Yhdysvaltain tieteenedistämissäätiö AAAS:n vuosikokoontuminen pidettiin tänä vuonna Seattlessa. Kokous oli konkarien mukaan vaatimattomampi ja vähäväkisempi kuin yleensä, mutta ensikertalaiselle tämäkin oli kiinnostava kokemus. Kuten myös itse kaupunki.

Näkymä Seattlen seutuun lentokoneesta. Horisonttia hallitsee Mount Rainier -tulivuori. Sen on sen verran lämmin, ettei sen rinteillä ole juuri lunta, mutta sen laella on jäätikköä.


Helmikuun puoliväli tuntuu nyt paria kuukautta myöhemmin olevan kuin edellisessä elämässä. Koronakaranteenissa käkkiessä muistikuvat kävelyistä Seattlen kaduilla ja kiinnostavista esitelmistä täpötäysissä saleissa tuntuvat aivan omituisilta ja lähes mahdottomilta.
Nyt jälkikäteen tiedämme, että AAAS-kokouksen aikaan virus oli jo kaupungissa. Ensimmäinen tapaus Yhdysvalloissa havaittiin jo tammikuussa, ja tämä oli juuri Seattlessa. Sen jälkeen koronavirus oli nähtävästi ennättänyt jo levitä paikallisesti – kenties myös konferenssikeskuksessa kokouksemme aikaan.
Itse kokouksen ohjelmassa asia ei kuitenkaan ollut pinnalla. Paikallisen Fred Hutchinson -syöpätutkimuskeskuksen tarttuvien tautien tutmimusryhmän vetäjä, epidemiologi Trevor Bedford oli puhumassa viruksen leviämisestä ja olemuksesta toimittajille samaan tapaan kuin paikalla oli esityksiä muistakin ajankohtaisista uutisaiheista. Bedfordin viesti oli selvä, tosin tuolloin sille oli vielä helppo hymähdellä: hän ennusti, että tästä tulee pandemia.
Bedford huomautti omassa esityksessään, että tiedeyhteisö ei ole koskaan ollut näin tiiviisti yhteistyössä ja jakanut tietoa lähes reaaliajassa keskenään. Virusta tutkitaan, lääkkeitä etsitään ja rokotetta kehitetään kuumeisesti ympäri maailman.
Hänen ja työryhmänsä nettisivu Nextstrain.org on erinomainen tietolähde niin SARS-CoV-2:sta kuin aikaisemmistakin tartuntatautiepidemioista.
Korona tuli myös vahvasti esiin kokouksen kunniavieraan, täydelle jättisalilliselle puhuneelle Bill Gatesin esityksessä. ”Tämän vaikutukset voivat olla hyvin, hyvin dramaattisia”, ennusti Gates ja totesi, että jos virus pääsee leviämään laajalti eteläiseen Aasiaan ja Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, voisi tilanne olla mahdollisesti erittäin paha.
Alkuperäinen seattlelainen, Microsoftin toinen perustaja Gates on seurannut epidemioita tarkasti jo tätä ennen Bill & Melinda Gates -säätiön kautta, ja hän totesi myös esityksessään pandemian olevan eräs suurimmista uhista ihmiskunnalle.
Gates kertoi pääasiassa säätiönsä toiminnasta ja hankkeista, joissa yhteinen nimittäjä oli tieteen ja tekniikan mahdollisuudet maailman ongelmien parantamisessa. Tämä pätee myös koronaepidemiaan.

Osa 1: Kuin Amerikan pohjoismaa

Korona ei kuitenkaan ollut mielessä, kun lentokoneeni lähestyi helmikuun 10. päivänä Seattlea. Kanadan luminen maisema alapuolella oli vaihtunut laajoihin metsiin ja lopulta järviin sekä merenpoukamiin. Näistä erämaista on alueen vauraus aikanaan haettu: puuta, lohta ja muita tuotteita luonnosta.
Ikkunasta näkyi myös selvästi horistontista ylös pullistava Mount Rainier, yhä aktiivinen kerrostulivuori. Se viestittää yli neljä kilometriä korkealla olemuksellaan osaltaan alueen geologisesta historiasta, mikä pitää koko Yhdysvaltain länsirannikkoa jännityksessä; täällä eivät uhkana ole vain maanjäristykset, vaan myös useampien tulivuorten purkaukset.
Rainiervuori on purkautunut viimeksi vuonna 1854, mutta lähellä oleva St. Helens räjähti toukokuussa 1980. Sen korkeudesta katosi kerralla lähes 400 metriä, ja nyt sen keskelle syntyneeseen kraatteriin on muodostumassa uusi magmakupoli. Myös Rainier saattaa purkaantua uudelleen koska tahansa, ja kun niin käy, sen päällä olevien jäätiköiden supernopea sulaminen ja vesien valuminen alas kyliin on uhka, mitä harvempi tulee avaraa maisemaa katsoessaan ajatelleeksi.
Toinen asia, mitä tähystin ikkunastani, oli Seattlen vieressä oleva hieman erikoinen lentokenttä: Boeing Field. Suuri lentokoneenvalmistaja on kotoisin kaupungista ja sen suuri keskittymä on Seattlen esikaupunkialueella oleva ”oma” lentokenttä.
Kenttä ei ole kuitenkaan yhtiön omistuksessa, vaan se on ainoastaan sen suurin käyttäjä. Se vilahtikin nopeasti alla, kun kone kaartoi suuremmalle, Seattle-Tacoman kansainväliselle kentälle. Sieltä matka kaupunkiin onnistui kätevästi myös julkisin kulkuvälinein – mikä Yhdysvalloissa on harvinaista. Kevytjuna vei kätevästi keskustaan, mikä paljastui varsin jännittäväksi.

Osa 2: Tunnustus

En ole koskaan aikaisemmin käynyt AAAS:n vuosikokouksissa. Niitä on paljon kehuttu kiinnostaviksi, mutta silti mielestäni oli järkevämpää käydä vain omien kiinnostuspiirieni erikoiskonferenssissa. Vaikka AAAS:n kokouksissa onkin ollut paljon ilmailua ja avaruutta, myönnän olleeni kiinnostunut kokoukseen tulemisesta ennen kaikkea siksi, että Seattlessa on paljon muutakin kiinnostavaa: muun muassa mainittu Boeing.
Seattle on myös laajemmin katsottuna tieteen ja tekniikan kaupunki, joka etenkin 1960-luvulla profiloitui maailmannäyttelyn myötä eräänlaiseksi tulevaisuuden kaupungiksi. Maailmannäyttelyalueelle rakennettiin korkea näkötörni, hyvin avaruudellinen Space Needle, ja sen juureen tehty näyttelypaviljonki toimii nyt tiedekeskuksena.
Alueelle pääsee aikanaan hyvin modernilla, mutta nyt sympaattisen diner-henkisellä junalla, joka kulkee yhden korkealle liikenteen päälle laitetun betoniraiteensa varassa keskustan ja ammoisen näyttelyalueen välillä.
Ensimmäisenä matkapäivänä testasinkin yksiraiteisen, mutta lisäksi kävelin keskustan läpi puolelta toiselle. Seattlessa voi paitsi kävellä, niin myös pyöräillä. Fillaristeja olikin kaupungissa paljon, ja kaduilla oli jopa pyöräkaistoja. Edes keskustan kukkulainen olemus ei tuntunut haittaavan selvästikin reippailuhenkisiä seattleiitteja (kuten paikallisia asukkaita kutsutaan).
Toinen pikainen huomio: joka paikassa on kahviloita. Mikä lienee syy ja mikä seuraus, mutta Starbucks on kotoisin Seattlesta. Englannin opettaja Jerry Baldwin, historian opettaja Zev Siegl ja kirjailija Gordon Bowker olivat ihastuneet kalifornialaisiin Peet’s -kahviloihin, ja päättivät vuonna 1971 (liki 50 vuotta sitten!) perustaa omansa Seattlen Pike Place Marketin varrelle. Aluksi paikka oli vain kahvipaahtimo, mutta pian siellä sai myös istua pullaa ja kahvia nauttien. Maailmanmaineeseen ketju nousi omistajavaihdoksen myötä vasta 1980-luvulla.
Nyt Moby Dick -kirjassa olevan valaanpyyntialuksen perämiehen mukaan nimensä saanut kahvikonglomeraatti hyödyntää paahtimomainettaan mm. Reserve Roastery -paahtimokahvilallaan Seattlen trendikkäällä Capitol Hillin alueella.
Koska se oli vain parin korttelin päässä konferenssikeskuksesta, sinne oli helppo paeta hakemaan korviketta kokoustaukojen aikana tarjoillulle laihalle litkulle, jota kahviksi kutsuttiin.

Osa 3: Parkkipaikat täynnä lentokoneita

Kokouksen ohella matkani päätarkoitus oli käydä eräässä maailman tunnetuimmassa ilmailumuseossa, joka sijaitsee aivan Boeingin tehtaiden vieressä ja joka on siksi ikään kuin Boeingin museo.
Museum of Flight on suuri ja sen näyttelyesinevalikoima kattaa kaiken lentämisestä alkuaikojen räpellyksistä avaruusaluksiin. Kaltaiselleni friikille yksi päivä ei kunnolla riittänyt, etenkin kun viimevuotisen Apollo-juhlavuoden kunniaksi paikalla oleva erikoisnäyttely oli edelleen avoinna.
Avaruutta on museossa tarjolla myös erillisessä Charles Simonyin mukaan nimetyssä, ja hänen pitkälti rahoittamassaan hallissa. Unkarilaissyntyisen Simonyin yhteys Seattleen on Microsoft, missä hän johti Microsoft Wordin ja Microsoft Excelin kehitystyötä saaden tästä sievoisen summan rahaa. Sitä hän käytti muun muassa olemalla maailman viides avaruusturisti ja lähtemällä myös toistamiseen avaruusmatkalle. Eräs hänen avaruuslennoillaan käyttämistä Sojuz-aluksista on esillä museossa.
Museon kiinnostavin osa on kuitenkin alkuperäisten Boeing-koekoneiden halli. Lista on vaikuttava: 707, 727, 737, 747 Jumbo-Jet ja 787 Dreamliner. Niiden vieressä koko joukko Boeingin sotakoneita sekä eräs harvoista esillä olevista Concorde-yliäänimatkustajakoneista. Eurooppalaisen lentokoneenrakennuksen ylpeys on hieman yllättävä, etenkin kun Boeing oli aikanaan tekemässä omaa vastaavaa, mutta joutui nolosti jättämään hankkeen kesken.

Tästä alkoi maailman kenties tunnetuimman lentokoneenvalmistajan taival. William ”Bill” Boeing oli puutavarayrittäjä, ja koska aikanaan lentokoneet tehtiin puusta, sopi tämä toimiala hyvin hänelle.


Yhtiön nykyaikaa on esillä museon ympäristössä. Uusi versio 777-pitkänmatkankoneesta teki koelentojaan, mikä onkin kenties ainoa valopilkku yhtiön taivaalla tällä hetkellä. Toista tunnelmaa viestivät maassa olleet lukemattomat 737 MAX -lentokoneet, jotka ovat olleet lentokiellossa jo yli vuoden. Valmiita, mutta asiakkaille luovutusta vielä odottavia koneita on varastoituna kaikkiin mahdollisiin paikkoihin lentokentän reuna-alueilta henkilökunnan parkkipaikkoihin.

Osa 4: Bezos iskee takaisin

Seattlessa on muitenkin kiinnostavia museoita. Space Needlen juurella on aiemmin jo mainittu Pacific Science Center, Tyynenmeren tiedekeskus, joka oli eräs Heurekankin esikuvista. Se on eräs maailman vanhimmista, ja sen juuret ovat vuonna 1962 pidetyssä maailmannäyttelyssä.
Minoru Yamasakin suunnittelema rakennus oli silloin näyttelyn keskuksena, Yhdysvaltain omana paviljonkina. Näyttelyn aikaan esillä eri puolilla aluetta olleet tiededemonstraatiot koottiin myöhemmin rakennukseen, ja siitä alkaen se on toiminut tiedekeskuksena. Lasten lisäksi paikalla viihtyvät myös henkisesti lapset, kuten kirjoittaja.
Hyvin lähellä on myös Bill & Melinda Gates -säätiön päämaja ja sen yhteydessä säätiön toimia esittelevä näyttely. Käytännössä kyse on myös hyvin tehdystä ja pätevästi kuratoidusta tiedekeskuksesta.
Jos 1960-luvulla kaupunki kurotti tulevaisuuteen futuristisine rakennelmineen, on toinen Seattlea selvästi koristava suuntaus Art Deco. Sen hienoin ilmentymä on aasialaisen taiteen museo SAAM (Seattle Asian Art Museum) ja sen ympärillä oleva kaupunginosa. 1933 valmistunut rakennus oli alun perin Seattlen taidemuseo, mutta nyt muut taiteet ovat keskikaupungilla ja tämän kauniin, vast’ikään restauroidun museon painopiste on Aasiassa.
Varsin lähellä (mutta keskustan läpi kulkevan leveän moottoritien vuoksi muuten kuin autolla kulkiessa pitkän kiertotien takana) on Union-järven etelärannalla myös käymisen arvoinen paikka jokaiselle tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneelle. MOHAI, eli Museum of History and Industry, kertoo nimensä mukaisesti Seattlen tarinan ja sen, miten siitä tuli vauras teollisuuskaupunki.
Lyhyesti: intiaaneja on ollut alueella tiettävästi usean tuhannen vuoden ajan, ennen kuin ensimmäiset eurooppalaiset tulivat heitä häiritsemään keväällä 1792. Brittiupseeri George Vancouverin komentama pieni tutkimusretkikunta kartoitti Tyynen valtameren koillisnurkkaa, ja viipyi neljä ja puoli vuotta kaikkiaan kestäneellä matkallaan vähän aikaa Seattlen seuduilla.
Kyllä, Kanadan puolella noin 200 kilometrin päässä oleva Vancouver on saanut nimensä häneltä.
Seattle puolestaan on nimetty paikallisen intiaaniheimon päällikön mukaan. Kun Si’ahl [ˈsiʔaːɬ] kirjoitettiin englannin ääntämisen mukaisesti tekstiksi, tuli hänestä ”Seattle”.
1800-luvun puolivälissä alkoi Seattlen ensimmäinen nousukausi, kun puutavaraa käsiteltiin siellä ja laivattiin eteenpäin. Kaupunki oli myös tehty pitkälti puusta, mikä oli varsin ikävä seikka vuonna 1889, kun kaupungin keskusta paloi poroksi.
Sen jälkeen suurin osa rakennuksista tehtiin kivestä, ja rakentamista auttoi osaltaan kultaryntäys 1800-luvin ihan lopussa, sillä Seattle toimi kätevänä kauttakulkupaikkana hieman pohjoisempana sijainneeseen Klondikeen ja Alaskaan.
1900-luvun alussa kaupunki vaurastui puun lisäksi kaivostoiminnan ja laivanrakennuksen ansiosta. Eräs paikallisista puutavaramoguleista oli William E. Boeing, joka lentokoneen nähtyään innostui ilmailusta. Tuohon aikaan lentokoneiden pääasiallisin materiaali oli puu, joten hänelle lentokoneenrakennuksen aloittaminen vuonna 1917 oli vain yksi liiketoiminta muiden joukossa.
Boeing Airplane & Transport Corporation perustettiin vuonna 1928, kun lentokoneiden rakentaminen alkoi eriytyä jo laivanrakennuksesta ja yhtiö alkoi toimia myös lentoyhtiönä.
Yksi syy Boeing-yhtiön perustamiseen oli myös 20-luvun suuri lama, joka iski voimalla Seattlen alueelle. Monet kilpailevat lentokoneenrakentajat – tuohon aikaan niitä oli paljon – olivat hankaluuksissa, joten vauras Boeing osti ne itselleen.
Toisen maailmansodan sotatarviketuotanto ja sodan jälkeen voimalla käynnistynyt teollinen aktiivisuus tekivät edelleen Seattlesta suuremman ja vauraammamn, ja viimeisten 50 vuoden aikana lääketeollisuus ja IT-ala ovat nousseet alueen tärkeiksi toiminnoiksi.
MOHAI omistaakin suuren osan näyttelystään näille viime aikaisille tulokkaille, joista nimekkäin on luonnollisesti Microsoft. Yhtiön pääkonttori on edelleen Seattlen lähellä Redmondissa, missä on myös massiivinen Microsoft-kampusalue.
Harvempi tosin tietää, että myös nettikirjakauppana aloittanut, mutta nyttemmin suureksi kauppayhtiöksi laajentunut Amazon pitää majaansa Seattlessa. Amazonin nimi näkyykin kaupungissa monissa paikoissa, muuallakin kuin massiivisessa Amazon-keskuksessa, ja yhtiön perustajan nimi on mukana nykyisin myös MOHAI-museossa, joka on myös ”Jeff Bezosin innovaatiokeskus”.

Aihe ja tutkija pääsivät yllättämään: AAAS 2020:n kenties hienoin esitys oli Carnegie Mellon -yliopiston robottitutkija Chris Atkeson esitys tulevaisuuden seksiroboteista. Hyvä otsikko veti paikalle suuren yleisön, ja heille oli hyvä tarjoilla myös asiaa kodin yleisrobotteihin liittyvästä etiikasta.


Yhtiö on Seattlen kaupungin suurin yksityinen työllistäjä yli 6000-päisellä henkilökunnallaan. Boeing on puolestaan koko alueen suurin työllistäjä: yhtiöllä on Seattlessa ja sen alueella yli 70 000 työntekijää. Suurimmat yhtiön tehtaat ovat viereisissä Everettin, Rentonin ja Auburnin kaupungeissa.
Museoita luuhaamalla huomaa kaikenlaisia, sinänsä merkityksettömiä pikkuasioita, kuten tämän: Bezos syntyi Albuquerquessa, New Mexicossa vuonna 1964, ja 11 vuotta myöhemmin Seattlesta kotoisin olevat Bill Gates ja Paul Allen kävivät siellä perustamassa Microsoftin.

Osa 5: Kevytversio jättikokouksesta

Matkan varsinainen syy koitti 13. helmikuuta, kun AAASn vuosikokous alkoi. Olin käynyt hakemassa nimilappuni jo edellisenä päivänä, ja jo silloin huomasin, että kokous ei olekaan ihan niin suuri kuin oletin. Rekisteröintitiskejä oli toki runsaasti, mutta odottamaani vähemmän. Väkeäkään ei tuntunut olevan paljoa paikalla, tosin seuraavana päivänä kokouksen alkaessa tilanne oli toinen: ihmisiä oli runsaasti.
AAAS on pitänyt vuosikokouksiaan koko historiansa ajan, eli vuodesta 1848. Vain sotavuosina (sisällissota 1861–1865 ja toinen maailmansota 1942–1943) kokousta ei ole järjestetty. Ajankohdaksi on vakiintunut helmikuu, ja kokouspaikat ovat eri puolilla Yhdysvaltoja.
Viime vuonna paikka oli pääkaupunki Washington, minkä jälkeen täksi vuodeksi kokous siirtyi Washingtonin osavaltioon toisella puolella mannerta. Ensi vuonna vuorossa on Phoenix Arizonassa.
Vuosikokoukset ovat olleet jo pitkään jännä yhdistelmä suurelle yleisölle tarkoitettuja tapahtumia, tutkijoiden toisilleen pitämiä esitelmiä ja keskusteluita sekä erilaisia kokoontumisia illanvietoista tiukan tieteen tekemiseen. Suuren, päällekkäisiä sessioita sisältävän konferenssin kyljessä on näyttely, minne pääsevät muutamina päivinä myös koululaiset ja muutkin kiinnostuneet.
Tyypillisesti kokouksissa on ollut kymmenisen tuhatta osanottajaa, joista peräti tuhatkunta on ollut toimittajia. Tällä kerralla jäätiin selvästi alle, ja vaikka toisinaan kokouskeskuksen käytävillä oli pientä ruuhkaa, oli paikka valittu selvästi hieman suurempaa väkimäärää ajatellen.
Kokouskonkarien mukaan Seattle on hieman syrjässä ja epäkiinnostava kohde helmikuussa. No, minun tapauksessani juuri Seattle teki siitä kiinnostavan.
Kokous itse osoittautui kuitenkin erittäin mielenkiintoiseksi ennen kaikkea siitä syystä, mistä olin sitä aiemmin karsastanut: laaja-alaisuudesta. Toki kävin kuuntelemassa useitakin avaruusalan sessioita ja jututin niiden kuuluisia esiintyjiä, mutta kaikkein jännintä oli kävellä käytäviä täysin satunnaisesti.
Jos oven vieressä mainittu aihe oli kiinnostavan tuntuinen, hyppäsin sisään ja seurasin siellä sen aikaa kun tuntui hyvältä.
Tuskin muuten olisin eksynyt tilatotiedesessioon, kuuntelemaan kauneuden määrittelyn tutkimuksesta tai joutunut työryhmätyöskentelyyn etsimään tapoja pelastaa maapallo.
Luonnollisesti tiedetoimittajatuttujen, niin vanhojen kuin uusienkin, tapaaminen oli erittäin miellyttävää. Pressin illanvietot ja omat yhteismenot olivatkin kenties hauskinta antia.

Kokouksen huippukohta oli Bill Gatesin esitys, missä hän kertoi hieman urastaan ja paljon enemmän Gates-säätiön nykyisistä hankkeista. Täydellinen vastakohta oli AAAS:n nykyisen presidentin, nobelisti Steven Chun puuduttavan pitkä esitys, missä hän kertoi ennen kaikkea itsestään.


Asiallisesti parhaimmat kokemukset kokouksessa olivat minulle Bill Gatesin esitys (tieteen ja tekniikan avulla voimme oikeasti muuttaa maailmaa) ja erinomainen sessio eksoplaneetoista.
Yllättävin tuttavuus oli kuitenkin robottitutkija, joka oli otsikoinut puheensa raflaavasti seksirobottiesitelmäksi, mutta paitsi että kertoi aiheesta eksplisiittisesti ja eloisasti, niin laajensi asiaa palvelurobotteihin sekä niiden etiikkaan.

Osa 6: Mieli tekee takaisin

Kokoustaminen on aika rasittavaa, sillä kun sen tekee kunnolla, tarkoittaa se pitkiä päiviä, parikymmentä kilometriä kävelyä vuorokaudessa ja jännää asiaa niin paljon, että korvissa kuumottaa. Kun tiivistempoinen rumba hellittää vajaan viikon kestettyään, on tyhjä olo.
Erityisen tyhjä se oli AAAS2020:n jälkeen, koska paluupäivänäni vuorokautta kokouksen päättymisen jälkeen matkani kohti lentoasemajunaa kulki kokouskeskuksen läpi. Se oli autio ja alakuloinen.
Lisähaikeutta asiaan tuo maailman vain kuukautta kokouksen jälkeen hiljentänyt koronaepidemia. Mielessä siintää silti jo ajatus menosta myös Phoenixiin seuraavaan AAAS:n vuosikokoukseen, koska sieltä saisi varmasti niin paljon juttuja, että matka kannattaisi tehdä myös ilman apurahaa.
Jos liitto jakaa ensi vuonna apurahoja matkaan, suosittelen sen anomista matkaan kaikille – ja kiitän itse sen saamisesta tänä vuonna!
Samalla mieli tekisi palata Seattleen, kaupunkiin, johon olen aiemmin suhtautunut varsin välinpitämättömästi. Konferenssimatka ennätti hyvin näyttämään sen kaiken, mihin ei tällä kertaa ehtinyt tutustumaan kuin kursorisesti.