Hyvä, paha ja väheksytty kipu

Teksti ja kuvat: Teuvo Peltoniemi

Ihana kipu. Näin aina joku väittää, mutta useimmille kipu on juuri sitä, mihin evoluutio on sen kehittänyt, varoitus oppia väistämään pahoja asioita, kuten kiehuvaa vettä. Monille kivusta tulee kuitenkin pitkäaikainen, jopa lopun ikää kestävä painajainen. Neuropaattisella kivulla ei ole enää varoitusluonnetta, se on pelkkä rasittava vaiva.

Kansainvälisen kivuntutkimusjärjestön IASP:n puheenjohtaja Lars Arendt-Nielsen vaati EFIC-kongressin avajaisissa kivunhoitoon enemmän poliittista huomiota, koulutusta, ja hoitoresursseja.

Kivussa ei ole kyseessä mikään elämän tai lääketieteen syrjäalue. Euroopassa yli 150 miljoonaa ihmistä kärsii kroonisista kivuista, joista aiheutuu 240 miljardin euron hintalappu joka vuosi. Suomessa pitkittyneestä kivusta kärsii miljoona ihmistä. Selkäsairauksien kustannukset nousivat vuonna 2013 lähelle 500 miljoonaa euroa, ja tuotantopanosmenetys vielä päälle. Ilmankos tehokas kivunhoito on laskettu yhteiskunnalle kannattavaksi investoinniksi.

EFIC-kongressissa alan kansainvälisen tutkimusyhdistyksen IASP:n puheenjohtajan Lars Arendt-Nielsenin pääviesti oli, että ”kipu on valtava globaalisti vähätelty terveysongelma”, ja vaati kivunhoitoon enemmän poliittista huomiota ja resursseja.

Valencian kongressin esitelmäsessiossa tuli yleisökommentteja, joiden mukaan amerikkalainen tilanne on heijastunut Eurooppaan niin, ettei opioideja uskalleta käyttää aina silloinkaan kun niitä pitäisi. Käytäväkeskusteluissa lääkärit halusivat korostaa sitä, ettei opioidivalmisteita saa panna niin tiukkaan kontrolliin, ettei lääkettä enää kirjoitettaisi niitä oikeasti tarvitseville, eli että olisi vaarana mennä toiseen äärimmäisyyteen.

Asia on tiedostettu laajemminkin, ja tuore EFIC:in opioidityöryhmän muistio toteaa yksiselitteisesti, että potilailla on oikeus saada kivunhoitoa, ja tarvittaessa myös lääketieteellisesti perusteltua opioidilääkintää: ”Monissa maissa opioidihoidolle on asetettu liian tiukkoja ja harkitsemattomia rajoituksia. Tarkoituksena on estää opioidien laitonta ja ei-lääketieteellistä käyttöä, mutta käytännössä ne aiheuttavat potilaille tarpeettomia lisäkärsimyksiä.”

Suomessa kivunhoitosuunnitelmat makaavat pöydällä

Myös Suomessa kivunhoitoon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, sanoo professori Eija Kalso, Suomen tunnetuin kivuntutkija, ”mutta yleensä asiat etenevät vasta, kun tapahtuu jotakin erityistä, kuten opioidien ylikäyttökriisi, tai kannabislääkityksen lobbaus.”

Keskimääräisesti Suomi on eurooppalaisella tasolla. Pohjoismaissa perusterveydenhoidon tietotaitotaso on hyvä, mutta Suomessa resurssit pieniä varsinkin Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna, Kalso arvioi.

Muutama vuosi sitten STM:n työryhmä teki ehdotuksen kroonisen kivun hoidon kehittämisestä, mutta työryhmän suosituksia ei ole juurikaan toteutettu. ”Jonkun pöydällä raportti kai nyt makaa”, huokaa professori Kalso, ”vaikka soten venymisen vuoksi laadimme linjaukset, joita voisi käyttää, oli tuleva hoitojärjestelmä millainen tahansa.”

Poikkeuksena on palliatiivisen kivun hoito, johon on satsattu miljoonia. Professori Kalso katsoo sen johtuneen eutanasiakeskustelusta. ”Tehtiin se oikea johtopäätös, ettei eutanasiasta kannata puhua, ennen kuin palliatiivinen kivunhoito on järjestetty kunnolla. Se olikin ensiarvoista, mutta kroonisen kivun hoito on jäänyt taka-alalle.”

Kivunhoitoa perusterveydenhoitoon

STM:n työryhmä ehdotti erityisesti perusterveydenhoitoon enemmän kivunhoitoon perehtyneitä ammattilaisia, ja heille selkeitä järjestelyjä erikoissairaanhoidon kanssa konsultaatioon.

Asiaa edistämään suomalainen kivuntutkimusyhdistys on itse laatinut koulutusohjelman lääkäreille, hammaslääkäreille, psykologeille, fysioterapeuteille ja sairaanhoitajille. Suomessa ollaan mukana myös pohjoismaisessa koulutusohjelmassa. Niiden avulla on synnytetty hyvä kivunhoidon asiantuntijaverkosto. Professori Kalso murehtii kuitenkin sitä, että vaikka kivunhoitoon perehtyneitä psykologeja olisi Suomessa nyt hyvin tarjolla, terveyskeskuksissa ei ole heille virkoja.

Aikaisempi kansainvälinen ohjeistus oli laadittu varsinkin opioidien osalta aika lailla Yhdysvaltojen järjestelmää ajatellen: ”Siellähän huippuosaaminen on loistavalla tasolla, mutta koko väestön palveluita ajatellen systeemi on käsittämättömässä tilassa. Se on johtanut kriiseihin, esimerkiksi juuri nykyiseen opioidiongelmaan. USA:lla olisi paljon oppimista Euroopasta. ”

Mitä uutta kivunhoitoon on tulossa

Professori Eija Kalso nostaa esille kivunlievityksen tärkeänä uutuutena hermon kasvutekijöiden vasta-aineen. Sitä on tutkittu aikaisemminkin, ja jatkotutkimusten jälkeen lääke näyttäisi olevan tulossa nivelrikosta aiheutuvan kivun hoitoon. Hoidoksi riittää ihonalainen pistos muutaman viikon välein.

Kivunhoito ei tarkoita pelkkiä lääkeaineita. Myös psykologiaa, fysioterapiaa ja uutta teknologiaa tarvitaan yhtä lailla. Selkäydinsimulaattorihoidossa puolet potilaista saa merkittävää apua, niin että lääkkeiden käyttöä voidaan vähentää. Helsingissä on otettu käyttöön aivokuoren magneettistimulaatio (TMS). Hoitomuodosta jotkut potilaat hyötyvät oikein paljon, toiset eivät taas olleenkaan. Kalson mukaan kyse saattaa olla perimästä johtuvista eroista.

Ihmisellä kivun pelko on syvällä aivojen limbisessä järjestelmässä. Joillakin pelosta tulee jopa kuntoutumisen este. Kivun pelon purkamiseen käytetään mm. kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jolla potilas oppii pois kivun ja pelon kierteestä, ja uskaltaa esimerkiksi käyttää kivuliasta raajaa ilman pelkoa.

Professori Kalso kannustaa laajentamaan myös digitaalisia palveluita, koska kroonisen kivun hoidon saanti riippuu nyt siitä, missä päin Suomea ihminen asuu. Monialaisia kiputiimejä on hyvin harvoilla paikkakunnilla, eikä täysin monialaista ja moniammatillista kipuklinikkaa ole muualla kuin Helsingissä, hän arvioi.

Suureksi tulevaisuuden haasteeksi professori Kalso nimeää kroonisen kivun vaikutuksen kognitiiviseen kykyyn. Nyt työtä tehdään enenevästi avokonttoreissa ja samalla vaaditaan nopeaa työskentelyä sekä kykyä tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Kipu rasittaa kognitiivista kapasiteettia ja niinpä se, ei niinkään enää raskasta työtä kestämätön selkä, saattaa olla tulevaisuuden työkyvyttömyyden tärkeä tekijä.

Teuvo Peltoniemi osallistui eurooppalaiseen, yli 3000 kipuasiantuntijan kongressiin Valenciassa syyskuussa 2019 EFIC:in, EUSJA:n ja tiedetoimittajain liiton tuella.

AMMATILLISTA KEHITTYMISTÄ

Riitta Oittinen: Pikakurssi vihapuheesta ohjaa varautumaan
Carita Pettersson: Äppi vihapuhetta torjumaan?
Sanna Kivimäki: ”Kielipoliisi” Riitta Suominen ohjaa kohti kielen käytettävyyttä
KIVUN HOITAMINEN PUHUTTAA YMPÄRI EUROOPPAA

Teuvo Peltoniemi: Onko kannabiksesta lääkkeeksi?
Teuvo Peltoniemi: Hyvä, paha ja väheksytty kipu
Ulla Järvi: Facebook-ryhmä laajeni kipupotilaiden yhdistykseksi
Kolumni

Salla Nazarenko: Korruption kätevyys ja kauheus
Kirjat

Pekka Wahlstedt: Matematiikasta vetävästi
Pekka Wahlstedt: Uudemman ajan television lapset
Pekka Wahlstedt: Säröjä Nobel-palkinnossa

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin