Hoffice – kollektiivinen kotitoimistokokemus

Riitta Oittinen

Miltä tuntuisi tehdä päivä omia hommiaan vieraassa kodissa, seurana joukko muita työskentelijöitä? Tämän mahdollistaa alkuvuodesta Suomeen rantautunut avoin verkosto ja työtapa Hoffice (home + office). Hofficen metodi tarjoaa työpäivään rakennetta, halvan lounaan ja seuraa. Tämä pop up -ratkaisu on lähtöisin Ruotsista, tillsammans-ajattelun kehdosta.

hoffice

Osallistuminen ei maksa mitään, mutta ilmoittautuminen on pakollista.

 

Vuodesta 2013 alkaen Hofficen piirissä on työskennellyt kasvava joukko itsensä työllistäjiä, ”kevytyrittäjiä”, opiskelijoita ja silpputyöntekijöitä – eli siistiä sisätyötä tekevää väkeä. Ulkosuomalaisena minulla on tarvetta satunnaiselle työtilalle, joten ilmoittauduin Helsingin Alppilassa maaliskuussa pidettyyn Hofficeen. Kynnystä madalsi että olin aikaisemmin tavannut tapahtuman isännän, Jaakko Blombergin (Yhteismaa). Koska hän on myös ollut tuomassa konseptia Suomeen, ennakoin tapahtuman onnistumistodennäköisyyden korkeaksi. Asialistallani oli saada tietty määrä asioita valmiiksi ja arvioida samalla omia työtapoja kriittisesti.

Työpäivän kulku

H-hetken aamuna suunnistin kohti päivän Hofficetilat tarjoavaa kollektiiviasuntoa, repussani epämääräinen kasa papereita, kirja ja muistiinpanovälineet. Olin onneksi älynnyt tarkastaa sijainnin etukäteen. Näin onnistuin saamaan hyvän työskentelypaikan, joka oli suojassa paikalle tulleelta tv-kuvausryhmältä. Loistovalinta omalla kirjoituspöydällä, konttorituolilla ja näköalalla.

Muu porukka ryhmittäytyi suuren keittiönpöydän ääreen ja pitkin olohuonetta. Työskentelyä helpotti asunnon Wi-Fi, oma puheluhuone ja mahdollisuus parveketupakointiin. Lepohuoneessa olisi voinut jopa ottaa päikkärit, mutta ahkeria kanssatyöskentelijöitä katsellessa moinen ei käynyt edes mielessä. Mahdottomalta olisi myös tuntunut satunnaisesti yhteen päätyneiden ”työkavereiden” jututtaminen työskentelyjakson aikana.

Työpäivän aluksi esittäydyttiin ja kerrottiin muille osallistujille päivän oma tavoite. Työskentely tapahtui pomodoro-tekniikan inspiroimana, 45 minuutin jaksoissa. Niitä katkaisi yhdessä tehty lounas (2 €) ja 15 minuutin tauot. Jälkimmäisten aikana venyteltiin, joka antoi kummasti potkua kun kello laitettiin uudestaan tikittämään.

Hoffice kuullostaa nimenä vähän hoopolta tai tekopirteältä, mutta konsepti ei sitä ollut. Eräänlainen yksinäinen talkootyöskentely vieraassa kodissa ja tuntemattomien ympäröimänä oli yllättävän helppoa. Muiden paahtamista katsoessa omakin työnteko sai siivet, samaan tapaan kuin kirjaston lukusalissa. Se että sanoi ääneen mitä aikoi tehdä seuraavan 45 minuutin aikana velvoitti ja pani kilpailemaan itsensä kanssa. Omassa kodissa mieleen pomppaavat sijaistoiminnat kuten siivoaminen eivät luonnollisesti tulleet edes mieleen.

Koska en omista kannettavaa tietokonetta, päiväni oli tietokoneeton. Sittemmin huomasin, että teknodiettini osui miltei päivälleen yksiin kansallisen piuhat irti -päivän (National day of unplugging) kanssa. Olin tietämättäni surffannut useamman trendin harjalla.

Päivän saldo koostui useamman työaikataulun laatimisesta, hankalien kaavakkeiden täyttämisestä ja ennen kaikkea kokonaisen, parisataasivuisen tieteellisen kirjan lukemisesta. Viimeisimmässä urakassa auttoi sekä Hoffice-menetelmän aikaansama itsekirittäminen että tietokoneettomuus. Se oli ihanaa ja vähensi ajatusten poukkoilua.

Kirjastoa tiedon temppelinä ja kaikille avoimena keitaana ei tietenkään korvaa mikään. Mukavassa kahvilassa työskentelylläkin on ajoittain puolensa. Hoffice-sessio  tuntuu myös mielekkäältä silloin tällöin. Mitä paremmin urakan suunnittelee, sitä tehokkaampi siitä tulee. Sain hämmästyksekseni asiat valmiiksi jo ennen viimeistä työrupeamaa.

Hofficen ystävällisyyteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta rikkoo osaltaan käsityksiä julkisen ja yksityisen rajoista. Se myös herättää kysymyksiä jakamistaloudesta ja luottamuksesta. Osallistujat ovat mitä todennäköisimmin taustaltaan ja mielenkiinnoiltaan  jossain määrin samanlaisia, joten varsinaista maailmankuvan laajenemista ei tässä mielessä ole tiedossa.

Hofficen plussia ja miinuksia verrattuna kotona työskentelyyn:

Plussaa

+ syödyn ruuan määrä: pienempi kuin kotona

+ taukojumpan määrä: suurempi kuin kotona

+ tsemppaaminen: suurempi kuin kotona

+ syrjätyön määrä: pienempi kuin kotona

Miinusta

– työmatkaan kulunut aika: n. 30 minuuttia/suunta

– kofeiinin kulutus: suurempi kuin kotona (syy: valmiiksikeitetty kahvi)

– sosiaalinen paine pukeutumisen minimityylikkyyteen: suurempi kuin kotona

Ei osaa päättää

+/- katsottujen kissavideoiden määrä: pienempi kuin kotona

Hoffice Helsinki facebookissa

Tiedetoimittaja 1/2018

Kannen kuva Mikko Käkelä .

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Tiede kuuluu kaikille, tiedeviestintäkin yhä useammalle

VUODEN 2018 TIEDETOIMITTAJA ON ARJA-LEENA PAAVOLA

Ulla Järvi: Kaikkialla on kemiaa – ja jutunaiheita

VUODEN 2018 TIEDEVIESTINTÄPALKITUT OVAT VAPAITA TOIMITTAJIA

Ulla Järvi: Kalle Haatasesta on tullut lähes instituutio

Mikko Suominen: Tiedetuubi sukeltaa pintaa syvemmälle

KOLUMNI
Salla Nazarenko: Seitsemäs ihme, rikkinäinen turismi eli miksi maailma tarvitsee sosiaalipolitiikkaa
ESSEE: JOURNALISMIN TOTUUS ON TILAPÄINEN

Aki Petteri Lehtinen: Tilapäinen totuus totuudenmukaisuudesta

VÄLINEITÄ AMMATILLISEEN KEHITTÄMISEEN

Pasi Kivioja: Varjele ääntäsi, puheammattilainen!

Annu Kekäläinen: Fiksusti kuin Sokrates

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin