”En tahdo tietää” – viheliäistä ja vaikeaselkoisista asioista

Mari Heikkilä & Tuukka Tammi (toim.). Viheliäs tiede – ja muita vaikeita uutisia. 2020 Tammi.

Ihminen on outo otus. Hän kyllä sopeutuu erilaisiin ympäristöihin, mutta omaksuu huonosti uutta tietoa. Vakiintuneita uskomuksia voi harvoin horjuttaa, vaikka luulot perustuisivat väärinkäsityksiin tai suoranaisiin valheisiin. Tieteellisen tutkimusprosessin avulla hankittu toistaiseksi paras tieto ammutaan alas, jos se vähänkin sotii omia ennakko-oletuksia vastaan.
Tietoa tuottava tutkija ja raportoiva tiedetoimittaja saavat vastaansa viharyöpyn somessa, oli aiheena rokotukset tai susikanta, metsien hakkuu tai hampaiden harjaaminen fluoripitoisella tahnalla. Siitä huolimatta tieteestä ja sen tuloksista pitää kertoa suurelle yleisölle, päätellään uutuuskirjassa, jonka nimi Viheliäs tiede – ja muita vaikeita uutisia kiteyttää ongelman.
Päätelmä kansantajuistamisesta on oikea ja rohkea. Rohkea siksi, että eri alojen tutkijat ovat joutuneet jopa uhkailun kohteiksi vilpittömästi tuottamiensa tutkimustulostensa takia. Se lisää riskiä itsesensuuriin, mikä tarkoittaisi loppua tieteellisen tiedonhankinnan prosessille.
Silloin kaikki häviäisivät – myös tiedettä vastustavat somepelottelijat, jotka itsekin vakavasti sairastuttuaan hakeutuvat nöyrästi länsimaisen lääketieteen avustettaviksi. Lapsiaan nämä salaliittoteoreetikot eivät kuitenkaan anna rokotuttaa tautien varalta. Miksi heitä ei hävetä?
Viheliäs tiede -kokoelman kirjoittajat eivät ota kantaa tähän retoriseen kysymykseen, mutta he paljastavat uskomattomia esimerkkitapauksia tieteestä tiedottamisen hankaluuksista. Kirjan toimittajat, Mari Heikkilä ja Tuukka Tammi, luokittelevat ”viheliäisiksi” kolme tieteen aluetta: tunneperäisesti otetut aiheet, ”tylsät” aiheet sekä vaikeaselkoiset aiheet. Yksittäisiä tapauksia suurempi ongelma taitaa kuitenkin olla suuren yleisön ymmärtämättömyys tieteen menetelmällisyyttä kohtaan.
Tiede ei ole totuuksia suoltava monoliitti, vaan ainaisesti keskeneräinen prosessi. Tämä on myös tieteen suurin vahvuus. Fallibilismiksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan kaikki tieto on potentiaalisesti virheellistä, mutta menetelmän ansiosta tiede on itseään korjaavaa.
Jos tämän ajatuksen välittäisi tiedeviestinnässä yleisöille, kenties tunteet rauhoittuisivat. Minna Ruckenstein tarjoaa muitakin keinoja tiedevihapuheen kohtaamiseen, ja kirjan toisessa tekstissä käsitellään ”sovittelujournalismia”.
”Tylsiksi” aiheiksi nolostuttaa nostaa kenenkään tutkimuskohdetta, mutta esimerkiksi ehkä merkittävin maailmankatsomuksellinen tiede fysiikka kehittyy kovin hitaasti. Fysiikka ja muut matematiikan kielellä tehdyt tutkimukset vaikkapa kosmologiassa kuuluvat myös ”vaikeaselkoisimpiin” aiheisiin. Silti juuri ne määrittävät ihmisen paikkaa universumissa – ja mahdollistavat navigaattorin toiminnan älypuhelimessa.
Sen luulisi kiinnostavan kaikkia, mutta valmiin ja pysyvän maailmankuvan perineet ja sen varassa elävät lajitoverimme torjuvat uudet ajatukset, vaikka taitavin tiedetoimittaja asian heille kirkkaasti ja selkeästi selittäisi. Totuus ei puhu puolestaan; sen puolesta pitää puhua.
Myös ihmisten vuorovaikutteinen yhteiselo erään galaksin nurkassa sijaitsevalla planeetalla vaikuttaa ylitsepääsemättömän viheliäiseltä asialta. Helena Oikarinen-Jabai esittää, että vähemmistöistä tulisi kirjoittaa kaikessa moninaisuudessaan. Oivalluksesta voisi johtaa ratkaisuehdotuksia myös ”tylsiin” ja ”vaikeaselkoisiin” aiheisiin.
Tieteen tutkiman todellisuuden monimuotoisuus tarjoaa nimittäin lukemattoman määrän näkökulmia, joista varmasti löytyy mihin tahansa tiedeaiheeseen kiinnostusta ja asiallista keskustelua herättävä koukku. Viheliäs tiede kertoo paikoin synkästä näköalattomuudesta, mutta se on samalla runsaudensarvi tieteentekijöille ja tiedejournalisteille: kirja kannustaa kertomaan tieteestä lisää.

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)