Hän, joka ennustaa tulevaisuutta, valehtelee, vaikka osuisikin oikeaan, sanotaan arabialaisessa sananlaskussa. Arabialaiset ovat viisaita: kukaan ei pysty ennustamaan tulevaisuutta oikein.


Se, että tulevaisuutta ei voi ennustaa, on itse asiassa hyvä asia, sillä’ jos tulevaisuuden voisi ennustaa, se tarkoittaisi käytännössä sitä, että se olisi ennalta fiksattu. Sellainen tulevaisuus kuulostaisi tylsältä mutta samaan aikaan pelottavalta. Se merkitsisi sitä, että me ihmiset emme voisi toimillamme vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan.
Joku viisas on varmaan jo sanonut jossain, että tulevaisuus on sellainen, minkälaiseksi me sen teemme. Tähän kaltaiseni tulevaisuuden tutkijat uskovat: meillä ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen omilla valinnoillamme ja teoillamme. Otetaan esimerkki yksi: nuori päättää peruskoulun jälkeen lopettaa koulunkäyntinsä ja ryhtyy etsimään onnellisuutta erilaisia yrttituotteita poltellen versus nuori päättää peruskoulun jälkeen opiskella vaikka kokiksi. Siinä on päätös, jossa yksilö vaikuttaa siihen, minkälaista tulevaisuutta on mahdollista odotella.
Esimerkki kaksi: tutkijat osoittavat, että erityisesti fossiilisten polttoaineiden polttaminen tuottaa kasvihuonekaasuja, jotka lämmittävät maapalloa ja aiheuttavat kaikenlaista ikävää ekosysteemille ja yhteiskunnillemme. Tämän tiedon valossa ihmiskunta voi tehdä valinnan, esimerkiksi a) lopettaa mahdollisimman nopeasti fossiilisten polttoaineiden käytön tai b) tuprutella iloisesti fossiilisia: seuraavat sukupolvet kärventykööt kuumenneella pallolla. Se, millaiseen ratkaisuun ihmiskunta päätyy nyt ja lähivuosina, ratkaisee sen, kuinka kuumentuneella planeetalla jälkeläisemme elävät vuonna 2100.
Edellisissä esimerkeissä valottui tulevaisuuden tutkimuksen ydin. Se on ennakointia, joka eroaa samalta näyttävästä sanasta ennustaminen siinä, että ennakoinnissa pohditaan erilaisia tulevaisuuksia ja sitä, miten näitä erilaisia tulevaisuuksia voidaan tehdä tai vaihtoehtoisesti mitä pitää tehdä, jotta jokin ikävä tulevaisuus ei tapahdu. Ennakoinnissa tulevaisuudesta puhutaan monikossa. Me futuristit nimitämme tällaisia erilaisia tulevaisuuksia sanalla skenaario.
Kun olen tässä yli parikymmentä vuotta pohdiskellut tulevaisuutta, olen insinööriaivoissani kehitellyt tulevaisuuden ennakointiin oman kaavan. Se menee seuraavasti: tulevaisuuden ennakointi = faktat + mielikuvitus. Tämä tarkoittaa sitä, että jotta voimme ennakoida tulevaisuutta, meidän täytyy olla tietoinen faktoista, siis siitä mitä nyt parhaillaan tapahtuu ja mitä historiassa on tapahtunut. Tulevaisuuden tutkijan ammattiin kuuluu siis kiinteästi yleissivistys.
Faktoista tulevaisuuden tutkijat käyttävät sellaisia nimityksiä kuin megatrendit, trendit ja heikot signaalit. Megatrendit ovat globaaleja isoja kehityssuuntauksia, jotka ovat olleet voimassa jo jonkin aikaa (vuosia, vuosikymmeniä) ja ne vaikuttavat jotakuinkin ympäri maapalloa. Jokaisella itseään kunnioittavalla futuristilla on oma listansa megatrendeistä. Koska kyse on kuitenkin lähes samoista asioista, listat muistuttavat sisällöllisesti yllättävästi toisiaan. Omaan listaani kuuluvat seuraavat kymmenen megatrendiä: ilmastonmuutos, väestön kasvu, väestörakenteen muutos, kaupungistuminen, kansainvälistyminen, vaurauden kasvu, eriarvoisuus, resurssien väheneminen ja biodiversiteetin heikkeneminen, digitalisaatio ja teknologian kehitys.
Kuulostavatko tutuilta? Koska tiedän jotakuinkin tämän viestintäkanavan yleisön, niin uskon, että mikään näistä megatrendeistä ei tullut yllätyksenä. Yleensä ne eivät tule yllätyksenä puhujakeikoillani yleisöllenikään, joka koostuu usein erilaisista julkisten ja yksityisten yritysten asiantuntijoista ja johtajista. Mutta kun alan palastelemaan näitä megatrendejä esimerkiksi aika perustavanlaatuisella kysymyksellä: paljonko ihmisiä on nyt maapallolla, yllätys onkin suuri. Kaikki eivät tiedä ja joskus vain harva tietää. Arvaukset vaihtelevat jopa 5–6 miljardista 9 miljardiin. Tiedoksi niille, jotka eivät vielä ole ehtineet googlata viimeisintä lukua, se on noin 8 miljardia. Opetus megatrendeissä onkin se, että pelkän nimen ymmärtäminen ei pitkälle auta. On myös ymmärrettävä, mitä kyseinen ilmiö pitää sisällään.
Trendit ovat megatrendejä pienempiä ja ne liittyvät tiettyyn aihealueeseen tai maanosaan. Voimme esimerkiksi puhua teknologiatrendeistä, kuten esimerkiksi uusien materiaalien kehittämisestä, nanoteknologiasta, synteettisestä biologiasta, robotiikasta, tekoälystä, lohkoketjuteknologiasta, geenieditoinnista ja niin edelleen. Kuluttajatrendejä (länsimaisia) ovat esimerkiksi hedonismin kasvu, nanosegmentointi, eettinen ja ekologinen kuluttajuus, sosiaalisen median painoarvon kasvu. Kun kuluttajatrendejä pohditaan afrikkalaisesta näkökulmasta, ne ovat jotain muuta. Trendejä löytyy myös esimerkiksi eri toimialoilta: matkailusta, elintarvikelteollisuudesta, liikenteestä, tietotekniikasta, päivittäistavarakaupasta. Niitä löytyy myös työelämästä, koulutuksesta ja tietenkin: muodista.

Jotta voimme ennakoida tulevaisuutta, meidän täytyy olla tietoinen faktoista.

Heikot signaalit ovat mielestäni kaikista mielenkiintoisimpia tulevaisuustyökaluja. Heikko signaali on määritelmän mukaan merkki uudesta nousevasta asiasta, josta voi myöhemmin tulla suurempikin trendi, jopa megatrendi. Heikot signaalit ovat outoja kummallisuuksia, jotka helposti ohittaa sen suurempaa pohtimista. Mutta ei kannata: asioista, jotka ovat itsestään selviä tänä päivänä, on aina ollut heikkoja signaaleja. Avopareja paheksuttiin ja kutsuttiin susipareiksi vuosikymmeniä sitten. Nyt avoliitto on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ensimmäisille (raahattaville) matkapuhelimille naureskeltiin, mutta tänään ne ovat jo persoonan jatkeita. Yksi heikko signaali ei kerro tietenkään mitään tulevaisuudesta, mutta ideana on etsiä niitä enemmän. Kun samasta oudosta asiasta alkaa kuulua useampia viestejä, kyseessä voi olla jo syntyvä trendi.
Heikot signaalit, trendit ja megatrendit ovat faktoja, joita futuristi etsii. Ne ovat myös skenaarioiden rakennuspalikoita. Ennakoinnin timanttituotteeseen, skenaarioihin, pääsemme yhdistämällä nämä faktat mielikuvitukseen. Tämä tarkoittaa ”entä jos” kysymykseen vastaamista. Esimerkiksi: nyt meitä on noin 8 miljardia, mutta entä jos vuonna 2050 meitä on vain 7 miljardia. Mitä on tapahtunut? Miten tapahtumat voisi ennakoida etukäteen? Jos kehityssuunta on haluttu, miten voisimme päästä siihen?
Tulevaisuuden ennakointi ei koskaan anna yhtä vastausta. Sen tarkoitus on ennemminkin avata silmämme katsomaan uudenlaisia mahdollisia tulevaisuuksia. Me organisaatioina ja ihmiskuntana arvotamme kehittämiämme tulevaisuuksia: onko tämä tulevaisuus toivottava vai ei? Luonnollisesti meidän tehtäväksemme jää lopulta muokata tätä päivää ja huomista niin, että välttäisimme suurimmat tulevaisuuden karikot. Paremman tulevaisuuden tekeminen lähtee ihmisten valinnoista.
Kirjoittaja on futuristi ja kirjailija
Kuva: Shutterstock