Tiedetoimittamisen ääret ja äänet

Mielen kieli – tiedejulkaisuja äidinkielellä

Onko suomi kansainvälisen tieteen kieli? Miksi tutkimusta pitäisi julkaista suomeksi?

Mia Rönkä

”Ihmiset etsivät jotain mielekästä luettavaa, mutta sitä on vaikea löytää”, väittää Ville Lähde, niin & näin -lehden toimittaja ja lehden taustayhteisön Eurooppalaisen filosofian seuran puheenjohtaja. Hän kohtaa tieteestä kiinnostuneita lukijoita säännöllisesti esimerkiksi kirjamessuilla.

Lähteen mukaan ihmiset hakevat tällä hetkellä hyvin kirjoitettua ja toimitettua, pitkää ja pohdittua tekstiä. ”Pikaruokatieteen ja -journalismin sijaan halutaan jotain muuta”, hän summaa. Tarve nousee hänen mukaansa muun muassa tiedekeskustelun yksipuolistumisesta, helpoista vastakkainasetteluista ja voimistuvasta tiede-epäluulosta.

Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittaja, dosentti Anu Lahtinen korostaa, että tieteelliselle tutkimukselle tulisi antaa arvoa ja tilaa sen tieteellisen laadun, ei lööppiarvon tai skandaalinkäryisyyden mukaan.

Lahtisen mukaan lukija saa suomenkielisistä tiedeartikkeleista jotain, mitä muut julkaisut eivät tarjoa. Tietokirjoista ja tiedelehtien artikkeleista puuttuu hänen mielestään usein tieteelle ominainen keskustelun ja kyseenalaistamisen prosessi sekä tulkintojen ja niihin liittyvien ongelmien esiin tuominen. ”Lisäksi populaarit julkaisut keskittyvät turvallisiin aiheisiin, joista tiedetään jo paljon, kun taas tieteellisen tutkimuksen tehtävä on tuottaa uutta tietoa ja tuoda esiin näkökulmia, jotka muuten jäisivät pimentoon”, hän lisää.

Sano se suomeksi

”Pikaruokajournalismin sijaan lukijat haluavat jotain muuta, mutta nykyään sitä on vaikea löytää”, pohtii niin & näin -lehden toimittaja Ville Lähde. Kuva: Vesa-Matti Väärä.

Ville Lähteen mukaan niin & näin -lehdessä panostetaan kuvitukseen, jossa käytetään suomalaisten taiteilijoiden töitä. Muunlaisia elementtejä ei toimitus ole halunnut teksteihin liittää.

”Jos tiedemaailma keskittyy liiaksi kansainvälisissä julkaisusarjoissa julkaisemiseen, se voi sivuuttaa tieteen tärkeän tehtävän yhteiskunnan kehitykseen vaikuttajana”, Ville Lähde toteaa. Tutkimustulokset on saatava paitsi muiden tutkijoiden myös suuren yleisön ja päätöksentekijöiden tietoon. Siten tieteestä tulee avoimempi prosessi ja tieteellinen lukutaito ja kiinnostus tiedettä kohtaan lisääntyvät.

Tutkijoiden on tärkeää pystyä pukemaan tieteenalansa keskeiset käsitteet myös äidinkielelleen eikä pelkästään englanniksi sekä esittää ajatukset ymmärrettävästi myös erityisalansa ulkopuolisille; se kehittää omaa tieteellistä ajattelua. Lisäksi opiskelijoiden oppimiskynnys on matalampi, kun asiat voi opiskella äidinkielellä.

Anu Lahtinen pitää näköharhana sitä, että kansainvälinen tutkimus tapahtuisi pelkästään ulkomailla ja julkaistaisiin jollakin muulla kielellä kuin suomeksi. Kotimaata koskevalle tutkimukselle on kuitenkin löydyttävä jalansijaa etenkin kotimaisilla julkaisufoorumeilla. ”Jos Suomen historiaa koskevaa tutkimusta ja keskustelua ei julkaista Suomessa, ei sitä julkaista juuri missään muuallakaan”, hän toteaa.

Tieteellisen julkaisemisen kansainvälistymispaineet heijastuvat suomenkieliseen tieteelliseen julkaisemiseen. Tutkijoiden itsenäisesti niin & näin -lehteen tarjoamien artikkelien määrä on vähentynyt. Historialliseen Aikakauskirjaan tarjotut tekstit puolestaan painottuvat yhä enemmän kotimaata koskeviin aiheisiin, ja niitä kirjoittavat etenkin tiedeuransa alkuvaiheessa olevat tutkijat. ”Meritoitumisen pakko johtaa siihen, että teksti suunnataan ensisijaisesti paitsi kansainväliselle yleisölle myös oman tutkimusalan erityisasiantuntijoille”, Lähde pohtii.

Sekä Historialliseen Aikakauskirjaan että niin & näin -lehteen tulee kuitenkin edelleen runsaasti käsikirjoituksia. Lähteen ja Lahtisen mukaan tutkijoita motivoi muun muassa toimitustyön laatu, Lahtinen korostaa lisäksi Historiallisen Aikakauskirjan hyvää JUFO- eli julkaisufoorumiluokitusta.

Lähestyttävä, ei tyhmä

Ville Lähteen mielestä tekstin lähestyttävyyden ja sisällön syvyyden välille rakennetaan usein turhaa vastakkainasettelua. ”Sen, että asioita puetaan lähestyttävään muotoon, ei tarvitse tarkoittaa tyhmistämistä”, hän korostaa. Lähestyttävyyttä tuo esimerkiksi rakenteellinen monipuolisuus: tieteellisessä lehdessä voi olla sekä pitkää että lyhyttä tekstiä ja eri tekstityyppejä vertaisarvioiduista artikkeleista kirja-arvosteluihin.

Historiallisen Aikakauskirjan toimitus on viime aikoina pyrkinyt lisäämään lehteen esimerkiksi kuvia ja muita sisältöön tutustumista helpottavia elementtejä. Lisäksi on keskusteltu verkkoratkaisuista ja tieteellisten artikkeleiden populaariversioista. Myös niin & näin -lehdessä panostetaan kuvitukseen, jossa käytetään suomalaisten taiteilijoiden töitä. Muunlaisia elementtejä ei toimitus ole halunnut teksteihin liittää. ”Olisi helppoa alkaa tehdä pinnallisia henkilökuvia tai lisätä teksteihin some-täkyjä, mutta olemme päättäneet, ettemme lähde siihen”, Lähde toteaa.

Suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista on viime vuosina tuonut esiin esimerkiksi Koneen Säätiö Vuoden tiedekynä -kilpailullaan. Anu Lahtinen haluaisi tuoda tutkijoita, rahoittajia ja päättäjiä yhteen pohtimaan kotimaisilla kielillä julkaisemisen tulevaisuutta. ”Tällä hetkellä on liikaa sellaista lokeroitumista, että kukin taho vain pitää omia kokouksiaan”, hän pohtii.

Anu Lahtinen korostaa, että lukija saa suomenkielisistä tiedeartikkeleista jotain, mitä muut julkaisut eivät tarjoa

UUSI JUTTUTYYPPI TIEDETOIMITTAJASSA

Mielen kieli – tiedejulkaisuja äidinkielellä -artikkeli jatkaa tiedetoimittamisen tämän hetken ilmiöitä luotaavaa Tiedetoimittamisen ääret ja äänet -juttusarjaa. Juttusarja tuo Tiedetoimittajaan uuden juttutyypin, videojutun, joka lehdessä yhdistetään lyhyeen tekstimuotoiseen artikkeliin. Jutut on toimittanut Mia Rönkä ja kuvannut sekä editoinut Vesa-Matti Väärä.

LUITKO JO:
Videojuttusarjan osa 1: Onko tiedetoimittaja tutkijalle susi?
Videojuttusarjan osa 2: Tiedeuutinen – kenen totuus?

Tiedetoimittaja 3/2017

Kannen kuva Sini Silvan.

Pääkirjoitus
Mikko Myllykoski: Tunnustan
EROTTAUTUMISEN IDEOLOGIAA JA KÄYTÄNTÖJÄ
Sini Silvan: Tieteentekijän uniformu Antti Maunu: Kalle Päätalo, vaihtoehtoiset faktat ja hyvinvointipolitiikka Kalle Virtapohja: Paavo Nurmi ja toimittajat
Tiedetoimittamisen ääret ja äänet
Mia Rönkä ja Vesa-Matti Väärä: Videojuttusarjan osa 4: Tieteen matkassa
Kirjat
Pekka Wahlstedt: Mallimaa Suomi Pekka Wahlstedt: Aineen kritiikki Pekka Wahlstedt: Propaganda ja sen voima eivät katoa

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)