilla miljoonilla ja jopa miljardeilla, mikä sekin kertoo tuotannon mittakaavasta). Eläinten kasvattaminen liian ahtaasti massatuotantona ja eläinperäisten tuotteiden käsitteleminen epähygieenisesti edesauttavat zoonoosien syntymistä.

Wuhanin eläintori -kohu vahvisti jo parin muun aiemman epidemian herättämää mielikuvaa siitä, että syypäitä kulkutauteihin ovat etupäässä kiinalaiset. Tämä on ajatusvirhe. Olemme kaikki syyllisiä. Tai ainakin me kaikki ensimmäisen maailman hyväosaiset, jotka kulutamme ja syömme yli maapallon kantokyvyn. Noh, ehkä jokin borneolainen alkuperäisheimo, joka elää tasapainoisessa symbioosissa luonnon kanssa, on vielä syytön näihin vitsauksiin. Vuoden 1918 espanjantauti, jossa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä, lähti tiettävästi liikkeelle yhdysvaltalaiselta sikafarmilta. Vuosina 2009–2010 riehunut sikainfluenssa lähti liikkeelle Meksikosta.

 

Mainitsin alussa, että toisinaan luonto opettaa meille nöyryyttä. Ikävä kyllä se nöyryys haihtuu melkein aina heti välittömän uhan poistuttua. En tietenkään ehdota, että ihmislajin pitäisi esimerkiksi lopettaa taistelu sairauksia vastaan lääketieteen keinoin ja vain alistua. Mutta minusta meidän pitäisi tunnustaa, ettemme pysty hallitsemaan luontoa, ja käyttäytyä sitten sen mukaisesti.

Asiat muuttuvat, jos minä muutun, sekä persoonana että abstraktimmassa mielessä, lajini edustajana. Minun ja meidän on pakko elää jatkossa jonkinlaisessa symbioosissa muun luonnon kanssa. Minun on ajateltava, mitä kulutan ja syön, ja kysyttävä itseltäni, mikä on kulutukseni hinta.

Aloitan siitä, mihin voin vaikuttaa joka päivä: pyrin syömään kasvisruokaa. Ennen kuin siirryin pääasiassa kasvissyöjäksi yritin tutkia, miten voisin syödä lihaa eettisesti. Tulin siihen tulokseen, että maapallon nykyisellä väestömäärällä se ei ole mitenkään mahdollista, koska lähes kaikki eläinperäinen ruoka on tehotuotettua. Ja toisaalta: jos pieni joukko voikin syödä itse metsästämäänsä tai kasvattamaansa lihaa, suuret massat eivät voi niin tehdä – maapallo ei kestä sitä eikä karjatalous kaupungeissa ole edes oikein mahdollista.

Tuoreessa Ilta-Sanomien artikkelissa Uppsalan yliopistollisen sairaalan infektiotautien ylilääkäri Björn Olsen arvelee, että pandemioita ei juuri olisi, jos kaikki lopettaisivat lihansyönnin. Oma ratkaisuni välttää eläinten syömistä ei liity varsinaisesti koronaviruspandemiaan; pandemia kuitenkin vahvistaa näkemystäni, että eläinten syöminen on paitsi eettisesti vähintäänkin kyseenalaista, myös äärimmäisen haitallista.