Energiakäänne ja ilmastonmuutos yhdistävät – Journalisti loikkaa yli maiden rajojen

Teksti ja kuvat: Helena Raunio

Rohkene ylittää rajoja, riko perinteisiä toimintatapoja, etsi innovatiivista tarinankerrontaa. Mutta ennen kaikkea: tee yhteistyötä, opi toisilta ja luo verkostoja.

Kwang-Yin Liu (vas.) etsi Saksaan ulottuvalla juttumatkallaan aiheita taiwanilaiseen Commonwealth Magazine-julkaisuun. Ideoinnissa auttoi CLEW-organisaatiossa työskentelevä Martha Otwinowski.

Kwang-Yin Liu (vas.) etsi Saksaan ulottuvalla juttumatkallaan aiheita taiwanilaiseen Commonwealth Magazine-julkaisuun. Ideoinnissa auttoi CLEW-organisaatiossa työskentelevä Martha Otwinowski.

Rajat ylittävä journalismi nousi vahvasti esille huhtikuussa Berliinissä, jossa toista sataa energia- ja ympäristöalan journalistia keskusteli omasta työstään ja siihen liittyvistä haasteista. Yhteinen teema oli bisnes, ilmastopolitiikka ja energiakäänne, jossa saksalaiset haluavat profiloitua edelläkävijöiksi. Sen vuoksi säätiöiden rahoittama Clean Energy Wire kutsui jo toista kertaa kokoon journalisteja yli 50 maasta. Verkottumaan ja oppimaan toisiltamme sitä, miten teemme ilmasto- ja energiajournalismia myös yli rajojen, yhdessä ja innovatiivisesti.

Vaikka ilmastonmuutosta ja energiamurrosta käsittelevät ongelmat ovat globaaleja, ratkaisut kohti hiilidioksidivapaata yhteiskuntaa ovat kuitenkin kansallisia ja olosuhteet erilaisia.

Maat ja maanosat etenevät eri tahtia pyrkimyksissään kohti vähähiilistä yhteiskuntaa, vaihtelevat myös toimittajien mahdollisuudet perehtyä näihin kysymyksiin.

Mediataloissa on lisäksi erilaisia käsityksiä siitä, minkälaista journalismia aihealueista pitäisi tehdä ja mihin panostetaan.

Päätoimittaja Soumya Sarkar India Climate Dialoguesta sanookin, että vaikka länsimaissa media taistelee ilmaisten internet-sivujen puristuksessa, sillä on keskimääräisä paremmin resursseja käytettävänään kuin medialla Afrikassa tai Aasiassa. Niinpä Intiassa energiamurros ei ole juttuaiheena noussut vielä uutiskanavien hitiksi.

Toisin on The New York Timesissa:
”Ilmastonmuutoksesta syntyy entistä suurempia ja suurempia tarinoita, huolimatta siitä, kuka istuu Valkoisessa talossa”, vakuuttaa The New York Timesin ilmastoasioista kirjoittava Leslie Wayne. Hän on aiemmin toiminut muun muassa taloustoimittajana ja tutkivana journalistina sekä opettanut muun muassa New Yorkin yliopistossa.

Wayne kertoo, että lehti on päässyt eroon siiloista, jotka rajoittivat ilmastonmuutoksesta kirjoittamista. Tällä hetkellä kirjoittavan toimittajan kotipesä voikin olla yhtä hyvin tiedetoimituksessa, talous- tai terveystoimituksessa kuin politiikan tai kotimaan toimituksessakin.

”Ilmastonmuutosta koskevat jutut rakentuvat nykyisin tiimityönä, jossa eri toimitusten ja myös kirjeenvaihtajien osaamista käytetään yhteisten juttujen tekoon”, kertoo useita journalistipalkintoja saanut Wayne.

Esimerkiksi Washingtonissa töitä paiskiva politiikan toimittaja voi tehdä yhteistyötä toisessa kaupungissa istuvan tiedetoimittajan kanssa. Jokainen toimittaja voi tuoda omaa erikoisosaamistaan aihepiiriin, yhteistyössä toisten kanssa.

Ilmastonmuutosjutuista huolehtii editori, jonka vastuu ulottuu yli koko organisaation, mukaan lukien ulkomaat.

”Meillä on pelkästään ilmastonmuutokseen keskittyneitä reporttereita kymmenen, joista kuusi istuu Washingtonissa”, Wayne lisää.

Tiedetoimituksen kanssa työnjakoa

Työnjako erillisen tiedeosaston kanssa on mielenkiintoinen. Wayne myöntää, että ilmastonmuutostiimin ja tiedeosaston kanssa on jonkin verran päällekkäisyyttä. Nyt eri osaston tekevät aiheiden mukaista tiimityötä.

”Kun lännessä tulvii, tai Kaliforniassa on tulipaloja, ne liittyvät ilmastonmuutokseen.”

Maailma muuttuu ja lehden on muututtava sen mukana. Sosiaalinen media on muuttanut toimittajien työtä viimeisen 5-10 vuoden aikana ja Twitter-viesteistä on tullut osa työtehtävää.

The New York Timesissa on esimerkiksi yksi toimittaja, joka vastaa pelkästään ilmastonmuutoksesta viestimisestä sosiaalisessa mediassa.

”Yhä suurempia haasteita journalismille syntyy myös siitä, että ilmastonmuutokseen liittyvät taloudelliset asiat ovat nousseet tärkeään asemaan.”

Journalistin pitää osata sen vuoksi tutkia rahoituskanavia, taseita ja investointeja, mutta kattaa samalla myös tiedettä ja tekniikkaa, jotta jutussa osataan selittää asiat ymmärrettävästi keskivertoyleisölle.

”Bisnesmaailma puolestaan voi kokea, että ilmastonmuutos on sille riski, joten tämäkin näkökulma pitää avata. Lisäksi aimo annos kriittisyyttä tarvitaan, kun kerrotaan ns. vihreistä innovaatioista ja miten niillä ratkaistaan ympäristökysymyksiä.”

Wayne kertoo esimerkin siitä, kuinka öljy-yhtiöt hankkivat yhdessä startup-yrityksen, jolla on käynnissä hiilidioksidin talteenottoprojekti Kanadassa. Jutussa yhdistyivät talousasiat, ympäristöasiat ja hiilen talteenottoteknologia sekä tieteellinen tutkimus.

Vain muutos pysyy

CLEW:n panelistit näkevät ilmastonmuutosta käsittelevässä journalismissa ja sen muuttumisessa analogiaa kymmenen vuoden takaiseen finanssikriisiin.

”Ennen kriisiä journalismi oli kapeaa, nojattiin tilastoihin ja media eli symbioottisessa suhteessa bisneksen kanssa”, sanoo Richard Thomas, joka opettaa journalismia Swansean yliopistossa Isossa-Britanniassa. Hän on tutkinut vuosien 2008-2014 finanssikriisin vaikutuksia journalismiin:

”Globaali finanssikriisi terävöitti bisnesjournalismia tuoden siihen muutoksen kohti laajempaa yleisöä ja humaanimpia juttuja, koska kriisi synnytti miljoonia uhreja. Kriiseistä voi siten seurata hyvääkin.”

Thomas vertaa kriisin alkua tilanteeseen, jossa journalistit olivat kuin kanarialinnut kaivoksessa, eivätkä laulaneet. Konsensus kuitenkin muuttui ja tarinat alkoivat kulkea ”Wall Streetiltä Main Streetille”.

Kuvaavaa oli talouskasvun ihannointi:

”Kun uutisointia talouskasvusta tutkittiin USA:ssa ja Isossa-Britanniassa vuosina 1991-2012, ainoastaan 3 artikkelia 600 joukosta yhdisti kasvun myös johonkin kielteiseen. Ja yksi kriittisimmistä jutuista käsitteli Prinssi Charlesia, joka epäili talouskasvun aiheuttavan ympäristölle vahinkoa.”

Meksikolainen Emilio Godoy toimii Inter Press Servicen kirjeenvaihtajana (vas.) ja yhdysvaltalainen Justin Gerdes Greentech Mediassa. He tulivat keskustelemaan Berliiniin siitä, miten energiamurros ja talousjournalismi sovitetaan yhteen.

Meksikolainen Emilio Godoy toimii Inter Press Servicen kirjeenvaihtajana (vas.) ja yhdysvaltalainen Justin Gerdes Greentech Mediassa. He tulivat keskustelemaan Berliiniin siitä, miten energiamurros ja talousjournalismi sovitetaan yhteen.

Kunnia konsensuksen rikkojille

Toimittajat ovat myös epäonnistuneet ilmastonmuutoksen ja energiamurrokseen liittyvissä asioissa:

”Suuri virhe oli, että muutoksen nopeus aliarvioitiin, samoin se, minkä vaikutuksen muutos tekee”, kommentoi energiastrategi Kingsmill Bond edustamastaan Carbon Tracker-yhtiöstä.

Lisäksi hän varoittaa toimittajia siitä, että nämä ovat liian lähellä erilaisia ennusteorganisaatioita.

”Kun raportoidaan sellaisten laitosten kuin BP, Shell tai IAE ennusteista, unohdetaan, että niille on tärkeää säilyttää status quo. Suurin kunnia journalismissa tuleekin siitä, jos pystymme haastamaan vallitsevan konsensus-näkökulman ja rikkomaan sen.”

Jos yhteiskunnassa ei nähdä muutosta, eikä toimittajat kysy oikeita kysymyksiä, käy yhtä huonosti kuin amerikkalaiselle hiilisektorille tai saksalaiselle autoteollisuudelle.

Tiimit ympäri maailmaa

Berliinin journalistikonferenssissa palkittiin rajat ylittäviä juttuprojekteja. Andien alueen litium-triangeli voitti Argentiinan, Chilen ja Bolivian yhteishankkeena. Sähkö- ja hybridiautojen akustot tarvitsevat litiumia, ja Andien alueella on suurimmat varannot.

Tänä vuonna saamme myös lukea, kuinka venäläinen Gazprom haluaa lobata maakaasuajoneuvoja Eurooppaan. Toiselle palkintosijalle ylsi Venäjän, Puolan ja Saksan tiimi, joka tutkii, ovatko maakaasuautot todella vihreitä.

Kolmannen palkinnon sai tänä vuonna tiimi, jonka toimitustyö tehdään Pakistanissa, Nepalissa, Intiassa ja Kiinassa. Siellä tutkitaan Kiinan aurinkopaneelien vientiä ja sen vaikutuksia Kakkois-Aasian maihin.

Tänä vuonna kilpailuun osallistui 48 toimittajaa 26 maasta. Kaksi vuotta sitten hakijoita oli 56. Silloin esimerkiksi norjalais-venäläinen The Barents Observer-tiimi tutki tuulivoiman haasteita arktisilla alueilla saamelaisten poronhoidon ja luonnonsuojelun puristuksessa sekä siirtokapasiteetin puutteessa.

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Tiedeviestinnän tärkein kohderyhmä olemme me kaikki

OPEN ACCESS HAAStaa tiedeyhteiSÖN

Sanna Kivimäki: Mitä ajatella tieteen avoimuudesta?

MAAILMANKONGRESSISTA UUSIA URIA AJATTELUUN

Suvi Uotinen: Lisätty todellisuus tuo uusia havainnollistamisen keinoja tiedeviestintään
Riikka Hopiavaara: Tiedeviestijän työ muutoksessa
Carita Pettersson: Tekoäly, taide ja hybridit
HUUHKAJAT GOTLANNISSA

Outi Lauhakangas: Itämeren keskipiste löytyi

Kolumni

Salla Nazarenko: Apokalyptinen Aasia ja suomalaisen omatunto

Näin sen luin

Kalevi Rantanen: Langattoman värähtelyn opetuksia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin