Afgaaninaistoimittajat innostuvat digiajan työkaluista

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Suomalaiset ja afganistanilaiset naistoimittajat ovat kouluttautuneet yhdessä jo yhdeksän vuotta. Huhtikuussa 2017 työpaja järjestettiin Kabulissa ja Bamiyanin laaksossa.

Bamiyanin buddhapatsaat ovat vaikuttava näky tuhottuinakin. Kansainvälinen yhteisö suunnittelee patsaiden rekonstruktointia. Iso osa patsaiden palasista on tallessa.

Bamiyanin buddhapatsaat ovat vaikuttava näky tuhottuinakin. Kansainvälinen yhteisö suunnittelee patsaiden rekonstruktointia. Iso osa patsaiden palasista on tallessa.

Moni suomalainen muistaa uutiskuvista kuvankauniin, lumihuippuisten vuorten ympäröimän Bamiyanin laakson, josta Taleban räjäytti kaksi jättimäistä buddha-patsasta. Seudulla asuu maan kolmanneksi suurimpaan etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä, hazaroja. He elävät shiioina sunnienemmistöisessä maassa, ja heidän syrjinnällään on pitkät perinteet. Sorto näkyy täällä Suomessa saakka, sillä hazaroja on viime vuosina hakenut täältä turvapaikkaa.

Afgaaninaistoimittaja lypsää perheen lehmää, huruttelee pienen poikansa kanssa autolla, juontaa radio-ohjelmaa ja kertoo elämästään paikallisilla kukkuloilla kiiveten. Nuori journalismiopinnoista haaveileva tyttö näyttää, kuinka Bamiyanin pyöräilevät tytöt viettävät vapaa-aikaansa ja käyvät koulua. Pätkät on kuvattu huhtikuisen Bamiyanissa pidetyn koulutustyöpajan ensimmäisenä iltana pienillä pokkarikameroilla ilman erillisiä mikrofoneja tai jalustoja. Silti valtaosa materiaalista on käyttökelpoista.

Työpajan ideana on, että jokainen osallistuja kuvaa ja editoi itsestään lyhyen esittelyvideon. Edellispäivänä on käyty läpi, miten sosiaalisessa mediassa voi markkinoida itseään ja katsottu niin onnistuneita kuin surkeita esittelyvideoita. Tekeillä olevat videot eivät päädy valmistuttuaan verkkoon, koska afgaaninaiset eivät yleensä halua kasvojensa näkyvän netissä. Kasvojen näkyminen televisiossa tai netissä voi pilata naisen maineen. Kasvoja ei yleensä näy myöskään omilla sosiaalisen median sivustoilla, vaan tilalle laitetaan pikkulasten tai kukkien kuvia, eivätkä nimetkään usein täsmää.

Työpajan osallistujien ykköstoive huhtikuussa oli oppia käyttämään Adobe Premiere Pro -editointiohjelmaa, järeää ammattilaisten suosimaa editointiohjelmaa. Jotta oppi menisi varmasti perille, editointia oli palkattu opettamaan dariksi paikallinen leikkaaja. Mieseditoija on kaikille ennestään tuttu persoona, joten työpajan ilmapiiri pysyi välittömänä.

Afgaaninaistoimittajan liikkumavapaus on varsin rajallinen. Monissa maakunnissa työtä voi olla turvallista tehdä tällä hetkellä vain sisätiloissa, joten editointitaidot tulevat tarpeeseen.

Monet Bamiyanin työpajan osallistujista työskentelevät paikallisella radioasemalla joko talkoilla tai jollain projektirahoituksella. Yllättävän monella on myös kätilön koulutus, jota perheet pitävät naisille sopivana. Mukana oli myös maataloutta opiskelevia naisia. Muutama työpajalaisista yhdistää molemmat osaamisalueensa ja tekee radioon terveys-, ympäristö- ja maatalousaiheisia ohjelmia.

Maan ensimmäinen luonnonsuojelualue, Band-e-Amir, tunnetaan kuudesta kristallinkirkkaasta vuoristojärvestä. Länsimaalaisilla ei alueelle ole asiaa ilman maakunnan poliisipäällikön suojelua. Yksi vartijoista lähti aseensa kanssa pienelle polkuveneretkelle.

Maan ensimmäinen luonnonsuojelualue, Band-e-Amir, tunnetaan kuudesta kristallinkirkkaasta vuoristojärvestä. Länsimaalaisilla ei alueelle ole asiaa ilman maakunnan poliisipäällikön suojelua. Yksi vartijoista lähti aseensa kanssa pienelle polkuveneretkelle.

Suomesta lähti paljon sulateltavaa mukaan

Afgaanitoimittajat ovat vierailleet kaksi kertaa hankekaudella Suomessa. Syyskuussa 2017 Suomeen tuli 13 afgaaninaistoimittajaa, jotka olivat saaneet viisumin pitkällisen prosessin päätteeksi Suomen Intian-suurlähetystöstä Delhistä.

Kaksiviikkoiseen koulutusjaksoon oli sisällytetty etiikkaan, naisten asemaan, parlamentarismiin, turvallisuuteen ja maahanmuuttoon liittyviä aiheita. Lisäksi ryhmä vieraili mediataloissa ja tapasi suomalaisia vaikuttajia.

Kaikki vierailijat olivat olleet mukana Kabulissa huhtikuussa pidetyssä työpajassa. Kolme heistä kertoi omasta arjestaan myös Pohjoismaisessa free-seminaarissa Suomenlinnassa.

Afganistanissa arvioidaan olevan liki sata tv-asemaa ja reilut sata radioasemaa. Mistään riippumattomasta tai moniäänisestä mediatoimintaympäristöstä ei ole kyse, vaan kanavat tuovat julki rahoittajansa ääntä. Kahta tv-kanavista pyörittää hallinto, loput ovat yksityisiä. Omia mediakanaviaan rahoittavat niin paikalliset rikkaat, hallinnon edustajat kuin naapurimaat Iran tai Pakistan. Lehtien merkitystä rajoittaa korkea lukutaidottomuus.

Baghlanin provinssista kotoisin oleva Majooba Khairi on valmistunut paikallisesta yliopistosta toimittajaksi ja työskentelee tällä hetkellä freelancerina. Hän kokee oppineensa työpajoissa suomalaiskollegoilta artikkeleiden kirjoittamista, kuvien ja videoiden editointia ja kouluttajan taitoja. Suomessa häneen tekivät vaikutuksen eduskunnan työskentely, käynti ulkoministeriössä kuulemassa maahanmuuton taustoista ja vierailu Ylen A-studiossa.

”Opin Suomessa myös podcastien teon. On teknisesti todella helppoa yhdistää ääntä, puhelinhaastatteluja ja valokuvia. Etenkin freelancerille podcastien teosta on paljon hyötyä, sillä asun provinssista, missä nainen ei voi työskennellä turvallisesti kodin ulkopuolella. Suomessa toimittajat liikkuvat paljon ulkona ja haluaisin pystyä itse samaan. Seuraavaksi minua kiinnostaisi opiskella maisteriohjelmassa ulkomailla. Minulla on ihana isä, joka tukee minua opiskelussa ja työnteossa”, hän kuvaa.

Radio Bamyanissa työskentelee useita naisia osa-aikaisesti editoimassa, toimittamassa ja juontamassa ohjelmia.

Radio Bamyanissa työskentelee useita naisia osa-aikaisesti editoimassa, toimittamassa ja juontamassa ohjelmia.

Kahdessa suomalaisten järjestämässä työpajassa opiskelleen Rahina Habibin ottama valokuva voitti Afganistan naisten silmin -valokuvanäyttelyyn yleisöäänestyksen, ja hänet palkittiin kameralla. Kuvassa pieni poika tienaa rahaa kiillottamalla kenkiä ja väliaikoina lukee läksyjä.

”Liikutuin kun otin sen kuvan. Pieni poika, kuin enkeli, iso velvollisuus ansaista rahaa perheelle ja samalla hän opiskelee omaa tulevaisuuttaan varten. Asun maassa, jossa on paljon ongelmia ja hyvin urheita ihmisiä.”

Vierailukohteista ja asiantuntijoiden tapaamisesta hän sai myös paljon juttuaiheita. Merkittävänä tietona hän piti sitä, että kaikille kertyy Suomessa eläkettä. Afganistanissa eläkkeeseen ovat oikeutettuja vain julkisella puolella työskennelleet.

”Oli tärkeää kuulla Liisa Liimataisen kokemuksia turvallisuusasioista. Minusta oli hienoa nähdä, että Teijon kansallispuistosta löytyi naisten valmistamia käsitöitä myyvä kauppa. Myös Haaga Heliassa vierailu oli mielenkiintoinen. Maahanmuuttoviraston Päivi Nergillä oli kiinnostavaa kerrottavaa turvapaikkaa hakevista ja pakolaisista. Kun Ylellä kuulimme, että julkisen palvelun tv-kanavaa voidaan pyörittää verovaroin, sekin oli hyvin tärkeä viesti meille.”

Nabila Saraaj on jo valmistunut Kabulin yliopiston journalismin koulutusohjelmasta ja työskentelee harjoittelijana Wig-hankkeessa (Naiset hallinnossa). Hän arvostaa sitä, että Suomen-matkalla oli afgaaninaisia eri provinsseista ja haluaa siirtää oppimaansa eteenpäin.

”Kuulin ensimmäistä kertaa Tampereen yliopistossa ihmisoikeustutkija Heta Heiskaselta sovittelujournalismista eli että asioita voidaan ratkaista sovittelun keinoin. Olen tästä tiedosta hyvin kiitollinen. Meidän pitää itse tehdä työtä rauhan puolesta. Oli myös hienoa nähdä, miten suomalaistoimittajat tulivat Teijon kansallispuistoon tapaamaan meitä eli he voivat liikkua vapaasti myös luonnossa.”

Radio Bamyanin lähetysvirran laadusta vastaava Hassan Khaliqi työskentelee myös maatalouskoulun rehtorina. Radion sisäänkäynti on suojattu telttamaisella rakenteella talven pakkasilta, kesän helteitä ja hiekkaisilta tuulilta. Khaliqi toivoisi yhteistyötä suomalaisten maatalousoppilaitosten kanssa viljelylajikkeiden testauksessa.

Radio Bamyanin lähetysvirran laadusta vastaava Hassan Khaliqi työskentelee myös maatalouskoulun rehtorina. Radion sisäänkäynti on suojattu telttamaisella rakenteella talven pakkasilta, kesän helteitä ja hiekkaisilta tuulilta. Khaliqi toivoisi yhteistyötä suomalaisten maatalousoppilaitosten kanssa viljelylajikkeiden testauksessa.

Yhteinen hanke päättyy

Ulkoministeriön rahoittama Learning together -koulutushanke päättyy tämän vuoden lopussa. Aloite tuli aikanaan paikallisen AWJU-järjestön (Afgan Women Journalists Union) perustaja Shafiqa Habibilta, kun hän tapasi maassa vierailleen toimittaja Eeva Koskisen. Ideana on ollut alusta saakka, että afgaaninaistoimittajat määrittelevät työpajojen sisällön.

Vuosien varrella Naistoimittajat ry:n jäsenet ovat opettaneet kollegoilleen journalismin perusteita, erilaisia juttutyyppejä, valokuvaamista ja digiajan työkaluja. Työpajoissa on ollut AWJU:n jäseniä eri provinsseista, ja he ovat puolestaan jalkauttaneet uudet oppinsa omille alueilleen. AWJUlla on toimisto 15 provinssissa, ja jäseniä 450.

Laajalle yleisölle on viimeisen vuoden aikana näkynyt toimittaja Kirsi Mattilan kuratoima Afganistan naisten silmin -valokuvanäyttely, johon on kerätty hankkeessa mukana olleiden naisten ottamia valokuvia omasta arjestaan. Näyttely kiertää edelleen Suomea.

Bamiyanin pyöräilevät nuoret naiset tekevät irtiottoa perinteisestä naisen roolista.

Bamiyanin pyöräilevät nuoret naiset tekevät irtiottoa perinteisestä naisen roolista.

Toimittajan työ on tällä hetkellä vaarallista Afganistanissa niin miehille kuin naisillekin. Naiset tekevät usein ilmaiseksi työtä, jos sitä löytävät. Kaikkein turvattominta on tv:ssä työskentely. Naiset ovat perustaneet useita radioasemia, ja heitä on myös niiden johdossa. Perinteisen ajattelumallin mukaan naisia ei oteta vakavasti, joten heidän voi toimittajina olla vaikeampi saada työssään tarvitsemia tietoja vaikkapa hallinnolta.

Afgaaninaisten odotetaan menevän hyvin nuorina naimisiin, eikä sen jälkeen välttämättä ole enää asiaa töihin tai opiskelemaan. Vaikka aviomies antaisikin naisen mennä töihin, paine suvulta ja naapureilta voi olla liian kova etenkin, jos naisen kasvot näkyvät työtehtävissä.

Kun kuusi Suomen-matkalaista päätti jättää palaamatta kotimaahansa, AWJU julkaisi Facebook-sivustollaan heidän nimensä, valokuvansa ja tiukan paheksuntansa. Afgaaninaistoimittajilla on edelleen edessään vain vaikeita valintoja.

Kirjoittaja on mikkeliläinen tiedetoimittaja, joka koulutti huhtikuussa Afganistanissa sosiaaliseen mediaan ja journalismin etiikkaan liittyviä aiheita.

Linkki:
Katri Merikallion juttu Suomen kuvalehdessä:
Kirjoittajan matkablogi Afganistanista

Tiedetoimittaja 1/2018

Kannen kuva Mikko Käkelä .

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Tiede kuuluu kaikille, tiedeviestintäkin yhä useammalle

VUODEN 2018 TIEDETOIMITTAJA ON ARJA-LEENA PAAVOLA

Ulla Järvi: Kaikkialla on kemiaa – ja jutunaiheita

VUODEN 2018 TIEDEVIESTINTÄPALKITUT OVAT VAPAITA TOIMITTAJIA

Ulla Järvi: Kalle Haatasesta on tullut lähes instituutio

Mikko Suominen: Tiedetuubi sukeltaa pintaa syvemmälle

KOLUMNI
Salla Nazarenko: Seitsemäs ihme, rikkinäinen turismi eli miksi maailma tarvitsee sosiaalipolitiikkaa
ESSEE: JOURNALISMIN TOTUUS ON TILAPÄINEN

Aki Petteri Lehtinen: Tilapäinen totuus totuudenmukaisuudesta

VÄLINEITÄ AMMATILLISEEN KEHITTÄMISEEN

Pasi Kivioja: Varjele ääntäsi, puheammattilainen!

Annu Kekäläinen: Fiksusti kuin Sokrates

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin