Tutkivien journalistien maailman konferenssi Johannesburgissa

Aika ajoi ohi laskuvarjojournalismista

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Tutkivat journalistit verkostoituvat nyt alueellisesti ja globaalisti pystyäkseen tuottamaan yhdessä juttuja laajoista aiheista. Työryhmiin kerätään datajournalismin ja visuaalisesti näyttävien kokonaisuuksien osaajia.

GIJC eli tutkivien journalistien maailman konferenssi Etelä-Afrikan Johannesburgissa tarjosi marraskuun puolivälissä ohjelmaa keskiviikkoillasta sunnuntai-iltapäivään. Osallistuja pystyi valitsemaan kymmenestä rinnakkaisesta teemasta mieleisiään. Kun Afrikassa oltiin, korruptiosta riitti puhetta niin saleissa kuin käytävillä. Oppositio marssi kaduilla Keniassa ja Zimbabwessakin vaatien muutoksia, joita odotetaan myös Etelä-Afrikassa.

Toimittajien rooli ihmisten toiveiden sanoittajina yhteiskunnallisen murroksen keskellä on oleellinen. DCReport.orgin päätoimittaja David Cay Johnstonin ohje toimittajille olikin selkeä: tee mitä täytyy tehdä, äläkä pelkää.

Tee mitä täytyy tehdä, äläkä pelkää.

Toimittajien lisäksi Witwatersrand eli Wits-yliopiston kampuksella järjestettyyn konferenssiin osallistui myös opettajia ja heidän opiskelijoitaan jopa Yhdysvaltojen Michiganista.

Faktat löytyvät laajasta aineistosta

Tutkivan journalismin työmenetelmiään esitteli aloittelijoille apulaisprofessori ja tutkiva journalisti Cheryl W. Thompson. Hän suositteli katsomaan aiheita, joista muut eivät kerro. Hän oli kymmenen vuoden ajan halunnut tutkia Washington DC:ssä sijaitsevaa ns. köyhien sairaalaa selvittääkseen, onko se sellainen menestystarina kuin annetaan ymmärtää vai ovat ihmisten kokemukset huonosta hoidosta totta.

Amerikkalainen apulaisprofessori ja tutkiva journalisti Cheryl W. Thompson on pidetty luennoitsija, joka on julkaissut laajoja tutkivan journalismin keinoin toteutettuja juttukokonaisuuksiaan Washington Postin jakelukanavissa ja tehnyt niihin liittyen nettivideoita.

Amerikkalainen apulaisprofessori ja tutkiva journalisti Cheryl W. Thompson on pidetty luennoitsija, joka on julkaissut laajoja tutkivan journalismin keinoin toteutettuja juttukokonaisuuksiaan Washington Postin jakelukanavissa ja tehnyt niihin liittyen nettivideoita.

Ensin hän tutki viikkojen ajan oikeusjuttujen asiakirjoja ja löysi niistä lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka olivat tarpeeksi turhautuneita puhumaan toimittajalle. Tuomioistuinten dokumenteista hän löysi myös omaisia. Arvioidakseen tilanteen vakavuutta hän laski oikeusjuttujen määrän per sairaalavuode ja vertasi sitä muihin sairaaloihin. Lisäksi hän kävi läpi kuolinsyytutkimuksia. Myös erilaiset valitusasiakirjat olivat hyödyllisiä. Keräämästään aineistosta Thompson laati tietokannan analysoitavakseen ja työsti lehtijutun sekä nettivideoita, jotka herättivät paljon huomiota.

Toisessa jutussaan hän selvitti sellikuolemia. Hän kävi jälleen läpi erilaista dokumentaatiota ja eritteli tietokantaan esimerkiksi, montaako vankia oli pidetty käsiraudoissa sellissä, oliko heillä ollut psyykkisiä sairauksia ja niihin lääkitystä tai käyttivätkö he huumeita, jotka voivat aiheuttaa vaikka sydänkohtauksia. Lisäksi ilmeni, että 55 prosentissa tapauksista kuollut oli ollut värillinen ja vain yhdessä tapauksessa nainen. Kun poliisit tai syyttäjät eivät halunneet kertoa taustoja, hän keräsi jälleen aineistoa omaisten kautta. Lisäksi hän onnistui saamaan käyttöönsä valvontavideokuvaa muun muassa poliisiasemalta, jossa yksi pidätetyistä pahoinpideltiin ja kun häntä aiottiin alkaa elvyttää 20 minuutin kuluttua, käytössä ollut laite ei toiminut ja henkilö kuoli parin päivän päästä sairaalassa.

