Metsäkansan lumo

Merja Keronen

Metsäkansan tarina -kirjan kansi.

Kimmo Ohtonen: Metsäkansan tarina. Docendo 2017

Keravalla lapsuutensa elänyt Kimmo Ohtonen teki jo varhain havaintoja kotimetsänsä ja –pihansa eläimistä ja luonnosta. Hän näki ja koki myös sen, kun rakas metsä kaadettiin ja tilalle alkoi nousta uusi asuinalue. ”Töyhtötiaisen kotipuu ei ollut enää kenenkään koti, vaan puukuutioita matkalla selluksi. Kuusenoksat eivät enää olleet eläviä siltoja, joiden avulla oravat hyppivät puusta toiseen.” Näin Ohtonen kirjoittaa. Kimmo Ohtonen on toimittaja, käsikirjoittaja ja valokuvaaja, joka on tunnettu useista luontodokumenteista. Hänen kirjansa, Karhu-voimaeläin (2016), oli arvostelu- ja myyntimenestys.

Uusin teos, Metsäkansan tarina, julkaistiin viime vuoden lopuilla. Ohtonen kuljettaa kirjassaan moniulotteista tarinaa lapsuutensa Keravalta nykypäivän Porkkalaan ja tarina pysähtyy myös cityluontoon ja Kallioon, jossa hän asuu puolisonsa ja Alma-koiran kanssa. Kallion urbaanissa sykkeessä Ohtonen havainnoi kaupunkiluontoa ja hänen tekstinsä muistuttaa meitä siitä, että toden totta isossakin kaupungissa luonto hakee paikkaansa ja tilaansa.

Erityisen rakas Kimmo Ohtoselle on korpien Kainuu ja Itäraja, missä hän on paljon seurannut karhujen ja susien elämää. Kirjan sanoma on väkevä: eläinten elinolosuhteet ovat muuttuneet ja luonnon tulevaisuus on jatkuvassa muutoksessa. Jotkut aikoinaan runsaslukuisat lajit, esimerkiksi töyhtö- ja hömötiainen ja kuukkeli ovat vaarassa vähentyä ja ovat monin paikoin hävinneet laajoilta alueilta kokonaan. Toiset uhanalaiset lajit kuten kanahaukka, susi ja kettu osoittavat taas miten sopeutuva luonto on isojen muutosten keskellä, vaikkakin asioilla on puolensa.

Kirjan tarinallisuutta elävöittävät ja vahvistavat Ohtosen kuvat, jotka eivät ole perinteisiä, tarkkuuteen tähtääviä luonto-otoksia, vaan kuvat ovat utuisia ja jopa herkkiä. Ohtonen on tuntunut hakevan valokuvissaan vuorokauden eri aikojen tunnelmia ja hyvä niin, sillä meitä on hyvä muistuttaa arjen rutiineiden keskellä siitä, että luonnossa on koettavaa lähes vuorokauden ympäri ja kaikkina vuodenaikoina. Kokea varhainen aamu ja myöhäinen ilta metsässä, vesien äärellä, suon reunassa, kaupungissa – lumoavia hetkiä.

”Metsäkansan tarinan” voi mieltää tietokirjaksi, sillä faktaa on runsaasti. Kirja on kuitenkin myös eräänlainen pamfletti, puheenvuoro ja kannanotto. Kirjassa on syvä missio ja huoli luonnon puolesta, ja kirjassa on erilaisia tasoja, jotka voivat aueta lukijoille eri tavoin.

KONFERENSSEISSA – VANHAN NORMAALIN AIKAAN

Jessica Haapkylä: Merikonferenssi San Diegossa
Jari Mäkinen: Kolme aata ja Seattle (missä on monta syytä olla uneton)

MUSEOKIERROKSELLA JAPANISSA

Niklas Bengtsson: Ylevyyden ylistys – Tokion Kansallismuseo
Niklas Bengtsson: Japanilaista mediahistoriaa metsästämässä

Kolumni

Salla Nazarenko: Koronakriisi ja läskikammmo

TÄSTÄ RIITTÄISI PUHUTTAVAA…

Katri Karasma: Tiedonvälitys ongelmana äidinkielen opetuksen kehittämisessä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin