Kun Facebook-kohu oli vain jäävuoren huippu

Pekka Wahlstedt

Petteri Järvinen: Kyberuhkia ja somesotaa. Digiaikana sinäkin olet eturintamassa. Docendo 2018.

Tieteen huima kehitys ei ole tuonut vain hyvää, vaan myöskin tieteeseen liittyvät ongelmat ovat nousseet uudelle tasolle. Suurin on se, että sota, sekä fyysisessä että henkisessä merkityksessä, on siirtynyt internetiin ja digitaaliseen todellisuuteen.

Äskettäin kohuttu Facebookin skandaali on vain jäävuoren huippu.

Jokaisessa älylaitteessa nettiin kytketystä kahvinkeittimestä lähtien voi olla salakuuntelu- tai vastaava laite, jota rikolliset, vieras yritys tai valtio käyttää tietojen urkkimiseen.

Petteri Järvinen tarkastelee globaalia tietoverkostoa, analysoi uhkatekijät ja esittää keinoja niiden estämiseen. Kirjassa esitellään paljon käytännön esimerkkejä Persianlahden ja Ukrainan kybersodasta Nokian vesikriisiin.

Niin ikään Suomen terveydenhuoltoon, tietoliikenteeseen ja finanssipalveluihin, sähköverkkoon sekä viranomaistoimintaan kiinnitetään paljon huomiota. Jos Suomea yritetään vahingoittaa kyberteknisin keinoin, tulilinjalla ovat juuri nämä kohteet.

Verkkotekniikan yleisiin perusteisiin paneudutaan, ja niin Wifi kuin Bluetooth tulevat aloittelijallekin tutuiksi. Kirjassa myös esitellään konkreettisia teknisiä varokeinoja sähköpostin suojaamisesta alkaen.

Kirjan sanoman voisi tiivistää seuraavasti. Vuonna 2014 venäläinen Rossiya 24-uutiskanava löysi kiinalaisista silitysraudoista, vedenkeittimistä ja autojen kojelautakameroista wifi-mikropiirejä. Arveltiin että rikollisorganisaatio oli asialla tarkoituksenaan käyttää niitä roskapostien levittämiseen.

Kirjan kirjoittajalla on huomattavasti villimpi teoria. Piitotetut verkkoyhteydet kuuluivat Kiinan salaiseen ohjelmaan, jonka tarkoituksena on käyttää kodinkoneita reitteinä yritysten läppäreihin ja edelleen etäyhteyksien avulla yritysverkkoihin.

Yksityiset vaatimattomat kodinkoneet ovat vain solmukohtia isossa globaalissa valtapeliverkostossa, jossa kaikki ovat mukana tahtoivat tai eivät. Kirjan alaotsikko ” digiaikana sinäkin olet etulinjassa” on sananmukaisesti totta.

Miten sitten taistella kyberuhkia vastaan, kun niitä on kaikkialla, ja lisäksi digitodellisuudessa todellisuus ja harha, ihmiset ja koneet sekoittuvat kokonaan.

Tähän kirjakaan ei pysty antamaan selvää vastausta. Omaa harkintakykyä ja kriittistä asennetta tarjotaan avuksi. Tätä voisi syventää ja tarkentaa: Vaikka tekoälyllä pystytään kopioimaan ihmisen käsiala, ääni ja jopa kasvot – ihmisen tietoisuutta, varsinkaan itsereflektiota, koneisiin ei voida ohjelmoida, kuten Sartre ja muut eksistentialistit aikoinaan totesivat.

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Tiedeviestinnän tärkein kohderyhmä olemme me kaikki

OPEN ACCESS HAAStaa tiedeyhteiSÖN

Sanna Kivimäki: Mitä ajatella tieteen avoimuudesta?

MAAILMANKONGRESSISTA UUSIA URIA AJATTELUUN

Suvi Uotinen: Lisätty todellisuus tuo uusia havainnollistamisen keinoja tiedeviestintään
Riikka Hopiavaara: Tiedeviestijän työ muutoksessa
Carita Pettersson: Tekoäly, taide ja hybridit
HUUHKAJAT GOTLANNISSA

Outi Lauhakangas: Itämeren keskipiste löytyi

Kolumni

Salla Nazarenko: Apokalyptinen Aasia ja suomalaisen omatunto

Näin sen luin

Kalevi Rantanen: Langattoman värähtelyn opetuksia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin