Yliopisto-lehti on Vuoden 2019 tiedeviestijä

Tieto antaa eväitä rakentaa parempaa maailmaa

Ulla Järvi

Kuvat: Mikko Käkelä

”Tieto lisää toivoa” voisi olla Yliopisto-lehden päätoimittajan Marja Pembertonin motto. Yhteyksiinsä asetettu tieto ja toivo ovat tärkeitä asioita koko kuuden hengen toimitukselle, joka tekee 10 kertaa vuodessa ilmestyvää, Vuoden 2019 tiedeviestijä -palkinnon saanutta lehteä.

Yliopisto-lehdessä on tavannut olla vain vähän virheitä, mutta niistä otetaan kaikki ilo irti. Virheen, vaikkapa ylimääräisen välilyönnin, löytäjä tarjoaa koko toimitukselle pullaa. Kuvassa päätoimittaja Marja Pemberton (vas.), toimituspäällikkö Arja Tuusvuori, määräaikainen toimittaja Emmi Skytén, graafikko Maisa Puranen ja toimittajat Virve Pohjanpalo, Reetta Vairimaa ja vanhempainvapaalla oleva Mikko Pelttari Myry-vauvan kanssa.

Yliopisto-lehdessä on tavannut olla vain vähän virheitä, mutta niistä otetaan kaikki ilo irti. Virheen, vaikkapa ylimääräisen välilyönnin, löytäjä tarjoaa koko toimitukselle pullaa. Kuvassa päätoimittaja Marja Pemberton (vas.), toimituspäällikkö Arja Tuusvuori, määräaikainen toimittaja Emmi Skytén, graafikko Maisa Puranen ja toimittajat Virve Pohjanpalo, Reetta Vairimaa ja vanhempainvapaalla oleva Mikko Pelttari Myry-vauvan kanssa.

Yliopisto-lehden nettisivuilla toimituksen linjaus kuuluu seuraavasti: ”Yliopisto-lehden toimituksella on tehtävä: kaivamme esiin, mikä tieteessä on tärkeää ja kerromme miksi. Me kysymme ja tiede vastaa.”

Tiede vastaa yleensä tutkijan suulla, sillä Yliopisto-lehti tuo julkisuuteen vuosittain kymmenittäin tutkijoita, asiantuntijoita ja opiskelijoita, jotka tekevät työtään Helsingin yliopistossa. He eivät useinkaan ole niitä ”kaikkein ilmeisimpiä”, vaan toimitus haluaa tavoittaa moniäänistä ja -arvoista akateemista tutkimusta ja osaamista.

– Meitä ilahduttaa, jos lehtemme jutun jälkeen uusi tieto tai asiantuntija nousee esille muissakin medioissa, toteaa päätoimittaja Marja Pemberton.

Yhteyksiinsä asetettu tieto ja tutkijoiden kommentit ovat Yliopisto-lehden ydintä. Niiden pohjalta lukija voi muodostaa oman mielipiteensä ja osallistua keskusteluun. Tieto tarjoaa muutakin:

– Oivallus on elämys, Pemberton sanoo.

Yliopisto-lehden toimitus pyrkii tekemään kokonaisuutena hyvää tiedelehteä. Huomiota pitää kiinnittää niin aihevalintaan, näkökulmaan, haastateltavien valintaan, jutun rakenteeseen, kieleen, kuvitukseen, taittoon, rytmiin kuin kokonaisuuteen.

– Lukijat luottavat Yliopisto-lehteen ja odottavat ammattitaidolla tehtyä taustatyötä ja toteutusta. Lehdessä on tavannut olla vain vähän virheitä, mutta otamme niistä kaiken ilon irti: virheen, vaikkapa ylimääräisen välilyönnin, löytäjä tarjoaa koko toimitukselle pullaa. Virhepulla on jo käsite, päätoimittaja kertoo.

Perehtyneisyys on arvokasta

Helsingin yliopisto ryhtyi julkaisemaan omaa lehteä jo 1953 nimellä Helsingin yliopiston tiedonantoja. Vuonna 1975 nimeksi tuli Yliopisto ja tiedonantojen rinnalle ilmestyi tiedejuttuja. Nykymuotoinen lehti syntyi 1990, kun lehteen satsattiin Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlien kunniaksi.

Suomen tiedetoimittajain liiton palkintoperustelujen mukaan ”Helsingin yliopiston julkaisema Yliopisto-lehti on maan vanhimpia monitieteisiä, yleistajuisia tiedelehtiä. Se on paljon enemmän kuin Suomen suurimman yliopiston julkaisu, sillä toimituksellinen linja on avara ja moniarvoinen. Yliopisto-lehti on sitoutunut Journalistin ohjeisiin, ja toimituskunta avustajineen tekee tinkimätöntä taustatyötä. Jutut perustuvat tieteelliseen tutkimukseen, mutta lehti uskaltaa haastatteluissaan ja haastateltavien valinnassa myös haastaa tieteellistä konsensusta. Lehden raikas visuaalisuus yhdistettynä hyvään suomen kieleen tarjoaa lukijalleen uusia oivalluksia.”

– Käytämme aikaa juttujen editoimiseen ja tietojen tarkistamiseen. On hienoa, että Helsingin yliopisto on antanut meille tähän resursseja. Juttuja hiotaan yhdessä avustajienkin kanssa, ja he saavat palautetta, mikä ei kuulemma ole kovin yleistä. Ajattelen, että näin koulutamme toimittajia tiedejuttujen teossa muitakin medioita varten.

Päätoimittaja Marja Pemberton on huolissaan monien mediatalojen kiireestä ja ”kaikkien on osattava kaikkea” -ajattelusta. Hyvä toimittaja osaa tehdä jutun aiheesta kuin aiheesta, mutta kiire ja liian vähäiset taustatyöt heikentävät journalismia. Erikoisaloihin, kuten tiedetoimittamiseen perehtyminen vaatii paljon aikaa ja työtä.

– Uskon hyvin tehdyn työn voimaa. Maailmalta tiedämme jo esimerkkejä, miten ihmiset ovat valmiita maksamaan laatujournalismista, hän huomauttaa.

Ammattitaidon ohella innostus on Pembertonin mielestä tärkeää.

– On upea hetki, kun toimittaja jälleen kerran tulee haastattelukeikalta toimitukseen posket innostuksesta hehkuen! Tutkimus on niin mielenkiintoista ja työhönsä sitoutuneet tutkijat niin vaikuttavia.

Näin Yliopisto-lehden tekijät vastasivat kysymykseen: ”Millainen on lukijanne?”

Toimitus on tiivis yhteisö; kuvassa Marja Pemberton (vas), Mikko Pelttari, Arja Tuusvuori, Reetta Vairimaa (tuolissa), Emmi Skytén, Maisa Puranen (pallon päällä) ja Virve Pohjanpalo.

Useimmiten ajattelen itseni kaltaista, uteliasta, innokkaasti lukevaa, huvikseen ajattelevaa, mielikseen keskustelevaa, itseään yleissivistävää tyyppiä. Ikä ei ole olennaisin asia, mutta koetan pitää juttuja tilatessani ja evästäessäni mielessä niin opiskelijat, alumnit kuin emeritukset. Toimittajissamme ja haastatelluissamme on eri-ikäisiä tekijöitä eri taustoista.
Yliopisto-lehti syleilee maailmaa tieteellis-rationaalisesti ja julistamatta, mutta rivien välissä on ääntä ja toisinaan vimmaakin. Maailma on toivottavasti jotenkin käsiteltävissä ja lehti antaa toivoa, myös vaikeiden aiheiden kohdalla. Tieteen koko kirjo pääsee esiin.
Jos olisi kysytty kehittämiskohdetta, sanoisin: suhde opiskelijoihin. Ylioppilaslehti ei kata kaikkea opiskelijaelämää. Voisimme olla paljon enemmän läsnä opiskelijoiden arjessa ja antaa tukea tieteeseen pohjautuvan maailmankuvan ja akateemisen aikuisuuden muodostamisessa.
Arja Tuusvuori, toimituspäällikkö

Ajattelen, että Yliopisto-lehdestä välittyy enemmän kuin vain tiedeuutisia – kuva ikään kuin tieteen näkökulmasta. Yliopisto-lehdestä lukija ymmärtää enemmän, mutta yleensä se tarkoittaa sen ymmärtämistä, että asia onkin monimutkaisempi kuin osasi ajatellakaan. Tieteellinen maailmankuva on näkökulmien avartamista ja maailman monimutkaisuuden hyväksymistä.
Mikko Pelttari, toimittaja

Ennen kuin pääsin Yliopisto-lehteen töihin, olin lehden tilaaja. Edelleenkin lehteä tekee kuin itselleen. Uskon, että maailma on täynnä meitä uteliaita!
Yliopisto-lehden maailmassa arvostetaan tutkittua tietoa. Tieteen tekemisen menetelmät sopivat myös hyvän journalismin ohjeiksi: kehittyvä, avoin ja itseään korjaava (kuten Juha Herkman osuvasti kirjoittaa 23.01.2019).
Yliopisto-lehti haluaa myös kertoa, mitä hyvää tutkimuksella voi saada aikaan.
Maisa Puranen, graafikko

Yleensä ajattelen, että jos jokin asia kiinnostaa minua, se luultavasti kiinnostaa jotakuta muutakin. Eli varmaan sitten kirjoitan itseni kaltaiselle uteliaalle tyypille. Toivon, että hän löytää lehdestä jännittävän ja hauskan maailman, johon tutkimus avaa uusia näkökulmia.
Reetta Vairimaa, toimittaja

Ajattelen Yliopisto-lehden lukijoita ihmisinä, jotka innostuvat
, kun saavat katsoa maailmaa vähän tavallista tarkemmin: luutuneiden väitteiden, ensivaikutelmien ja omien kokemusten taakse. Siksi haluamme nostaa esiin uusia selityksiä ja yllättäviä yhteyksiä. Tutuinkin asia voi yllättää.
Virve Pohjanpalo, toimittaja

Kirjoitan eniten itselleni. Uskon, että lukija kiinnostuu jutuista, joista loistaa tekijän oma kiinnostus ja intohimo. Siksi on tärkeää, että Yliopisto-lehteä tekee erilaisia ihmisiä, joilla on kaikilla vähän erilainen maailmankuva. Rakkaus tieteeseen ja huolelliseen tekemiseen yhdistää meitä kaikkia.
Emmi Skytén, toimittaja

Pääkirjoitus
Ulla Järvi: Portto vai silpputyöläinen? Tutkijalta termit toimittajan suuhun

JUSSI VALTONEN: TIETEEN TOISTETTAVUUSKRIISI ON UHKA MYÖS TIEDEJOURNALISMILLE
Jussi Valtonen: Tiedeyhteisön ankarat kasvukivut
Jussi Valtonen: Kriittisyyttä myyntipuheisiin

DINOSAURUKSIA, IHMISIÄ JA KÄÄRMEITÄ
Maija Karala: Kuinka dinonäyttely syntyy?
Jukka Mikkonen & Jarkko S. Tuusvuori: Saunamatka Vienaan
Antti Koli: Käärmeet lehdissä ja luontokamerassa
ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Salla Nazarenko: Algoritmivallan hallinnassa nopeus on valttia
Helena Raunio: Energiamurros ja ilmastonmuutos yhdistävät – Journalisti loikkaa yli maiden rajojen

ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Pasi Kivioja: Tekoälyn peruskurssi kasvattaa mediakriittisiä kansalaisia
Mikko Suominen: Kaikki hyvä ei maksa – tutustu ilmaisohjelmiin!
Kolumni
Salla Nazarenko: Perustulo venäläiseen malliin

Näin sen luin
Sanna Kivimäki: Riippuu ja roikkuu…niin mistä?

Kirjat
Pekka Wahlstedt: Tutkijoilla näytön paikka parantaa tiedeviestintää
Pekka Wahlstedt: Robotteja syvemmältä
Pekka Wahlstedt: Teknisesti tekoälystä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin