Teksti: Harriet Öster
Kuvat: Adolfo Vera
Salillinen tiedetoimittaja sai kuulla ennusteita mediakenttää odottavista mullistuksista. Journalistin työkuva tulevaisuudessa on hyvin erilainen kuin tänä päivänä.
”Mediakenttä on murroksessa” on alalla työskenteleville jo turtumukseen asti kuultu hokema. Kyllähän jokainen sen tietää ‒ mutta tietääkö oikeasti?
Kolmenkymmenen vuoden päästä vakituisia toimittajien työpaikkoja ei enää ole. Toimittaja voi saada elantonsa lähinnä pitkälle erikoistuneena freelancerina, tai tuottamalla tekstisisältöä erinäisille organisaatioille. Näin, mikäli Tiedetoimittajain tulevaisuusseminaarin puheisiin on uskominen.
Tiedetoimittajain liiton 30-vuotisjuhlien yhteydessä pidetyssä seminaarissa ei katsottu menneeseen, vaan reippaasti tulevaisuuteen, tähtäimessä vuosi 2045. Esitetyn perusteella toimittajan tärkein ominaisuus on muuttumis- ja sopeutumiskyky edessä oleviin muutoksiin. Muuten robotti uhkaa viedä työn.
Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on Medeia-hankkeessaan pari vuotta tutkinut median ja journalismin uusia rooleja vuoteen 2030. Hankkeessa on haettu ja analysoitu median ja journalismin heikkoja signaaleja, jotka ovat merkkejä tulevaisuudessa mahdollisesti vahvistuvista ilmiöistä. Signaalit on luokiteltu kuuteen ryhmään, joista kukin kuvastaa kehittyvän ilmiön.
Medeiassa katsotaan 15 vuotta eteenpäin. Sen pohjalta hanketta seminaarissa esittänyt projektitutkija Juho Ruotsalainen pisti paremmaksi ja ennusti 30 vuotta tulevaisuuteen.
Erikoistuneet freet yleistoimittajien tilalle
Pitkälle erikoistunutta, vaikeita aiheita selittävää ja analysoivaa journalismia tarvitaan jatkossakin. Ruotsalainen puhui niche-medioista, jotka tekevät sellaista, mitä muut eivät tee, tai tekevät asioita muita paremmin. Ne takaavat, että ihmisillä on käytössään monipuolista ja syvälle menevää tietoa.
”Monimutkainen maailma vaatii useampia medioita ja näkökulmia vastaamaan eriytyneisiin tarpeisiin ja makuihin”, Ruotsalainen totesi.
Hän ennusti, että vuonna 2045 eri niche-medioiden sisältö jaetaan alustojen kautta, jotka koostavat journalistista yleispalvelua. Jakelualgoritmit tuntevat yksilön maun ja kiinnostuksen kohteet läpikohtaisin, joten jakelu on tehokkaasti personoitu. Medioiden omistus on keskittynyt suurille konglomeraateille, jotka pääosin toimivat globaalisti englanniksi.
Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Juho Ruotsalainen on luodannut heikkoja signaaleja mediamaailman tulevaisuudesta ja ennusti suuria rakennemuutoksia.
”Niche-medioissa toimittajina ovat pääasiassa erikoistuneita freelancereita, jotka tuottavat omaehtoista journalismia. Teksti ei ole suunnattu suurille massoille, joten ilmaisutyyli ja aiheet ovat vapaat. Painotus on analyyseissa ja tulkinnoissa. Yleistoimittajien aika on ohi”, Ruotsalainen totesi.
Hyperlinkkaaja vaiko robotti
Toisenlaisessa tulevaisuuden journalismissa toimittaja ei enää ole kyseenalaistava yksilö, vaan osa todellisuutta vastaavaa, kaoottista verkostoa, missä kaikki liittyy kaikkeen ja uutta tietoa luodaan yhteyksien kautta. Mediasta tulee hyperlinkittynyt ja journalismin perusmuoto on viittauksista rakentuva hyperteksti.
”Tarkkarajainen julkaisu tai artikkeli ei enää ole perusyksikkö. Sen sijaan todellisuutta hahmotetaan fragmentaarisena, jatkuvasti päivittyvänä virtana. Mediaorganisaatiotkin verkottuvat, joten kuluttaja ei enää seuraa tiettyä mediaa, vaan verkon informaatiovirtoja”, Ruotsalainen ennusti.
Toimittajasta tulee kuraattori, joka luotaa verkosta kiinnostavia sisältöjä ja kommentoi niche-medioiden tuottamaa tietoa. ”Robottijournalisti” analysoi suuria tietomassoja ja luo niistä algometrien avulla uusia juttuja. Tai sitten sen tekee oikea robotti.
Natiivimainonnalla ansaitsee
”Vuonna 2045 robotisaatio on vienyt työpaikat ja journalistit työllistyvät tuottamalla mediasisältöä yhteisömedioihin”, Ruotsalainen ennusti.
Yhteisömedialla hän tarkoittaa freelancekollektiiveja tai vastaavia ryhmittymiä, joille motiivi työhön on maine, yhteinen intressi tai julkaistava tuote ‒ ei niinkään palkkio. Tällaisissa medioissa luodaan asiantuntemusta, näkökulmat ovat tuoreet ja journalistinen intohimo pääsee kukkimaan.
Kuka maksaa viulut? Sitä Ruotsalainen ei maininnut. Onkohan toimittajan lähtökohtana kansalaispalkalla eläminen?
Hyvin toimittaja voi sen sijaan ansaita neljännen mediailmiön puitteissa. Journalisteja tarvitaan informaation ammattilaisina tuottamaan natiivimainontaa kaikissa organisaatioissa, esimerkiksi yrityksissä.
”Organisaatiot ovat uusia journalismin rahoittajia, joille toimittajat jalostavat tietopääomaa koko yhteiskuntaa hyödyttäväksi sisällöksi. Kuluttajien tiedonsaantivaatimukset kasvavat, ja tiedon tuottajina toimittajat erottuvat selkeällä ilmaisulla”, Ruotsalainen totesi.
Tosin yritysjulkaisut ja advertoriaalit eivät ole mitään uusia ilmiöitä.
Faktatiedon jakelu keskittyy
Viidentenä mediailmiönä Ruotsalainen esitti tunnettujen mediabrändien verkkokeskukset.
”Muutama tunnettu mediajätti kerää valtaosan journalistisesta verkkosisällöstä ja rahoittaa pieniä niche-medioita. Brändiyhtiöt erikoistuvat suodatetun ja varmennetun faktatiedon sekä niche-medioiden analyysien jakamiseen yleispalveluna”, Ruotsalainen sanoi.
Nykyisistä mediajäteistä hän ennusti, että 30 vuoden päästä ovat edelleen toiminnassa Suomessa ainakin Yle ja Helsingin Sanomat, kansainvälisesti esimerkiksi New York Times ja BBC, sekä tietotekniikkajätit Apple, Facebook ja Google.
Kuudes ilmiö on media identiteettiteknologiana. Sillä tarkoitetaan, että ihmiset hakevat elämäänsä merkityksellisyyttä ja kollektiivisen identiteetin kokemusta mediasta.
”Tulevaisuudessa ihmisillä on nykyistä tunteellisempi suhde uutisiin. Pyritään pois objektiivisesta tyylistä ja tilalle halutaan henkilökohtaisia kirjoituksia, kuten esseitä omalla näkökulmalla. Painotus on uusissa, yllättävissä sisällöissä. Jokaisesta tulee ’mediaorganisaatio’ ja yleisö toimii keskeisenä portinvartijana”, Ruotsalainen ennusti.
Digimedian edustaja: myrskyä odotettavissa
”Itse asiassa tämä on aika maltillinen tulevaisuuden visio. Moni mainituista asioista toimii jo”, kommentoi Sami Kallinen, digital direktör, KSF Media (muun muassa Hufvudstadsbladetin kustantaja). Häneltä oli seminaarissa pyydetty puheenvuoro mediaennusteista.
Kallinen siteerasi tieteiskirjailijaa William Gibsonia, joka on todennut, että tulevaisuus on jo täällä, se on vain hyvin epätasaisesti jakautunut.
”Muutos ei tapahdu vain mediassa, vaan kaikkialla. Se on yhtä käänteentekevä kuin 1700-luvun lopulla alkanut teollinen vallankumous ‒ siis suuri mullistus, joka myös on kivuliainen prosessi yhteiskunnassa”, Kallinen sanoi.
Jatkossa automatisointi vaikuttaa tietotyöhönkin. KSF Median digijohtaja Sami Kallisen mielestä emme ole paneutuneet asiaan tarpeeksi, emmekä keskustele siitä.
Hänen mukaansa seuraava kehitysvaihe on automatisoinnin toinen vaihe, jolloin moni jää ilman työtä tai saa uuden työn. Automatisointi vaikuttaa tietotyöhönkin. Kallisen mielestä tähän ei ole Suomessa paneuduttu tarpeeksi, eikä tästä keskustella.
”Mediainstituutiot ovat olleet hierarkkisia ja median puolella on aikaisemmin jäsennelty maailmaa hierarkioiden kautta, mikä on hyvin selkeää. Maailma on kuitenkin aina ollut kaoottinen ja nyt verkostorakenne tulee medioihin hierarkioiden tilalle. Kenelläkään ei ole itseoikeutta tietoon tai valtaan, mikä tuntuu epäselvältä ja epämielyttävältä”, Kallinen totesi.
”Mediainstituutioiden pitää oppia ajattelemaan itseään solmukohtina, joiden tärkeys ei ole koskaan taattu, vaan riippuu siitä, kuinka moni menee kyseisen solmukohdan kautta päivittäin. Median luottamus on lunastettava koko ajan uudestaan ‒ se on meille kaikista vaikein ja suurin asia”, Kallinen sanoi.