Thompson muistutti, että toimittajan kannattaa käydä ihmisten kotona ja tapahtumapaikoilla, koska niistä saa juttuja elävöittävää lisätietoa. Lisäksi on hyvä olla langan päässä lakimies, jolta voi varmistaa, onko toimittajalla oikeus päästä vaikkapa katsomaan haluamaansa selliä.

Thompsonin vinkki oli, että toimittajan kannattaa pitää kaikki aineistonsa sekä kirjallisena että digitaalisena. Jokaisesta tapauksesta kannattaa tehdä taulukko, johon merkitsee kaikki yhteydenotot ja haastattelut päivämäärineen ja litterointeineen.

Media capture näkyy Afrikassa

Afrikkalaisten tutkivien journalistien arki on ankeimmillaan karua, eikä työlle aina löydy helposti maksajaa. Sambialainen kolmen lapsen äiti, Muvi-television toimittaja Mwape Kumwenda kertoi kirjoittavansa korruptiosta, koska muuten hänen kotimaassaan ei ole tulevaisuutta.

Afrikkalaismedian uusi ongelma ovat ns. media capture -ilmiö eli vallanpitäjät ostavat toimitusten sisältä itselleen nimikkotoimittajia, mikä vaikeuttaa muiden työskentelyä sekä tiimeissä tekemistä. Esimerkiksi Kumwenda säilyttää tämän takia kaikkea lähdeaineistoaan aina kotona.

Myös aikapula vaivaa, sillä esimiehet eivät aina ymmärrä, paljonko perusteellisten tutkimusten teko ja faktojen tarkistus vievät aikaa. Lisäksi toimittajan odotetaan pystyvän perustelemaan, että valittu aihe lisää varmuudella lehden irtomyyntiä.

Wits-yliopiston Science stadium tarjosi hienot raamit konferenssivieraiden verkostoitumiselle.

Wits-yliopiston Science stadium tarjosi hienot raamit konferenssivieraiden verkostoitumiselle.

Hyöty irti eri formaateista

Perulainen uutispäällikkö David Hidalgo tuottaa Ojo-publico.com-palvelua, digitaalista tutkivan journalismin portaalia. Hän veti eteläamerikkalaista tutkivan journalismin verkostoa, joka paljasti kulttuuriesineiden laajan salakuljetuksen Memoria Robada (Stolen Memory) -hankkeessa. Hänen vinkkinsä ns. syväjournalismin tekoon on, että tuotetaan sisältöä eri formaatteihin, tehdään erilaista visuaalista aineistoa ja kerrotaan tarinoita digimedian keinoin. Tässä projektissa tiimi suunnitteli jo ennakkoon, hyödynnetäänkö vaikkapa videota tai podcasteja. Ryhmä huomasi myös, että jos halutaan yleisön ymmärtävän vaikkapa monimutkaisia ympäristöasioita, jutut on parasta koota printtilehdeksi. Hänen mielestään innovaatio ei olekaan tekninen työkalu, vaan tapa ajatella.

Innovaatio ei olekaan tekninen työkalu, vaan tapa ajatella.

National Geographicille töitä tehnyt toimittaja Bryan Christy hallitsee niin aikakauslehden teon kuin television ja dokumenttifilmit. Koska NG:ssä kuvien on oltava ns. museotasoa, hän päätyi toteuttamaan palkitun juttunsa eläinten salakuljetuksesta niin, että valokuvaaja kiersi yksin Kaakkois-Aasiassa kuvaamassa salakuljetettavia eläinlajeja. Samaan aikaan Christy hankki aineistoa lehtijuttuunsa. Christy haluaakin haastaa perinteisen työtavan, jossa valokuvaaja seuraa toimittajaa. Hänen kokemuksensa mukaan kokonaisuutta ajatellen voi olla tuottavampaa, kun kuvaaja kulkee omia polkujaan oman työkalunsa kanssa.

Omaksikin yllätyksekseen työpari sai kuvattavakseen jopa sarvikuonojen salakuljetukseen liitetyn, viranomaisten jäljittämän miehen, joka sai kertoa laatulehdelle oman versionsa. Christyn tiimi on hyödyntänyt myös kuvauskoptereita esimerkiksi selvittäessään laittoman puutavarakaupan virtoja Afrikasta Kiinaan.

National Geographicin toimittaja Bryan Christy on tutkinut paljon etenkin norsunluun laitonta kauppaa ja sen reittejä Kiinaan.

National Geographicin toimittaja Bryan Christy on tutkinut paljon etenkin norsunluun laitonta kauppaa ja sen reittejä Kiinaan.

Dokumenttielokuvia kuvaaville kollegoille hän vinkkaa, että tekijätiimin jäsenet kannattaa ottaa aineiston kuvausvaiheessa hahmoina mukaan, koska siten kentältä kertyy kiinnostavaa materiaalia. Tämäntyyppistä aineistoa voi myös hyödyntää itsenäisinä videotiedostoina verkkosivustoilla.

Susanne Reber päätoimittaa Reveal-ohjelmaa, joka on amerikkalainen julkisesti rahoitettu valtakunnallinen radio-ohjelma. Hänen tiiminsä koostuvat moniosaajista. Kun aiheesta, kuten vankilasta, on hankala hankkia autenttista kuvituskuvaa, hyödynnetään piirroksia, animaatiota ja musiikkia. Kaiken kerronnan perustana hän pitää vahvoja hahmoja, hyvää äänimateriaalia ja monikamerakuvausta.

Reber muistuttaa, että radio-ohjelmankin teossa kulkee mukana monta erilaista tarinaa. Tiimeissä on ollut muusikoita. Uusin kokeilu on työstää jutut interaktiivisiksi näytelmiksi, joissa tarinaa kuljettaa ammattinäyttelijä vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Hän muistuttaa, että moniosaamisen keskellä kannattaa olla mystifioimatta eri konsepteja ja säilyttää huumori.

Startupeista etsitään rahoitusmuotoja

Isossa-Britanniassa on huomattu, että maakunnissa ei enää riitä toimituksia ja voimavaroja seurata, mitä politiikassa tai oikeusjärjestelmässä tapahtuu. Rachel Oldroyd on työskennellyt The Bureau of Investigative Journalism -järjestössä sen perustamisvuodesta 2010 alkaen.

Tänä vuonna se laajensi paikallistasolle perustamalla Bureau Local -tiimin. Ideana on jakaa valtakunnallisella tasolla tutkittua aineistoa paikallisverkostolle lokalisoitavaksi samaan tapaan kuin ns. Panama-papereita käsiteltiin monikansallisissa tiimeissä. Teemana on ollut muun muassa, miten poliittiset puolueet yrittävät vaikuttaa kansalaiseen FB:n kautta.

Kun paikallistasolta oli mukana 65 eri toimittajaa 85 eri kaupungista, kuudessa viikossa syntyi 75 erilaista juttua aiheesta. Juttuja on myyty myös laatulehtiin. Kahdeksan kuukauden aikana mukaan toimintaan on tullut 450 jäsentä, 90 kaupunkia ja kahdeksasta tutkimuksesta on tehty 125 paikallista juttua.

Oldroydin vinkkilista on, että taustatutkimus kannattaa tehdä hyvin, jutuille on oltava tilausta, ajankäytön kanssa on oltava realistinen ja on tunnistettava menestystarina. Verkoston perustamiseen menee aikaa samoin kuin tiimien rakentamiseen. Suunnitelma b täytyy olla aina olemassa, eikä saa unohtaa kertoa maailmalle, kun jotain on saatu valmiiksi. Rahoitusta verkosto on saanut muun muassa Googlelta.

Eteläafrikkalainen Justin Arenstein rakentaa kunnianhimoista datajournalismiverkostoa. Code for Africa kattaa kahdeksan afrikkalaista tietotekniikkalaboratoriota ja hautomoympäristön. Verkoston jutuissa keskiössä ovat kansalaiset. Arensteinin mukaan kylmät väreet herättäviä aiheita ovat vaikkapa vesi ja terveys eli asiat, joiden kanssa ihmiset ovat tekemisissä joka päivä. Tekijät eivät työskentele ego edellä, vaan etsivät maailmaa muuttavia faktoja ja muuntavat niitä käytettäväksi.

Esimerkki tällaisesta projektista oli Kenian maanomistustietojen kerääminen ja digitoiminen, kun lähtötilanteessa maanomistustiedot olivat paperimuodossa hajallaan erilaisissa arkistoissa. Lisäksi verkosto on koonnut tiedot afrikkalaisista kamerakoptereiden omistajista, jotta kaikkien ei tarvitsisi hankkia omia laitteita. Code for Africa tuottaa vapaan lähdekoodin aineistoa, työkaluja sekä jakaa apurahoja ja siemenrahoitusta afrikkalaisille hakkeriverkostoille. Se mahdollistaa myös vaikkapa vesi- ja maa-analyysien tekemistä.

African Unsensored on kenialainen tv-tuotantoja tekevä tutkivan journalismin osakeyhtiö, jonka perustamista hauduteltiin neljä vuotta. Vuonna 2015 rekisteröity yritys haluaa tuottaa ykkösluokan laatua ilman paineita julkaista jotain joka viikko. Yhtiö haluaa tarjota vaihtoehdon tuotantotavalle, jossa länsimaalainen ”laskuvarjotoimittaja” tiputtautuu Afrikkaan ja raportoi sieltä omasta näkökulmastaan lyhyen oleskelun perusteella. Yhtiö tekee dokumenttifilmejä Al Jazeeralle sekä video on demand -tuotantoa asiakkailleen ja omille verkkosivustoilleen. Lisäksi sillä on sponsoreita. Helppoa startup-yrittäminen ei ole Keniassakaan ollut. Kaiken perustana on, että yritys voi tarjota jotain, mitä muilla ei ole ja tuntee kohderyhmänsä. Yhden tulovirran varaan ei ole rakennettu, ja lähivuosina yritys aikoo laajentua myös muihin osiin kotimannerta.

Dokumenttielokuvien kysyntä kasvaa

International Documentary Association -järjestön johtaja Carrie Lozano jakaa myös rahoitusta tekijöille, joiden töitä määrittää journalistinen raami. Tyypillisimmillään dokumenttifilmien kesto vaihtelee 75 minuutista kahteen tuntiin ja budjetit ovat 50 000 dollarista kahteen miljoonaan. Yleensä indie-tuotantojen tekijät joutuvat keräämään rahoituksen pienistä puroista ja siihen voi mennä 5-7 vuotta.

Periaatteessa tällä hetkellä filmejä tehdään jopa mobiililaitteilla, vaikkakaan lopputuloksen laatu ei riitä kaikkeen jakeluun. Uusista toimijoista Netflix on kiinnostunut 4K-resoluution laadusta ja ostaa kaikki oikeudet itselleen.

Johannesburgin konferenssissa toistui teemana yhdessä tekeminen niin alueellisella, oman mantereen tasolla kuin globaalisti.

Johannesburgin konferenssissa toistui teemana yhdessä tekeminen niin alueellisella, oman mantereen tasolla kuin globaalisti.

Lozano muistutti, että amerikkalaisesta näkökulmasta katsottuna ala on tällä hetkellä samanlaisessa murroksessa kuin journalismi oli kymmenen vuotta sitten eli rahoitusmalli on murtunut ja tekijöiden odotetaan itse rahoittavan tuotantonsa. Toisaalta useat mediatalot ovat alkaneet ostaa dokumenttielokuvia. Lozanon luotsaama järjestö julkaisee myös printtilehteä, jakaa omat Oscar-palkintonsa ja alkaa jatkossa toimia entistä kansainvälisemmin.

Eteläafrikkalaisten viinitilojen surkeita työoloista Bitter grapes -dokumenttielokuvan tehnyt tanskalainen Tom Heinemann kertoi, että dokumenttielokuvan valmisteluvaiheessa on varauduttava tekemään ilmaista taustatyötä. Tanskassakaan ei ole kuin yksi tv-kanava, jota dokumenttielokuvat kiinnostavat ja silloinkin filmistä pitää löytyä yhteys Pohjoismaihin. Suomessakin nähtävä filmi syntyi 135 000 eurolla. Tanskan yleisradioyhtiöltä rahoitusta saa enintään 20-30 prosenttia, lisäksi rahoitusta voi hakea Ruotsista ja Norjasta. Mikäli siinä onnistuu, kasassa on puolet budjetista. Tanskan ulkoministeriö tukee kehitysapurahoista filmien tekoa. Heinemannilla kului kuvauksiin kuusi viikkoa ja editointiin kahdeksan. Tekovaihe edellytti kolme reissua Etelä-Afrikkaan sekä matkat Ruotsiin ja Norjaan. Valmiita filmejään hän ilmoittaa noin 50 festivaalille.

Sveitsin yleisradioyhtiössä tuottajana työskentelevä Jean-Philippe Ceppi muistuttaa, että myös filmin ennakkomarkkinointi maksaa, sillä aineiston tekoon on varattava 1-2 kuukautta. Alusta saakka pitäisi olla tiedossa haastateltavat. Alalle kaivataan kuitenkin uusia tekijöitä, ja heidän on pystyttävä työskentelemään tuotantoyhtiön kautta.

BBC käynnistää Afrikassa uudentyyppisen tutkivien dokumenttifilmien tuotantomallin eli yritys etsii paikallisia toimittajia, joilla on uniikki, mahdollisesti globaaleja yleisöjä kiinnostava idea, joka toteutetaan afrikkalaisesta näkökulmasta. Filmien keston odotetaan olevan 30-60 minuuttia. Aiheiden halutaan olevan yhteiskunnallisia, mutta niitä voi käsitellä myös viihteellisesti. Vuosittain yritys budjetoi noin 20 tutkivaan tuotantoon Afrikassa, ja valmiita filmejä aiotaan myydä myös afrikkalaisille tv-kanaville. Uutta avauksessa on myös se, että BBC antaa tekijälle tarvittaessa käyttöön kuvausryhmän ja tuotantovälineet.

Kehitysmaa-aiheissa riittää tutkittavaa

Nigerian suurimman sanomalehden Punchin palkittu toimittaja Oluwatoyosi Ogunseye on selvittänyt muun muassa, miten hänen maassaan esiintyy edelleen poliota. Syiksi löytyi muun muassa se, että lääkärit eivät steriloi välineitään ja lehmät käyttävät samoja vesilähteitä ihmisten kanssa. Hän on huomannut, että aina ei tarvita laajaa reportaasia yhteiskunnallisesta epäkohdasta, vaan joskus riittää, kun etusivulla on selkeä valokuva. Kun lehden etusivulla oli kuva koulun pihalle kasatusta valtavasta jätevuodesta, viranomaiset kiirehtivät korjaamaan sen pois seuraavana päivänä.

Kalifornialainen ruoka- ja ympäristöjournalisti Mark Schapiro puolestaan haluaa mennä tieteen juurille, etsiä hypoteesin, johon jokin vallitseva käsitys perustuu, testata sen ja edetä sen pohjalta. Hän haluaa kritisoida esimerkiksi nykymaatalouteen liittyvää oletusta, että maapallolla ei tuoteta tarpeeksi ruokaa. Hänen mukaansa tämäntyyppiset käsitykset vaikuttavat kaikkien strategioiden ja päätösten pohjana ilman, että niitä kyseenalaistetaan. Schapiro muistuttaa tutkimuksesta, jossa tutkittiin viiden globaalia siemen- ja kasvinsuojeluaineiden kauppaa dominoivan yrityksen tuotteita. Ilmeni, että ne kaikki myivät itse asiassa samoja maissin ja soijan siemeniä, mistä saattaa tulla ennakoimattomia ongelmia ilmastonmuutoksen edetessä ja viljelyolosuhteiden muuttuessa.

Espanjalainen datajournalisti Raul Sánchez González on tutkinut yhdessä 20 toimittajan verkoston kanssa yksipuolisen tehoviljelyn aiheuttamia ongelmia sekä tuotannon keskittymistä. Esimerkiksi Guatemalan sokerintuotannosta 90 prosenttia on ns. sokeriparonien näpeissä ja heistä kymmenellä kahdestatoista on kytköksiä veroparatiisiyhtiöihin. Samaan aikaan tuhannet maanviljelijät odottavat edelleen päätöksiä, joilla saisivat maansa takaisin. Kun Hondurasissa on tuhottu metsää palmuöljyviljelmien tieltä, datajournalistit ovat pystyneet osoittamaan, mitkä uusista viljelmistä sijaitsevat olemassa olevilla suojelualueilla Tämäntyyppisten juttujen selvittämisessä ryhmä käyttää muun muassa oikeuden päätöksiä, julkisten rekistereiden tietoja, maataloustilastoja ja yritystietokantoja.

Afrikkalaisen tutkivan journalismin supertähti ghanalainen Anas Aremeyaw Anas ei ole vuosiin liikkunut ilman naamiota, eikä hänen tulostaa konferenssiin tiedotettu etukäteen. Anasin Al Jazeera -kanavalle tekemä dokumenttielokuva Justice löytyy youtubesta. Ghanalaisfilmi todistaa yli 30 tuomarin ja 140 muun oikeuslaitoksen virkamiehen ottaneen lahjuksia. Anasin tukijoihin kuuluvat muun muassa YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan ja USA:n edellinen presidentti Barack Obama.

Afrikkalaisen tutkivan journalismin supertähti ghanalainen Anas Aremeyaw Anas ei ole vuosiin liikkunut ilman naamiota, eikä hänen tulostaa konferenssiin tiedotettu etukäteen. Anasin Al Jazeera -kanavalle tekemä dokumenttielokuva Justice löytyy YouTubesta. Ghanalaisfilmi todistaa yli 30 tuomarin ja 140 muun oikeuslaitoksen virkamiehen ottaneen lahjuksia. Anasin tukijoihin kuuluvat muun muassa YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan ja USA:n edellinen presidentti Barack Obama.

Kotimainen konferenssi ensi keväänä

Kun ensimmäinen maailmanlaajuinen GIJC-konferenssi järjestettiin vuonna 2001, osallistujia tuli 300 kaikkiaan 30 maasta.

Marraskuun puolivälissä järjestetty kymmenes konferenssi keräsikin sitten jo 1300 osallistujaa 300 maasta Etelä-Afrikan Johannesburgiin. Enemmänkin tulijoita olisi ollut, joten viimeiset viikot myytiin eioota. Tapahtuman osana järjestettiin 12. Afrikan tutkivien journalistien konferenssi (AIJC2017).

Tapahtumalla on laaja joukko rahoittajia, joihin kuuluvat muun muassa Kanadan ja Norjan ulkoministeriöt. Seuraava konferenssi järjestetään kahden vuoden kuluttua Hampurissa Saksassa.

Kotimainen Tutkivan journalismin yhdistys Tutkiva ry järjestää parin päivän koulutustapahtumia, joista seuraava Tutkiva2018 on 20.-21.4.2018 Helsingissä.

Ennen Johannesburgin konferenssia olen osallistunut kotimaisiin tutkivien journalistien koulutuksiin ja saanut niistä valtavasti kiinnostavaa taustatietoa ja innostusta verkostomaiseen työskentelytapaan. Johannesburgin konferenssin annissa painottui etiikan, verkostoitumisen ja tutkivan journalismin menetelmien ja menestystarinoiden ohella vahvasti myös datajournalismi, tutkivien radio-, tv- ja dokumenttifilmien teko sekä mobiilijournalismi.

Kotimainen Tutkiva ry on vielä jäsenmäärältään pieni yhdistys, mutta se kannustaa tilaisuuksiinsa mukaan kaikkia toimittajia, joita tutkivan journalismin edistäminen kiinnostaa. Oman kokemukseni pohjalta olen vakuuttunut, että tiedejournalisteilla riittää paljon ammennettavaa tutkivien journalistien käyttämistä työkaluista ja työskentelytavoista.

Kirjoittaja on mikkeliläinen vapaa tiedetoimittaja, joka on ollut myös liiton hallituksen jäsen. Hänen osallistumisensa GIJC2017-konferenssiin mahdollisti Tiedetoimittajain liiton matka-apuraha.

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin