Näin näkyvyyttä arvioitiin

Tiedetoimittajain liiton suurapurahoilla avataan uusia ammatillisia uria

Tiedetoimittajain liitto jakoi tänä keväänä 35-vuotisjuhlansa kunniaksi kaksi 10 000 euron suurapurahaa. Toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundström ryhtyy tutkimaan ruoantuotantoa ilmastonmuutoksen keskellä. Tiedetoimittaja ja tutkija Helena Telkänranta puolestaan paneutuu dokumentaristi Amanda Feldonin kanssa tuotantoeläinten mieleen. Molemmissa hankkeissa kokeneet ja monialaiset tekijät kokeilevat itselleen ammatillisesti jotain uutta.

Kuvakollaasissa Helena Telkänranta (vas.), Elina Grundström (oik.ylh.) ja Amanda Feldon. (Kuvat: Vesa-Matti Väärä, Noora Lehtovuori ja A. Feldonin kotialbumi)

Elina Grundströmin Maailman ruoantuotannon tulevaisuutta käsittelevä julkaisukokonaisuus kertoo jännittävän tositarinan avulla ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä.

Teos jatkaa omalla tavallaan siitä, mihin Grundströmin vuonna 2013 ilmestynyt ilmastonmuutosta käsittelevä narratiivinen tietokirja Musta orkidea päättyi. Siinä missä Musta orkidea käsitteli ilmastonmuutoksen hidastamisen mahdollisuuksia, uusi teos käsittelee sitä, miten ihmiskunta voi selvitä, vaikka muutos etenee.

Hankkeen tavoitteena on tuottaa saman taustatutkimuksen pohjalta narratiivinen tietokirja ja taustatutkimus dokumenttielokuvan käsikirjoitusta varten. Tällainen monimediaisuus on Grundströmille uusi kokeilu.

Hän arvioi, etteivät pelkät tietokirjat enää nykyään tavoita kaikkia aiheesta kiinnostuneita samalla tavalla kuin ennen. Hän uskoo, että hyvä tarina, kiinnostava päähenkilö ja merkityksellinen aihe toimivat monessa formaatissa, mutta ne täytyy tehdä välineiden omilla ehdoilla.

Elina Grundström kertoikin ilahtuneensa apurahaan sisältyvästä mahdollisuudesta saada hankkeeseen mukaan mentori. Tällä mentorin palkkioon varatulla erillisellä määrärahalla liiton hallitus halusi nimenomaisesti kannustaa hakijoita kokeilemaan jotain uutta. Liian usein etenkin freelancerit jäävät hankkeensa kanssa turhan yksin.

Toisen suurapurahan jakavat tietokirjailija Helena Telkänranta ja dokumentaristi Amanda Feldon, joiden hankkeessa toteutetaan uudenlainen tiedevideoiden ja -artikkelien sarja internetiin työotsikolla “Eläinten mieli”.

Hankkeessa on tarkoitus tuottaa suuren yleisön ulottuville sarja videoita ja tekstejä, jotka linkittyvät toisiinsa tavalla, jossa katsoja ja lukija voi valikoida omat polkunsa ja seurata häntä kiinnostavia aiheita yhä syvemmälle. Sarjassa kuvataan etenkin nautojen, sikojen ja kanojen kokemusmaailmaa ja tuodaan esille aihetta käsittelevää tutkimustietoa.

Grundströmin tavoin Helena Telkänranta haluaa löytää monenlaisia ja -ikäisiä yleisöjä. Hän on viime vuosina alkanut kehittää ajatusta syvällisten yleistajuisten artikkelien yhdistämisestä visuaalisuuteen ja interaktiivisuuteen.

Brittiläistä Amanda Jane Feldonia Telkänranta pyysi mukaan siksi, että hän on huipputason kansainvälinen dokumentaristi, jonka tuotanto kattaa mm. luonto- ja eläinaiheisia dokumenttielokuvia, lyhyitä videoita ja kaikkea siltä väliltä. Viime vuosina hän on erityisesti kiinnostunut eläinten kognitiotieteestä.

Tiedetoimittajain Liiton hallitus sai kevään apurahahaussa 38 hakemusta, yhteissummaltaan 152 235 euroa. Apuraha myönnettiin 30 hakijalle, ja apurahasumma oli yhteensä 84 910 euroa. Juhlavuoden suurapurahaan (10 000 euroa) tuli seitsemän hakemusta. Suurapuraha myönnettiin kahdelle hankkeelle, ja neljä muuta hakijaa sai pienemmän työskentelyapurahan.

Videokonferenssit ja -podcastit – perusteita ja vinkkejä tiedeviestijälle

Koronaeristys pakottaa etäpalavereihin, mutta lisäksi se avaa myös mahdollisuuksia muuhunkin tiedeviestintään videoilla ja lisää potentiaalisten katsojien määrää. Tämän artikkelin tavoitteena on esitellä vasta-alkajille videoviestinnän perusasioita, laitteita ja ohjelmistoja tiedeviestijän näkökulmasta.

Automaattiasetuksilla erilaiset kamerat antavat hyvinkin erilaista jälkeä niin tarkkuutensa, värimaailmansa kuin muidenkin ominaisuuksiensa osalta. Joitakin kuvan ominaisuuksista käyttäjä pystyysäätämään, joitakin ei, mutta yleensä hinta ja laatu kulkevat kameroissa käsi kädessä.

Automaattiasetuksilla erilaiset kamerat antavat hyvinkin erilaista jälkeä niin tarkkuutensa, värimaailmansa kuin muidenkin ominaisuuksiensa osalta. Joitakin kuvan ominaisuuksista käyttäjä pystyysäätämään, joitakin ei, mutta yleensä hinta ja laatu kulkevat kameroissa käsi kädessä.

Artikkeli on osa tiedeviestijälle suunnattua digiperusteiden opetussarjaa Tiedetoimittaja-lehdessä. Aiemmin on esitelty ilmaisohjelmia sekä digikarttojen käyttöä.
Kirjoittajalla ei ole minkäänlaisia kytköksiä mainittujen ohjelmistojen tai laitteiden valmistajiin.

VIDEONEUVOTTELUT

VIDEO LÄHENTÄÄ ETÄNÄKIN

Liveneuvottelu soveltuu moniin käyttötarkoituksiin. Kyseessä voi olla esimerkiksi ison projektiryhmän etätapaaminen, kahdenkeskinen juttutuokio, videohaastattelu tai jopa ryhmätyöskentely.

Kun toimittaja välitsee etävälinettä henkilöhaastattelulle, niin huonoin vaihtoehto on sähköpostihaastattelu. Mikäli haastateltavana on tutkija, voi tämä pyrkiä vastailemaan tieteellisen tarkasti, kattavasti ja usein samalla populaaritieteen kannalta tylsästi.

Mikäli henkilöä pääsee haastattelemaan puheella, tulee vastauksista yleisesti spontaanimpia ja usein kiinnostavampia. Suoraan kommenttien perään esitetyt jatkokysymykset voivat johdattaa aihetta eteenpäin suuntiin, joita haastattelija ei etukäteen tiedä. Puhelimessakin tämä toimii, mutta usein tietokoneen välittämä livekeskustelu on vielä rennompaa ja säästää myös rahaa soitoissa ulkomaille.

Paras vaihtoehto on kuitenkin videohaastattelu, jossa eleet ja ilmeet välittävät nekin osansa viestinää. Siten kontakti haastattelijan ja haastateltavan välillä on läheisempi.

Videoyhteyksien hyvät puolet eivät rajoitu pelkästään henkilöiden näkemiseen. Tehokas työkalu on esimerkiksi työpöytänäkymän jakaminen, joka voi näyttää konkreettisesti yksityiskohtia ja tehostaa yhteistyötä. Kun välitettävää näkymää pystytään välillä vaihtamaan, se piristää palaveria.

LAITTEET VIDEONEUVOTTELUUN

Koronakriisi ulottuu tietokoneisiin saakka. Käytännössä juuri nyt ollaan tilanteessa, jossa etenkin hinta-laatusuhteeltaan hyvien etälaitteistojen, etenkin web-kameroiden kysyntä on kasvanut hurjasti. Toimitusajat ovat pidentyneet monien tuotteiden osalta, mutta vertailemalla eri verkkokauppoja on yhä mahdollista tehdä löytöjä.

Ensimmäinen askel videoneuvottelun tekemiseksi mukavammaksi on erillisen hyvälaatuisen kameran hankinta. Mikäli kannettavassa tietokoneessa on kamera, on se yleensä hyvin pieni ja vaatimaton kuvalaadultaan. Ero hieman isompaan web-kameraan näkyy kaikissa tilanteissa, mutta etenkin heikoissa valaistusolosuhteissa.

Valaistus on muutenkin asia, jolla voi olla videokuvan lopputulokseen yhtä suuri merkitys kuin kameran laadulla. Ylimääräisten valaisimien sijoittamista kuvattavan eteen tai ulkovalon päästämistä huoneeseen kannattaa kokeilla, mikäli kuva tuntuu tummalta tai kohinaiselta.

Nykypäivänä kameraa valitessa kannattaa lähtökohtana olla Full HD -resoluutio eli 1080p, pikselikooltaan1920x1080.

Lähes vuosikymmenen ajan suhteellisen edullisten eli alle 100 euron web-kameroiden valtias on ollut Logitechin C900-sarja. Viime vuosina sarjan perusmalli C920 on ollut halpojen kameroiden markkinajohtaja. Full-HD-reson, Zeiss-linssin terävän kuvan, hyvät säädöt ja stereomikrofonin sisältävä kamera on luokassaan oiva ostos.

Jos kameraan haluaa sijoittaa enemmän, niin silloin esimerkiksi Logitech StreamCam tai Brio 4k ovat toimivia valintoja.

Auttavasti videoneuvottelua voi tehdä myös älypuhelimella. Niiden pieni näyttö ja tyypillisesti heikkolaatuinen etukamera vievät kuitenkin ison osan käyttömukavuudesta. Iso tabletti voi yltää kohtalaiseen kokemukseen, mutta ei yleensä vedä vertoja tietokoneelle.

Ulkoinen mikrofoni ei ole tavalliseen videokonferenssiin yhtä tärkeä kuin kunnon kamera. Yleensä web-kameroissa on selvästi parempi oma mikrofoni kuin kannettavien tietokoneiden integroidut, mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.

Hyödyn erillisestä mikrofonista kuitenkin huomaa, mikäli on paljon äänessä. Vasta kun teet livelähetyksiä tai nauhoituksia on ulkoinen mikrofoni pakollinen varuste. Tarkemmin kerron niistä videopodcastien laitteiden kohdalla.

HUOM! Mikrofonin ja omien kaiuttimiesi keskinäinen sijoittelu on syytä tehdä niin, että ääni ei lähde kiertämään tai haittaa muuten toisia osallistujia. Mikäli muu ei auta, niin tämän voi estää käyttämällä kuulokkeita.

OHJELMISTOT VIDEONEUVOTTELUUN

Isoissa työyhteisöissä on yleensä valittu ja ostettu etäpalavereja varten ohjelmisto, jonka käyttöön on sitouduttu. Maailmalla puolestaan on valittavana suorastaan järkyttävä määrä eri vaihtoehtoja.

Todella kattava noin 200 eri ohjelmaa sisältävä vertailu videoneuvotteluohjelmistoista löytyy esimerkiksi G2-arvostelusivustolta.

Valintaa tehdessä ja hakukoneita käyttäessä kannattaa olla varuillaan, sillä hakutulokset ovat pullollaan vertailuiksi naamioituja testejä, jotka ovat tietyn ohjelmiston maksamia mainoksia.

Yleisesti selaimissa pyörivät ohjelmistot ovat helpompia käyttää, mutta eivät yleensä pysty samaan tehokkuuteen kuin erikseen asennettavat.

Ilmaisohjelmat OBS Studio ja sen VirtualCam-lisäosa tarjoavat mahdollisuudet manipuloida reaaliaikaisesti videokamerasta luettavaa videota ennen sen lähettämistä eteenpäin esimerkiksi videoneuvotteluun tai tallennettavaksi kovalevylle.

Parempi videolaatu vaatii enemmän siirtonopeutta. Toisaalta kehittyneempi videopakkaus vastaavasti voi vähentä siirtonopeuden tarvetta, mutta vaatii vastaavasti lisää prosessointitehoa. Yleensä ohjelmistot säätävät näitä parametrejä itsenäisesti.

Yksi tapa nostaa kameran näennäistä laatua on käyttää taustakangasta ja ohjelmistollisesti editoitua taustaa. Joko green screen eli vihreä kuvaustausta tai muu helposti ohjelmalla pois leikattava tausta mahdollistaa maiseman vaihdon yllättävän helposti. Green screen -kangas kustantaa halvimmillaan noin 40 euroa, mutta tarvitsee myös telineen.

Ohjevideoita taustakankaan mahdollisuuksista ja käytöstä löytyy esimerkiksi tästä ja tästä.

Tässä artikkelissa keskityn vain muutamaan suosituimmista ja käyttökelpoisimmista ohjelmistoista.

Google Hangouts

https://hangouts.google.com/

Google mullisti aikoinaan ilmaissähköpostit gmailillaan ja sen tarjoamalla valtavalla tilalla sekä toimivalla roskapostisuodatuksellaan. Myöhemmin yhtiö on lisännyt rekisteröityneille käyttäjille monelaisia lisäosioita esimerkiksi tiedostojen, kuvien, kalenterin muodossa. Myös videoneuvotteluun on vaihtoehtoja. Parhaiten työkalut toimivat yhteen Googlen Chrome -selaimen kanssa, mutta ovat käytettävissä useimmilla muillakin.

Hangouts on selaimessa pyörivä perussovellus niin videon kuin puheenkin jakamiseen. Selaimessa pyörivänä se on helppo käyttää. Hangouts myös mahdollistaa 25 henkilön videokeskustelun, mutta ilman videota voi samaan aikaan osallistua 100 henkeä.

Google Meet

https://meet.google.com/

Meet on hangoutsia kehittyneempi versio. Se on tähän asti ollut osa kaupallista G Suite -pakettia. Google on kuitenkin vapauttanut sen Koronaviruksen vuoksi ja se on kaikkien käytettävissä nyt vähintään syyskuun loppuun asti. Meet mahdollistaa 250 hengen videopuhelut ja videolähetyksen jopa 100 000 katsojalle samassa domainissa.

Keskustelun lisäksi Googlen virtuaalinen työkalupakki on kätevä myös tekstimateriaalia työstäessä. Googlen käyttäjien on helppo jakaa toisilleen linkkejä ja materiaaleja. Esimerkiksi yhdistysten etäkokouksissa online-dokumenttien editointi yhdessä samanaikaisesti ja keskustellen sisällöstä on toiminut todella hyvin. Käyttäjät näkevät reaaliaikaisesti muutokset, joita muut tekevät. Kunhan ei yritetä editoida samaa lausetta, niin rinnakkainen työskentely on saumatonta.

Zoom

https://zoom.us/

Suureen suosioon noussut Zoom-ohjelmisto viehättää vaivattomuudellaan. Monen henkilön videoiden katseleminen ruudulla samaan aikaan on sulavaa.

Zoomista löytyy versiot lähes jokaiselle alustalle, myös älypuhelimille ja video välittyy hyvin laitteistosta toiseen. Aivan kaikkea ei ole ajateltu loppuun asti, sillä esimerkiksi konferenssikeskustelun sulkeutuessa käyttäjien toisilleen lähettämät viestit katoavat ikiajoiksi ellei niitä ole erikseen valittu tallennettaviksi.

Ohjelmisto on saanut julkisuudessa kritiikkiä kevään aikana siinä ilmenneiden tietoturvaongelmien vuoksi. Hakkereiden raportoitiin pystyvän pääsemään mukaan keskusteluihin häiritsemään. Ohjelmiston vahvistettiin myös keräävän tietoa käyttäjistään eikä valmistajan väittämä salaus pitänyt paikkaansa. Zoom vakuuttaa paikanneensa puutteita sen jälkeen, mutta sen uskottavuus tietoturvan osalta on kenties ainiaaksi menetetty.

Skype

https://www.skype.com/

Skype on perinteikäs ohjelmisto niin ääni- kuin videopuheluihinkin. Vuodesta 2011 alkaen se on ollut Microsoftin omistuksessa.

Vaivaton ja halpa soitto tavallisiin puhelimiin eri puolilla maailmaa on yksi Skypen hyvistä puolista. Käyttäjä pystyy myös varaamaan itselleen maksullisen puhelinnumeron halutessaan.

Videopuhelujen saralla Skype ei ole pysynyt kilpailijoidensa vauhdissa, mutta toimii yleensä säätöjen tekemisen jälkeen. Skypen kohdalla on huomattavaa, että desktop-versio tekee omia asetussäätöjä Windowsin perussäätöjen ohi.

Microsoft Teams

https://www.microsoft.com/en/microsoft-365/microsoft-teams/group-chat-software

Alkujaan Office 365:n osaksi kehitelty videokonferenssiohjelma tarjotaan nyt kilpailun kiristyessä puoleksi vuodeksi kenen tahansa käyttöön.

Teamsin voi ajatella olevan kuin Skypestä eteenpäin kehitetty seuraava sukupolvi ja se on myös Skypeä monipuolisempi työväline etenkin Officeen integroitumisensa ansiosta.

Reaaliaikainen puheentunnistus tekstiksi kymmenellä pääkielellä sekä tekstin kääntäminen 60 kielellä (ml. Suomi) on kätevä ominaisuus molemmissa Microsoftin ohjelmissa.

YHTEENVETOA VIDEONEUVOTTELUSTA

Paras videoneuvotteluohjelmisto on pitkälti henkilökohtainen mielipide. Mikäli arvostat yksinkertaisuutta etkä ole huolissasi tietoturvastasi, on Zoom hyvä valinta. Mikäli käytät jo muutenkin Gmailia ja haluat hyödyntää ilmaisia ohjelmia, tarjoavat Googlen Hangouts ja Meet eniten. Mikäli taas Office 365 on keskeinen työllesi lienee Microsoft Teams kätevin valinta.

Monet muut suositut ohjelmistot keräävät suosiota etupäässä yrityskäyttäjiensä ansiosta. Mikäli käytät tiettyä ohjelmaa päivätöissäsi, päädyt helposti siihen myös vapaa-ajallasi.

5 VINKKIÄ ENNEN VIDEOKONFERENSSIA

  • Miettikää yhdessä tarkkaan etukäteen mitä ohjelmistoa käyttää. Itsestäänselvyys sinulle ei ole sitä muille!
  • Testaa ohjelmiston toimivuus sekä video- ja audioasetukset omalla koneellasi etukäteen
  • Käytä erillistä web-kameraa aina kuin mahdollista ja erillistä mikrofonia jos se parantaa asioita. Erillismikrofoni kannattaa varata käden ulottuville vaikket uskoisi sitä käyttäväsi. Kiinnitä huomiota niiden sijoitteluun.
  • Etsi ja valmistele itsellesi rauhallinen ja valaistukseltaan sopiva paikka osallistumiseen
  • Ole ajoissa linjoilla

3 VINKKIÄ VIDEOKONFERENSSIN AIKANA

  • Mikäli tiedät olevasi pitkän aikaa hiljaa, niin oman mikrofonin laittaminen väliaikaisesti mutelle eli äänettömäksi on kätevää, kohinaa ja hajaääniä tulee muille vähemmän
  • Jos lisäominaisuudet, kuten tekstin, linkkien ja dokumenttien jakaminen ovat avuksi tehokkuuden lisänä, hyödynnä niitä
  • Muista katsoa kameraan keskustelun aikana, se antaa kohtealiaan ja läsnäolevan vaikutelman (vaikka ei käytännössä vaikuttaisikaan siihen, miten pystyt keskittymään kuuntelemiseen)
OHJELMISTO Maksimi osallistujamäärä Ilmaisversio? Ilmaisrajoituksia Ammattilaisversion hinta Tuetut järjestelmät
Zoom 100 Kyllä 40 minuuttia 14 €/kk Win 10, macOS, Linux, iOS, Android, Blackberry
Google Hangouts 25 Kyllä Kaikki nettiselaimelliset
Google Meet 250 Kyllä syyskuun loppuun 6 €/kk Kaikki nettiselaimelliset
Skype 50 Kyllä 5 €/kk Windows, macOS, Linux, Android, iPhone, Xbox
Microsoft Teams 250 Kyllä puoleksi vuodeksi 5 €/kk Windows, macOS, Linux, iOS, Android

VIDEOPODCASTIT

HYVIN SUUNNITELTU ON PUOLIKSI TEHTY

Todella monella tiedeviestijällä olisi annettavaa yleisölleen myös videoiden kautta. Kuitenkin suuri osa heistä ei ole koskaan edes yrittänyt tehdä videomateriaalia itse kuvaamalla. Yleensä tekninen kynnys toteutukseen on tiedeviestijälle on suurempi haaste kuin asiasisällön luomisen kynnys.

Kun haluat tehdä laadukkaita podcasteja, niin erillinen kamera ja mikrofoni ovat käytännön vaatimus. Kannettavan tietokoneen omilla laitteilla ei kannata yrittää. Kyseessä ei ole ainoastaan tiedon välittäminen, kuten videokeskustelussa, vaan on oleellista tehdä jälkeä, josta katsoja pystyy nauttimaan ilman häiriöitä.

Livevideolähetyksillä on muutama vahvuus etenkin tapahtumien välittämisessä reaaliaikaisesti. Hyviä puolia ovat esimerkiksi tapahtuman uutisoinnin tuoreus sekä mahdollisuus etäyleisölle lähettää kysymyksiä puhujille livenä.

Jos painotetaan lopputuloksen laatua, niin ainakin aluksi kannattaa tyytyä editoitavaan videoon, joka ladataan nettiin vasta jälkikäteen. Kaikki on myös paljon yksinkertaisempaa tässä tapauksessa etkä ole riippuvainen reaaliaikaisesta nopeasta internetyhteydestä.

Sisällön suunnittelu podcastiin on oma taiteenlajinsa. Sitä en käsittele tässä sen tarkemmin. Mukava lyhyt intro siihen löytyy esimerkiksi Johannes Saukon tekemänä.

Kannattaa aina tiedostaa, että liian pitkä video tuskin kiinnostaa isoa yleisöä. Mikäli suunnittelet tekeväsi puoli tuntia pitkän podcastin, niin kannattaa editoida siitä myös viisiminuuttinen highlight-kohdat sisältävä versio julkaistavaksi täyspitkän rinnalla.

Toinen yleinen asia etenkin tiedetoimittajille on miettiä kohderyhmää ja kielivalintaa. Mikäli teet materiaalia jaettavaksi netissä, niin englanniksi potentiaalinen katsojakuntasi on noin tuhatkertainen verrattuna suomenkieliseen.

Vaikka tyypillinen suomalaisen tiedeviestijän englanninkielen taito ei olekaan huipputasoa, on se silti täysin ymmärrettävää useimmille kielitaitoisille. Jos näet vaivan keksiessäsi, suunnitellessasi, videoidessasi ja editoidessasi podcastin suomeksi, niin saman materiaalinen tekeminen lisäksi myös englanniksi lisäisi kenties vain kolmanneksen kokonaisvaivaa.

LAITTEET VIDEOPODCASTEIHIN


Action-kamera (GoPro 6), webkamera (Logitech C920), digipokkari/minijärkkäri (Canon EOS M100) ja digijärkkäri (Nikon D7000) tarjoavat jokainen omia hyviä ja huonoja puolia videopodcastien kuvaamiseen.
Kuva Mikko Suominen

Hyvän valaistuksen tärkeys on podcastissa vielä suurempi kuin videokonferenssissa. Riittävä taso riippuu käytössä olevan kameran valaistuksesta.

Älypuhelimen kamera on yleensä parempi kuin kannettavan tietokoneen oma ja voi hyvässä valaistuksessa saada kelvollistakin jälkeä. Parempi kamera on kuitenkin yleensä puhelimen kääntöpuolella eikä kuvattava pysty näkemään sitä suoraan kuvatessaan itseään. Puhelin tarvitsee myös sille sopivan telineen. Yleensä muu vaihtoehto on parempi.

Korkealaatuinen web-kamera on hyvissä olosuhteissa riittävä. Hyvänä puolena siinä on suora yhteys tietokoneeseen USB-portin kautta ja helppo hallittavuus. Laatu ei web-kameroissa yleensä vedä vertoja paremmille kameroille.

Digijärjestelmäkamerat sopivat erittäin hyvin podcastien tallentamiseen ja tekevät ammattimaista jälkeä. Useat soveltuvat myös suoraan lähetykseen ainakin videokaappauskorttia käyttämällä. Videon tallentaminen muistikortille on toinen vaihtoehto.

Digijärjestelmäkamerat erottuvat muista etenkin värimaailmansa ja valovoimansa ansiosta. Niitä käyttäessä on kuitenkin on erittäin tärkeää varmistua kuvan terävyydestä. Isoa aukkoa käyttäessä syväterävyys eli terävä kuvausetäisyys on melko lyhyt fokuksen ympärillä. Kääntyvä näyttö on iso apu terävyyden varmistamiseksi ellei tulosta näe suoraan tietokoneen näytöltä.

Viime vuosien pokkarikameroissa saattaa niissäkin olla riittävän laadukas videotallennus tai jopa suora langaton videolähetys. Kääntyvät kameranäytöt ovat pokkareissa myös yleisempiä kuin digijärkkäreissä.

Korkealaatuinen action-kamera ei välttämättä ole huono valinta podcasteihin sisätiloissakaan. Esimerkiksi GoPro-kamerat ovat aivan käyttökelpoisia mikäli valaistus on kunnossa. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana kameran asetusten kanssa, valita sopivat etukäteen eikä antaa kameran vaihdella niitä automaattisesti. Actionkameroiden oma äänenlaatu on usein valitettavan huono.

Hyvä puoli laadukkaissa action-kameroissa on niiden operoiminen älypuhelimen avulla Bluetoothin tai verkkoyhteyden kautta. Näet suoraan, onko kuvassa kaikki kunnossa ja pystyt jopa vaihtamaan asetuksia. Tämä voi olla iso apu, mikäli haluat pitää kuvausvarusteesi kevyinä ja sinulla on ulkoinen nauhuri etkä tarvitse tietokonetta kuvauspaikalla.

HUOM! Kamerasta riippumatta videon framerate eli montako kuvaa otetaan sekunnissa on sekin miettimisen arvoinen valinta. Mikäli valaistus on hyvä ja laitteiston prosessointikyky kestää, voi kuvausnopeus tyypillisen 30 framen sekuntinopeuden sijaan 60 framella sekunnissa olla kannattavaa. Sen pystyy aina jälkikäsittelyssä muuttamaan 30 fps:ään, mikäli tarve vaatii. Tärkeä asia frameratea valitessa liittyy myös valaistukseen, sillä jotkin loistelamput sykkivät sähköverkon 50 hertsin taajuudella ja silloin 30 tai 60 hertsiä voi aiheuttaa videoon häiritsevää valaistuksen huojuntaa.

Mikrofonin osalta kannattaa tutustua testeihin eikä ostaa halvinta vaihtoa. Vaikka käyttäisit hyvääkin mikrofonia, niin erillinen nauhuri päällä varmuuden vuoksi on kätevä vara, mikäli jotain menisi pieleen.

Eräs lähes legendaarisen maineen YouTube-streemaajien keskuudessa saanut USB-mikrofoni on Blue Microphones Yeti, joka kustantaa reilut 100 euroa. Hyvä puoli USB-mikrofonissa on suhteellisen hyvä äänenlaatu ilman että itse joutuu säätämään asetuksia.

Jos haluat päästä äänenlaadussa seuraavalle tasolle, niin vastaus on laadukas XLR-kytkennällä varustettu mikrofoni, joka tarvitsee lisäkseen myös säätöjä sisältävän ulkoisen äänikortin. Hintaa hyvälle setupille (XLR-mikrofoni+äänikortti) kertyy satoja euroja.

Pelastava lisävaruste mille tahansa mikrofonille on myös pop-suodin eli kovimpia ääniä vaimentava yleensä ympyräkehikossa oleva kangas. Näitä mikrofonin maksimiäänentason ylittäviä äänipiikkejä tulee yleensä etenkin puheen P-kirjaimesta. Halpa pop-suodin kustantaa tyypillisesti noin 20 euroa, joten kyseessä ei ole iso investointi.

Ulkosalla kuvatessa tarvitsee yleensä myös tuulisuojan mikrofonille. Pienikin tuuli riittää muuten tuhoamaan nauhoituksen aika pahasti. Vaikka osan huminasta pystyisi jälkikäsittelyssä poistamaankin, niin hyvää ääniraidasta ei enää saa.

Gimbaali on oiva apuväline pienelle kameralle tai kännykälle, mikäli tarkoituksenasi on liikkua kävellen samalla, kun kuvaat.
Kuva Mikko Suominen

Mikäli tarkoituksenasi on myös liikkua kuvatessasi, niin gimbaali eli kameraa stabiloiva kahvapidike auttaa hurjasti kuvauksen tasaisuuteen. Gimbaaleja löytyy niin action-kameroille kuin kännyköillekin ja kustantavat yleensä noin 100 euroa. Vaihtoehtoisesti voit toki myös hyödyntää tärinänpoistoa editointiohjelmassa, mutta se ei tee läheskään yhtä hyvää jälkeä kuin gimbaali kuvaustilanteessa.

Mikäli teet nauhoituksia kulkiessasi ympäristössä ja haluat tuoda niihin immersiivisyyttä, niin kannattaa ainakin harkita ajatustasolla 360 asteen kameraa. Sellainen antaa mahdollisuuksia katsojalle kurkistella eri suuntiin, vaikka hän katsoisi videota vain näytöltään. VR-laseilla kokemus on vielä vaikuttavampi.

Pätevä ja tuore suomenkielinen vertailu 360-kameroista löytyy esimerkiksi Ne Tammelat -blogista.

TALLENNUSOHJELMISTOT VIDEOPODCASTEIHIN

Joidenkin web-kameroiden mukana voi tulla ohjelmisto striimien nauhoittamiseen. Oma ohjeeni on kuitenkin siirtyä heti suoraan parhaaseen ohjelmaan, joka on kaiken lisäksi ilmainen.

OBS Studio

https://obsproject.com/

Open Broadcaster Software Studio on vapaan ohjelmiston lisenssillä kehitettävä ohjelmistoprojekti. Siitä löytyy versiot niin Windowsille, macOS:lle kuin Linuxillekin eikä aloittelijan kannata muuhun tutustuakaan.

Ohjelmisto pystyy ohjaamaan niin videokuva- kuin ääniraitojakin, kaappaamaan sellaisia työpöydältä ja yhdistämään niitä toisiinsa halutun tyyppiseksi tallennettavaksi, streemattavaksi tai virtuaalikameraksi muunnettavaan videoon.

Virtuaalikamerakäyttöä varten kannattaa asentaa OBS-VirtualCam-lisäosa. Sen avulla pystyt esikäsittelemään videolähetystä esimerkiksi taustan osalta ja syöttämään tämän käsitellyn videolähetyksen sitten mille tahansa videoneuvotteluohjelmistolle aivan kuin se tulisi suoraan kamerastasi.

Ohjelmiston käyttöön löytyy YouTubesta suuri määrä erilaisia opetusvideoita. Kannattaa kuitenkin valita viimeisen vuoden aikana, jotta siinä esitelty versio ei poikkea paljoa nykyisestä.

HUOM! Videoita editoidessa kertyy dataa suuria määriä. Kannattaa panostaa varmuuskopioihin ulkoiselle isolle kovalevylle, mikäli saattaa tarvita vanhoja videoita tulevaisuudessakin. Jokainen pyörivä kovalevy rikkoutuu ennemmin tai myöhemmin, mikäli sen käyttöä jatkaa. Edes SSD-levy ei ole täysin luotettava. Joskus rikko osuu kohdalle ja silloin varmuuskopiot ovat kullan arvoisia.

EDITOINTIOHJELMISTOT VIDEOPODCASTEIHIN

Ilmainen ja hyvä työkalu äänenkäsittelyyn on Audacity, josta löytyy esittely viime vuoden ilmaisohjelmien artikkelista.

Ilmainen videoeditointisofta puolestaan on esimerkiksi Lightworks Free, josta löytyy esittely samaisesta artikkelista. Ilmaisversio on kuitenkin rajoitettu 720p-tarkkuuteen.

On kuitenkin ikävä tosiasia, että videoeditoinnin saralla ei tällä hetkellä ole hyvää ja ilmaista ohjelmistoa. Mikäli suunnittelet editoivasi videoita enemmänkin, niin kustannustehokasta hankkia kaupallinen ohjelmisto. Useimmille käyttäjille sopii esimerkiksi Adobe Premiere Elements, jonka saa noin 100 euron hintaan.

HUOM! Kuvan ja äänen synkronointi toisiinsa on tärkeä asia, jonka saattaa joutua tekemään vasta editointivaiheessa. Silloin on iso apu, mikäli käytössä on erillisen ääninauhoituksen lisäksi myös videon kuvanneen kameran ääniraita. Tuolloin raidat saa sovitettua tarkalleen päällekkäin, vaikka ei huonolaatuisempaa enää lopputulokseen käytäkään.

VIDEOIDEN JAKO NETTIIN

Perinteinen ja pätevä julkaisupaikka videoille on Googlen omistama YouTube. Sitä pääset käyttämään Gmail-tililläsi.

Mikäli lähetät videota livenä, voit generoida YouTubessa streemausavaimena toimivan merkkijonon, jonka kopioit OBS Studioon. Sen avulla videolähetys löytää perille. Lopulta sinun täytyy vielä valita YouTube-tililläsi, että aloitat lähetyksen.

Lopettaessasi katkaise lähetys ensin tililtäsi YouTubessa ja vasta sen jälkeen OBS Studiosta. Kun video on käsitelty, voit vielä trimmata siitä pois tyhjät kohdat.

HUOM! Korkealaatuisen videon lähettäminen reaaliaiksesti YouTubeen vaatii koneeltasi paljon käsittelytehoa sekä tietenkin myös nopeaa verkkoyhteyttä. Mikäli prosessointitehoa ei ole koneessasi tarpeeksi, niin joudut lähettämään pienemmässä resoluutiossa.

Mikäli puolestaan lataat YouTubeen jo valmiin videon, kannattaa se siirtää sinne mahdollisimman isona tiedostona, koska sivusto pakkaa sitä kuitenkin edelleen ja laskee laatua.

Jo ladatessasi videota sivustolle saat sille generoidun videolinkin, vaikka videon jälkiprosessointi voi kestää (yleensä kymmenistä minuuteista tunteihin). Kannattaa odottaa, että video on prosessoitu ja katsoa se läpi ennen kuin vaihdat videon julkiseksi. Mikäli jaat videon vain rajatulle joukolle, se kannattaa jättää Unlisted-tilaan, jossa sen pääsee katsomaan ainoastaan linkillä.

HUOM! YouTubessa videon prosessointi voi toisinaan kestää yllättävän kauan. Näin käy etenkin, mikäli sivusto laskee prioriteettisi alas. Näin voi käydä esimerkiksi, jos lataat palveluun paljon isoja videoita, jotka eivät saa juurikaan katsojia.

5 VINKKIÄ VIDEOLÄHETYKSIIN

*Hanki Full HD -tasoinen kamera
*Hanki erillinen mikrofoni, USB-liitin on helpoin vaihtoehto
*Varmista jo etukäteen kokeilemalla, että koneen teho riittää ja streemaus toimii
*Mikäli lähetät suoraan verkkoon, tallenna samalla myös koneellesi mikäli tehoa riittää
*Nauhoita ääni varmuuden vuoksi myös erillisellä mininauhurilla, mikäli mahdollista

Ahvenet ja avokadot vilistävät tiedevideoissa

Tiedevideoiden katselu on suosittu ajanviettotapa. Lyhyiden ja ytimekkäiden videoiden avulla voi oppia uutta. Tiedevideot eivä kuitenkaan ole oikotie onneen – tai tietoon.

Miksi avokadojen ei tulisi olla olemassa? SciShow-kanavan video kertoo.

Kiinnostavatko laskennallisen tieteen ihmeet tai tosielämän John Snow? Vai haluaisitko tietää, miksi avokadojen ei kuuluisi olla olemasssa? Videopalvelu Youtubessa voit alle 15 minuutissa oppia avokadoista tai siitä, kuka John Snow oli.

Tiedevideo viihdyttää ja herättää uteliaisuuden. Parhaimmillaan se myös opettaa katsojalleen jotain. Tiedevideot kiinnostavat ihmisiä: esimerkiksi suomalaisen “tubettavan tohtorin” Ville Mäkipellon kanavaa Youtubessa tilaa yli 74 000 ihmistä. Hänen videonsa käsittelevät esimerkiksi ihmeellisiä faktoja maailmasta sekä salaliittoteorioita. Yhdysvaltalaisella Extra Credits -kanavalla on yli kaksi miljoonaa tilaajaa. Kanavan aiheisiin kuuluvat muun muassa historia, mytologia ja Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä.

Tiedevideo on nopea ja tiivis

Tiedevideoissa innostaa ainakin niiden mitta: useat tiedevideot ovat 10–15 minuutin mittaisia tai lyhyempiä. Hyvä tiedevideo on tiivis ja napakka pakkaus, jonka voi omaksua nopeasti ja vaivattomasti. Niiden etuna on myös saatavuus. Älypuhelimen kanssa kulkeva voi käyttää esimerkiksi työmatkansa tieteen ihmeiden parissa.

Tiedevideoiden monipuolinen tarjonta on toinen syy niiden suosioon. Katselija voi haluta oppia fysiikasta, pandojen elämästä tai pelkästään Korean historiasta. Jos video ei olekaan kiinnostava, sen voi jättää kesken.

Usein videoissa kantavana voimana on huumori. Esimerkiksi matemaatikko Samuli Siltasen Samun tiedekanava kertoo hauskasti, miten valokuvaasi epäonnisesti eksyneen ahvenen saat poistettua matematiikan avulla. Extra Credits -kanava luottaa animoituihin piirroshahmoihin ja “kuvallisiin puujalkavitseihin”, joiden avulla aiheisiin saadaan tuotua myös hupia.

Vitsit ja hauskuus voivat tuoda välillä kuivakaksi käsitetyn tieteen pariin uusia ihmisiä. Toisaalta huumori voi myös toimia päinvastoin. Usein vitsiin tarvitsee pohjatietoa, jotta se avautuu. Pahimmillaan hankalasti ymmärrettävä vitsi saa katsojan poistumaan kanavalta ikiajoiksi.

Mutkat suoriksi

Joskus tiedevideon täytyy luoda tarina sinne, missä sitä ei ole tai muuttaa monimutkainen syy-seuraussuhde yksinkertaiseksi.

Esimerkiksi Extra Credits -kanavalla julkaistaan usein historia-aiheisten sarjojen jälkeen myös video, jossa käydään läpi kyseisessä sarjassa olleet virheet – sekä tahattomat että tahalliset. Tekijät ovat myöntäneet valitsevansa välillä hyvän tarinan tieteellisen totuuden sijaan.

Hyvä tarina on tiedevideolle tarpeellinen. Tarina ja draamankaari on se, mikä tekee tiedevideosta viihdyttävän. Tieteellisesti paikkaansa pitävä, mutta pitkäveteinen video ei menesty. Joillekin tiedevideokanava voi olla tekijälleen työ eikä vain harrastus, jolloin katsojien saaminen on erityisen tärkeää. Tiedevideoiden teon ainoa syy ei ole rakkaus tieteeseen, joten tieteelliset faktat eivät välttämättä ole videoissa tärkeintä.

Tiedätkö, kuka tiedevideosi tekee?

Internetin hyvä puoli: kuka tahansa voi alkaa tehdä esimerkiksi tiedevideoita YouTubeen.
Internetin huono puoli: kuka tahansa voi alkaa tehdä esimerkiksi tiedevideoita YouTubeen.

Osalle tiedevideoiden tekijöistä koulutustausta on osa heidän Youtube-identiteettiään. Videoilla se voidaan tuoda selvästi esille. Esimerkiksi Ville Mäkipelto on teologian tohtori ja Samun tiedekanavan Samuli Siltanen on teollisuusmatematiikan professori Helsingin yliopistosta. Aiheeseen liittyvä koulutus lisää tiedevideoiden tekijän uskottavuutta. Toisaalta katsoja harvemmin kyselee koulutuksen perään hihittäessään tiedevideolle.

Monilla kanavilla asiaa ei tuoda esille. Extra Credits -kanavan taustalla toimii isompi joukko ihmisiä ja videoiden tekijät ovat vuosien varrella vaihtuneet. Kanavalla ei siis tuoda juurikaan esille sitä, kuka videon on tehnyt. Katsojalle voi syntyä oletus siitä, että historia-aiheisten videoiden takana on alan ammattilainen, jonka sanaan voi luottaa. Näin ei kuitenkaan ole. Extra Credits -kanavan videoiden takana on esimerkiksi pelialan ammattilaisia, joita historia kyllä kiinnostaa. Videot sisältävät kuitenkin historiallisia epätarkkuuksia.

Tarkoitus ei ole sanoa, että vasta tohtorintutkinnon suoritettuaan saa tehdä tiedevideoita. Usein asiantuntija osaa kuitenkin arvioida tiedon luotettavuutta paremmin sekä tarkastella aiheitaan monipuolisemmin.

Tiedevideoista innostuneen on hyvä tietää, kuka videoiden takana on. Tiedevideoiden teossa sattuu inhimillisiä virheitä, mutta välillä myös tahallista väärän tiedon jakamista.

Tiedevideon opettavuus

Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuinka paljon liikkuva kuva kertoo?

Voisi ajatella, että tietyt oppimistyylit hyötyisivät erityisesti tiedevideoista. Yleensä oppijat jaotellaan visuaalisiin, kinesteettisiin ja auditiivisiin oppijoihin. Ajatuksena on, että ihminen oppii parhaiten, kun opetus tapahtuu hänelle ominaisella tavalla eli näkemällä, tekemällä tai kuulemalla.

Todellisuudessa ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että oppijat voitaisiin luokitella näin. Ihmisillä voi toki olla henkilökohtaisia mieltymyksiä siitä, haluaako lukea kirjaa vai katsoa videota oppiakseen. Yleistyksiä ei voida kuitenkaan tehdä. Useimmat oppijat hyötyvät monipuolisesta opetuksesta. Tiedevideot yhdistävät kuvan ja äänen, joten hyvin tehtyinä ne voivat olla monelle opiskelijalle hyödyllisiä.

On hienoa, että tiedevideo kiinnostaa. Oppiminen ei ole koskaan turhaa eikä tieteen tarvitse olla tylsää. Se voi olla kevyttä ja hauskaa. Tiedevideo voi avata uusia mahdollisuuksia oppia omin ehdoin. Monesti ne voi toimivat hyvänä johdantona tietyn aiheen pariin. Sen jälkeen katsoja voi etsiä itse lisätietoa ja miettiä sitä, oliko video todenmukainen.

Tiedevideosta ei välttämättä opi mitään. Niiden vauhti on usein nopea, joten aina asioita ei ehdi sisäistää. Video voi myös olla huonosti tehty ja epäselvä. Tai katsoja ei haluakaan oppia mitään, vaan kuluttaa vain aikaansa. Tieteen sijaan matemaattisesta videosta voi jäädä mieleen vain videolla pomppinut ahven tai historiallisesta videosta se, että jonkun nimi oli John Snow.

Ja niin, mitä tiesikö tosielämän John Snow enemmän kuin kirjallinen ja populaarikulttuurinen vastineensa, Game of Thronesin Jon Snow? Extra Credits -kanavan video “The Broad Street Pump” kertoo John Snow’n tehneen uraauurtavaa tutkimusta koleran leviämisestä 1800-luvulla – ja kyllä, vesiputket liittyvät asiaan. Vastaus vaikuttaisi olevan kyllä.

Avokadojen olemassaolosta kiinnostuneet taas löytävät tietoa niistä SciShow’n videosta “Why Avocados Shouldn’t Exist”. Juonipaljastus: avokadot olisivat saattaneet kadota yhdessä sukupuuttoon kuolleen megafaunan – eli suurikokoisten maaeläinten – kuollessa sukupuuttoon satojatuhansia vuosia sitten. Mitä ilmeisimmin näin ei kuitenkaan käynyt.

Mitä ovat tiedevideot?

  • Lyhyitä, yleensä 10-15 minuutin videoita.
  • Löytyvät esimerkiksi videopalvelu Youtubesta.
  • Esittelevät tiedettä yksinkertaisesti, tiiviisti ja usein huumorin keinoin.
  • Käsittelevät yleensä hyvin yksityiskohtaisia aiheita.
  • Visuaalisuus auttaa oppimista.
  • Tarinallisuus pitää kuuntelijoiden mielenkiintoa yllä.
  • Videoiden takana voi olla niin aihealueen ammattilaisia kuin amatöörejäkin.

Tekstissä mainitut tiedevideot

Extra Credits: England – The Broad Street Pump 1-3 (linkki vie soittolistaan)
SciShow: Why Avocados Shouldn’t Exist
Samun tiedekanava: Samun tiedepläjäys – ahvenenpoisto
Ville Mäkipelto -kanava

Kirjallisuutta

Riesch, Hauke: Why did the proton cross the road? Humour and science communication. Public Understanding of Science. 2015, Vol. 24(7) 768–775.
Liikkuva kuva. Muuttuva opetus ja oppiminen. Toim. Päivi Hakkarainen ja Kari Kumpulainen. 2011.
Lehtinen, Erno; Vauras, Marja; Lerkkanen, Marja-Kristiina: Yksilölliset erot kasvatuspsykologian kohteena. Kasvatuspsykologia. 2016.

Kuvankaappaus Samuli Siltasen YouTube-kanavalta.

Tiedevideoiden tekeminen koukuttaa

Tiedevideoiden tekeminen ei ole ihan yksinkertaista puuhaa. Ville Mäkipelto -kanavan Ville Mäkipelto, teologian tohtori, ja Samun tiedekanavan Samuli Siltanen, teollisuusmatematiikan professori, ovat molemmat tunnettuja tekemistään YouTube -videoista. Miksi he ovat valinneet juuri tiedevideot?

Siltasen mukaan video on käytännöllinen väline: hänestä on mukavaa esitellä matematiikka animaatioiden ja simulaatioiden avulla. Ne toimivat erityisen hyvin videomuodossa. Lisäksi Siltanen kertoo, että esimerkiksi kuvapalvelu Instagram on hänen mielestään liian pinnallinen ja lyhyt matematiikka käsitteleviin videoihin.

Mäkipelto kiinnostui ”tubettamisesta” juuri videoissa näkyvän rentouden ja aitojen persoonien tähden.

”Ajattelin, että oma persoonani voisi sopia tähän formaattiin. Koin, että minullakin voisi olla annettavaa suomalaiselle tubeyhteisölle”, Mäkipelto kuvailee, ”huomasin myös, että silloin ei suomeksi vielä tehty paljoa asia- ja tietovideoita, joten ajattelin, että voisin kokeilla sitä.”

Samuli Siltanen halusi tavoittaa juuri lapsia ja nuoria tiedevideoillaan.

”Olen vaikuttunut siitä, miten YouTube on tullut lasten ja nuorten elämään ja korvannut kirjojen lukemisen suurelta osin. Ajattelin, että sitä kautta saan tieteen ilosanomaa levitettyä, kun alusta on sama, jolla nuoret seuraavat muitakin sisältöjä”, hän kertoo.

Videoiden tekeminen antaa myös tekijälleen paljon. Mäkipelto on jäänyt koukkuun tiedevideoiden tekemiseen. Yksi syy tähän on aito vuorovaikutus, joka tekijän ja katsojien välille on syntynyt. Mäkipellon mukaan vuorovaikutuksen kautta syntyy hyviä keskusteluita tieteeseen liittyvistä teemoista. Ihmiset kyselevät paljon kaikenlaista ja heiltä saa myös kriittisiä huomioita.

Hyvän tiedevideon anatomia

Hyvä tiedevideo on houkuttelee katsojia. YouTubessa katsojia kiinnostaa erityisesti tekijän persoona. Mäkipelto nostaakin esiin sen, että tiedevideoita tekevien tutkijoiden tai muiden tieteestä puhuvien tulee olla omia itsejään videoilla.

Tiedevideoissa selkeys ja ”tutkijajargonin” välttäminen kannattaa. Siltasen mukaan tiedevideoissa hankalinta onkin asian yksinkertaistaminen niin, että tärkein idea pysyy oikeana ja kiinnostavana.

”Tiedevideota voi miettiä myös pedagogisena kokonaisuutena: miten voi motivoida katsojaa, että hän haluaa oppia tämän asian, josta puhun? Miten se liittyy ihmisten elämään ja arkeen? Miten saan katsojan itse pohtimaan aihetta ja etsimään itse tietoa? Mikä tällä videolla edistää oppimista ja mikä toisaalta vaikeuttaa sitä?”, Mäkipelto vinkkaa.

Mitä tiedevideokanavia tekijät itse suosittelevat?

3Blue1Brown on tosi hieno matikkakanava”, Siltanen vinkkaa.

Lisäksi hän kertoo pitävänsä Kurzgesagt – In a Nutshell -kanavasta. Kanavan videot käsittelevät niin avaruutta, ihmisyyttä kuin lääketiedettäkin.

Mäkipelto kertoo saaneensa inspiraatiota erityisesti englanninkielisistä kanavista.

”Ensimmäinen tiedetubettaja, johon itse törmäsin, oli amerikkalainen Vsauce, joka tekee videoita mielenkiintoisista aiheista hyvin ilmeikkäällä ja viihdyttävällä tavalla.”

Mäkipellon mukaan englanninkielisistä kanavista fysiikkaa käsittelevä Physics Girl on katselemisen arvoinen. Hän vinkkaa lisäksi suomenkielisistä verkkomedioista AntroBlogi ja Tiedetuubi, jotka tekevät myös tiedevideoita YouTubeen.

Viihteellisyys ja tiede – ystävät vai viholliset

”Viihteellisyys on tärkeää, koska muuten katsojaluvut jäävät alhaisiksi. Jos videota ei juuri kukaan katso, vaiva menee hukkaan”, myöntää Siltanen.

Mäkipelto on samaa mieltä. Hänen mukaansa erityisesti nuorten katselijoiden houkuttelemiseksi videoiden tulee olla viihdyttäviä. Kerrotun tiedon oikeellisuudesta ei tekijöiden mukaan kuitenkaan tingitä.

”Tiedesisällön tulee olla totta, vaikka se onkin yksinkertaistettua. Fyysikko Richard Feynman sanoi mainiosti, että hyvin tehdyn yleistajuisen esityksen jälkeen ei tarvitse “poisoppia” mitään, vaikka perehtyisikin aiheeseen syvemmin”, Siltanen pohtii.

Oppimisen ja viihtymisen ei tarvitse sulkea toisiaan pois.

”Iso yleisö ajautuu sisällön ääreen usein sen takia, että he haluavat viihtyä. Mutta viihtymistä syntyy siitäkin, kun tekee uusia oivalluksia maailmasta ja oppii uusia asioita. Niinpä näkisin, että oppiminen ja viihteellisyys kulkevat myös käsi kädessä”, toteaa Mäkipelto.

Ehkä tässäkin tapauksessa liika vastakkainasettelu turhaa. Tiede ja viihde mahtuvat samaan pöytään – tai videoon.

Tekstissä mainitut kanavat:

3Blue1Brown -kanava
Kurzgesagt – In a Nutshell -kanava
Vsauce -kanava
Physics Girl -kanava
Antroblogi -kanava
Tiedetuubi -kanava

Merikonferenssi San Diegossa

Osallistuin meritieteiden Ocean Sciences -konferenssiin Kalifornian San Diegossa 16.-21.2.2020 Suomen tiedetoimittajien myöntämän apurahan turvin. Kyseinen konferenssi järjestetään USA:ssa joka toinen vuosi.

Maailman suurin eläin, sinivalas, sukeltaa meren syliin Kalifornian rannikolla. Tämä valaslaji ei yleensä nosta pyrstöään kovin korkealle ennen sukellusta toisin kuin esimerkiksi ryhävalas. Kuva: GregorySlobirdr, Wikimedia Commons

Suuren mittakaavan konferenssi

Kyseessä on suuri konferenssi, johon oli tänä vuonna ilmoittautunut yli 5600 osallistujaa, suurin osa USA:sta. Esitelmiä kuultiin yhteensä 1800 ja posteriesityksiä oli esillä yli 3300.

Yliopistokaupunki San Diego on oiva valinta konferenssipaikaksi, sillä se on kuuluisa meritieteiden piirissä. Kaupungissa on monta korkeatasoista yliopistoa, kuten University of San Diego, San Diego State University ja University of California San Diego. Viimeksi mainitun yhteydessä toimii 1900-luvun alussa perustettu maailmankuulu merentutkimuslaitos, Scripps Institution of Oceanography.

Konferenssipaikkana toimi aivan San Diegon sataman kupeessa, Tyynenmeren rannalla, sijaitseva San Diego Convention Center -konferenssikeskus. Kävelin päivän aikana kilometrikaupalla valtavan rakennuksen syövereissä. Toimittajille oli järjestetty suuri huone rakennuksen alakerrassa, jossa oli tarjolla ilmaisen kahvin lisäksi suuret työtilat. Konferenssin tiedotuksesta vastaavan Lauren Lipuman mukaan ilmoittautuneita oli tänä vuonna vähemmän kuin yleensä, etenkin toimittajien puolelta. Pressihuone olikin usein hulppeista tiloista huolimatta tyhjillään.

Konferenssin aiheet vaihtelivat mikroskooppisista levistä sinivalaisiin. Laajan ohjelman hahmottamisessa auttoi paljon se, että Lipuma ja hänen kollegansa jakoivat aamuisin toimittajille tärpit tärkeimmistä ja mahdollisesti uutiskynnyksen ylittävistä aiheista. Listaa seuraamalla sai hyvin monipuolisen yleiskuvan meritieteen nykytutkimuksesta ja paljon juttuideoita. Esitelmien jälkeen koitti päivittäinen posterisessio, jonka aikana oli helppoa lähestyä tutkijoita. Posterialue oli muutaman jalkapallokentän kokoinen, joten tässäkin tapauksessa oli hyvä selvittää etukäteen, mitä halusi nähdä.

Valkohaikahvila avomerellä

Havaitsin, että kokouksen suurimpia yleisömagneetteja olivat esitykset ilmastonmuutoksen vaikutuksista, valkohaista, valaista sekä merten muoviongelmasta.

Stanfordin yliopiston professori, valkohai- ja tonnikalatutkija Barbara Block, piti esitelmän Koillis-Tyynenmeren valkohaitutkimuksestaan. Hait merkittiin satelliittilähettimillä ja niiden liikkeitä tarkkailtiin puoli vuotta. Havaittiin, että ne kerääntyivät Havaijin ja Kalifornian niemimaan väliselle syvänmeren alueelle, jota tutkijat kutsuvat nimellä ”White Shark Café”, Valkohaikahvila. Valkohait ovat merten huippupetoja, mikä tarkoittaa, että ne ovat merten ravintoketjun huipulla, eikä mikään muu laji syö niitä. Yli 6-metristen eläinten ruoka vaihtelee sen mukaan, missä ne oleskelevat. Rannikkoalueilla valkohait popsivat hylkeitä, mutta tutkijat havaitsivat, että ”kahvilassa” oleskellessaan ne ruokailivat monipuolisemmin, ahmien muun muassa tonnikalaa ja makrillia samalla sukeltaen noin 200 metrin syvyyteen. Tämä ulappa-alue on myös tonnikalakahvila. Alueen korkea biodiversiteetti perustuu sen korkeaan perustuotantoon, mikä johtuu syvältä pintaan nousevista ravinteista. Noin Teksasin kokoinen haikahvila ei ole suojeltu, mutta sen suojeleminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Valkohai-, kuten myös tonnikalakannat, ovat vähentyneet hälyttävästi.

Sinivalaat saapuvat aiemmin

Suuren yleisön keräsi myös Scrippsin merentutkimuslaitoksen väitöskirjatutkija Angela Szesciorkan esitys sinivalaiden elämästä. Szesciorkan mukaan suurimmat ongelmat Kalifornian rannikolla elävillä sinivalailla, maailman suurimmilla eläimillä, ovat törmäykset laivojen kanssa ja juuttumiset kalastajien verkkoihin. Uutta laivareittiä Los Angelesin ulkopuolelle suunnitellaan, mutta kyseessä on hankala yhtälö laivayhtiöiden ja valaansuojelijoiden tavoitteiden yhteensovittamisessa. Laivojen moottoreista tuleva melu haittaa valaiden välistä viestintää. Hitaampi matkavauhti vähentäisi Szesciorkan mukaan laivojen meluhaittoja.

San Diegon Convention Centerissä järjestetty Ocean Sciences -konferenssi keräsi yhteensä 5600 osallistujaa eri maista. Avarissa tiloissa oli helppo liikkua. Kuva: Jessica Haapkylä

Sinivalaat syövät pieniä äyriäisiä, krilliä, jota Kalifornian rannikolla on runsaasti, sillä ravinnerikas vesi nousee syvältä pintaan tällä alueella. Sinivalaiden muutto rannikolla seuraa lämpötilan muutoksia meressä, sillä lämpötila vaikuttaa krillin esiintymiseen. Meriveden ollessa kylmää on krilliä tarjolla enemmän, jolloin sinivalaat saapuvat Etelä-Kaliforniaan aikaisemmin saadakseen mahdollisimman paljon syötävää. Sinivalaat saapuvat Kalifornian rannikolle noin kuukautta aiemmin ja viipyvät alueella kauemmin. Ruoan määrällä on valtava merkitys sinivalaille, sillä ne saavat vähemmän poikasia, mikäli ruokaa ei ole tarjolla paljon. Sinivalaiden syömä ruoka analysoidaan niiden ulosteista, joita tutkijat keräävät merenpinnasta.

Harmaavalaat ja Scrippsin merentutkimuslaitos

Sain itsekin mahdollisuuden kohdata merten jättiläisiä konferenssiin osallistujille järjestetyllä valassafarilla. San Diegon Birch Aquarium -akvaarion omat valasasiantuntijat vetivät safaria noin 200 -paikkaisella aluksella. Lämmin ja tyyni sää suosi meitä ja näkymät San Diegon satamassa olivat upeat. Kalifornia on tunnettu etenkin merinisäkkäistään. Heti satamasta lähdettäessä rannalla näkyikin merileijonia loikoilemassa laitureilla auringossa. Ne eivät arastele ihmisiä lainkaan. Sataman ulkopuolella alkoivat delfiinit hyppiä laivan kyljessä nauttien selvästi niille antamistamme ihastuksen kiljahduksista.

Ryhävalaat ovat valaista tunnetuimpia, erityisesti niiden monimutkainen viestintä kiinnostaa tutkijoita. Tämä yksilö lähtee sukellukselle Disko-saaren rannikolla Grönlannissa. Kuva: Jessica Haapkylä

Ulkomerellä oli vilkas laivaliikenne. Pienveneet, tankkerit ja ydinsukellusveneet lipuivat yhtä aikaa merellä ja niiden välissä puhalsi harmaavalas. Kohtasin tämän valaslajin ensimmäistä kertaa elämässäni. Harmaavalaat muuttavat joulu-tammikuussa Alaskasta Meksikoon, Kalifornian niemimaan eteläosissa sijaitseviin lahtiin, jossa ne synnyttävät poikasensa. Synnytyksen jälkeen ne palaavat samaa reittiä takaisin Alaskaan ruokailemaan kesäksi. Sinivalaita emme valitettavasti kohdanneet, sillä valassafarilaivan kapteenin mukaan ne esiintyvät yleensä hyvin kaukana rannikosta. Seuratessani kovaa veneliikennettä en voinut kuin ihmetellä, miten vedenalaisilla äänille herkät valaat tulevat toimeen vilkkaalla merialueella.

Tutustuin Scrippsin merentutkimuslaitokseen konferenssin jälkeen. Laitos sijaitsee näyttävällä paikalla La Jolla -nimisessä ylellisessä kaupunginosassa. Laitoksen erikoisuutena voidaan pitää sitä, että tutkijat suuntaavat usein lounastauollaan surffaamaan Tyynenmeren aaltoihin. Laitoksen edessä on kilometrien pituinen hiekkaranta. Haastattelemieni Scrippsin korallitutkijoiden tutkimusalueet eivät myöskään ole vaatimattomimmasta päästä: Havaijin eteläpuolella sijaitsevan Palmyran atollin upeat koralliriutat. Kaukainen Palmyra on poikkeus korallimaailmassa, sillä sen riutat ovat säilyneet toistaiseksi terveinä ja sen haikannat elinvoimaisina.

Yhteyksiä ja juttuaiheita

San Diegon merikonferenssi tarjosi laajan kattauksen meritieteiden eri osa-alueilta. Konferenssiin osallistumiseni suurin hyöty oli se, että tunsin olevani osa kansainvälistä merentutkijoiden ja tiedeviestijöiden joukkoa. Suomessa freelancerina toimiessani tunnen usein olevani hieman syrjässä maailman meritieteistä. Tärkeä asia digitaalisen viestinnän lisääntyessä ovat suorat ihmiskontaktit. Konferenssi tarjosikin oivan tilaisuuden tavata paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Sain myös kypsyteltäväkseni monia juttuaiheita, joita en ilman konferenssiin osallistumistani olisi keksinyt.

San Diegon kaupungin pilvenpiirtäjät näkyivät horisontissa, kun lähdimme valassafarille. Meksikon ja USA:n rajalla sijaitseva San Diego on tunnettu suuresta laivastotukikohdastaan. Kuva: Jessica Haapkylä