Keskiaika kiihottaa pseudohistorioitsijan mieltä

Salla Nazarenko

Ruotsalaiset ovat sensuroineet suomalaisten kunniakkaan muinaishistorian. Salailu jatkuu ja pääsyyllisiä ovat suomenruotsalaiset, heidän hallitsemansa säätiöt sekä RKP:n hallitsema Museovirasto.

Tutkijat, yliopistot ja media piilottavat totuuden, jonka sankarillinen pseudohistorioitsija tinkimättömästi kaivaa esiin, kuvailee Reima Välimäki suosituimpia salaliittoteorioita.
Kuva: Mikko Käkelä

Kuulostaa lennokkaalta, mutta osalle meistä totisinta totta, tietää pseudohistorian tutkija. Tutkijatohtori Reima Välimäki Turun yliopistosta johtaa Muinaiset kuningaskunnat ja Venäjän perustajat – tutkimushanketta, joka tarkastelee pseudohistoriaa ja historiapolitiikkaa 2000-luvun Suomessa. Projekti yhdistää historiatieteen ja medievalismin osaamista ja tietojenkäsittelytieteen menetelmiä ja sen ensisijainen aineisto on suomen- ja venäjänkielinen internetkeskustelu julkisessa netissä.

Välimäen mukaan pseudohistoria on osa laajempaa näennäistieteen kenttää. Se sisältää esityksiä menneestä, jotka väittävät esittävänsä faktoja, mutta eivät noudata menneisyyttä tutkivien tieteiden menetelmiä.

-Tyypillistä lähteiden mielivaltainen ja valikoiva käyttö sekä auktoriteetteihin vetoaminen, jos ne tukevat omia tulkintoja. Pseudohistoria käyttää niin kutsuttua ”tiskiallas-argumentaatiota”: kerätään eri tieteenaloilta väitteitä, jotka tukevat omaa ajatusta. Argumentteja on tällöin vaikea kumota, Välimäki selventää.

Salaliittoteoriat ovat pseudohistorian ytimessä. Tutkijat, yliopistot ja media piilottavat totuuden, jonka sankarillinen pseudohistorioitsija tinkimättömästi kaivaa esiin.

Suomen kunniakas menneisyys

Keskiaika ja rautakausi ovat pseudohistorioitsijoiden kiinnostuksen ytimessä. Miksi juuri nämä aikakaudet ja miksi juuri nyt?

-Suomen esikristillinen historia oli tärkeä osa kansallista historiakuvaa 1800-luvulta 1940-luvulle. Silloin kansallista identiteettiä etsittiin Kalevalan ja vastaavien kertomuksien kautta, ikään kuin mennyttä loistoa etsien.

-Nyt niin kansallinen muisti kuin kouluopetus keskittyvät 1900-lukuun.

Kiinnostusta keskiaikaan ovat lisänneet myös tietyt populaarikulttuurin tuotteet: muun muassa Game of Thrones on tehnyt keskiajasta muodikkaan.

Suomalaisen keskiaikaa tarkastelevat pseudohistorian peruskertomuksia ovat mm. väite, että Suomessa on ollut suuri ja mahtava, sotilaallisesti vahva kuningaskunta. Suomalaiset kuninkaat esitetään Euroopan kuningashuoneiden kantaisinä ja -äiteinä väittäen, että menneisyyttä on salattu. Ruotsalaiset, Kustaa Vaasa etunenässä, hävittivät tahallaan suomalaiset keskiaikaiset lähteet. Keskiaika ajanjaksona on herkullinen pseudohistorioitsijalle, sillä lähdemateriaalia on vähän.

-Tarinaan kuuluu terävä ruotsalaisviha. Sama kohdistuu suomenruotsalaisiin, Reima Välimäki kuvailee.

Kuvaavaa on, että pseudohistorien kuvailema myyttinen kuningaskunta oli etnisesti ja kielellisesti suomalainen. Saamelaisilla ei ole tässä tarinassa sijaa, vaikka tosiasiassa nykyisen Suomen alue oli rautakauden ja keskiajan taitteessa pitkälti saamelaiskielten puhujien asuttamaa.

Keskiaika on pseudohistorioitsijoille sikälikin herkullista, että lähdemateriaalia on vähän.

Pseudohistoria sopii
äärioikeiston narratiiviin

Pseudohistorialle on tyypillistä kansallismielisyys, jopa äärioikeistolaisuus, sillä siihen kuuluu tietynlainen ajatus etnisyydestä ja puhtaasta suomalaisuudesta.

-Meillä on ihmisiä, joille on oikeasti tärkeää se, kuka täällä käveli 800 vuotta sitten.

Välimäen tutkimushanke tutkii sitä, miten pseudohistorialliset tekstit elävät ja miten niitä kierrätetään netissä. Data on kerätty haravoimalla verkkoa syksyn 2019 aikana.

Hankkeessa tarkastellaan myös venäläisiä verkkokeskusteluja. Vaikka Venäjällä keskiaikainen menneisyys on Suomea tärkeämpää myös kansalliselle muistille, verkosta löytyy sielläkin villejä teorioita muinaisten slaavien kunnian päivistä.

Mikä on pseudohistorian merkitys tälle ajalle? Kuka tarinoista hyötyy?

-Poliitikot eivät käytä näitä tarkoituksella, mutta on liikkeitä jotka näistä hyötyvät, Reima Välimäki kertoo.

-Esimerkiksi toimittajien on hyvä ymmärtää, että jopa viikinki- ja keskiaika voi olla poliittisesti hyvin latautunut kysymys.

Reima Välimäen mukaan jotkut pseudohistorioitsijoiden narratiivit ovat päässeet mediaan liian helposti ja kritiikittä.

-Kannattaa muistaa, että jos haastateltavalla on tarjota salaliittoteorioita ja tarinaa siitä, että jotakin asiaa ”ei ole tutkittu”, voi hyvin olla että ollaan näennäistieteen äärellä, Välimäki neuvoo journalisteja.

Reima Välimäki puhui pseudohistoriasta poliitikan teon välineenä Suomen Akatemiassa Tiedetoimittajain liiton 6. Kansallisessa tiedeviestintäkongressissa ”Tiede – politiikan mörkö?” 21. marraskuuta 2019.

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin