Mitä hankalampi aihe, sitä tärkeämpää on neutraalisuus

Marko Hamilo

”Nasa on luotettavampi viestijä kuin IPCC.”

“Olen ensisijaisesti tutkija, mutta koen että velvollisuuteni on myös vastata suurelle yleisölle, kun minulta kysytään”, Stanfordin yliopiston ilmastotutkija Noah Diffenbaugh kertoi Yhdysvaltain tieteidenedistämisseuran vuosikokouksessa talvella 2015. Diffenbaugh puhui kokouksessa seminaarissa, joka käsitteli haastavien aiheiden tiedeviestintää – siis sellaisten aiheiden kuten ilmastonmuutos, rokotukset ja kantasolututkimus.

Diffenbaugh korostaa sitoutuneensa hyvin määrätietoisesti rooliin, jossa hän nojaa vain faktoihin. “En tuo esiin omaa mielipidettäni tai aja mitään asiaa”, Diffenbaugh sanoi. Diffenbaughia on pidetty hyvin epäpoliittisena tutkijana, mutta sitä hän ei omasta mielestään suinkaan ole.

“Koen hyvin vahvasti, että julkisessa keskustelussa ilmastonmuutoksesta ja ehkä laajemminkin muista haastavista aiheista puhuttaessa jonkin osapuolen keskustelussa tulee keskittyä puhtaasti tutkimusnäyttöön. Ja tutkijat ovat niitä jotka työskentelevät tuon tutkimusnäytön ymmärtämiseksi, ja jos me emme ota rooliamme pysyä vain tosiasioissa, pelkään että kukaan keskustelussa ei ota sitä roolia.”

Diffenbaughin mukaan tutkijat ovat parhaita toimimaan keskustelussa tässä neutraalissa roolissa. “Voisin sanoa että olen fundamentalisti siinä, etten koskaan aja lausunnoillani mitään asiaa”, Diffenbaugh sanoi.

Diffenbaughin mukaan ilmastotutkimuksen tuloksista keskustelu on julkisuudessa poliittisesti värittynyttä, eikä sille voi mitään. Yksi suurista haasteista ilmastouutisoinnissa on, että suurin osa siitä vuoropuhelusta, jota tutkijat käyvät suuren yleisön kanssa median välityksellä, koskee aivan uusia tieteellisiä tuloksia, joihin liittyy luontaisesti erimielisyyksiä. Se voi antaa kuvan erimielisestä tiedeyhteisöstä, vaikka peruskysymyksistä, kuten siitä että ihminen lämmittää ilmastoa on yksimielisyys.

…ilmastotutkimuksen tuloksista keskustelu on julkisuudessa poliittisesti värittynyttä, eikä sille voi mitään.

Pennsylvanian yliopiston viestinnän professori Kathleen Hall Jamieson puhui seminaarissa LIVA-strategiasta, jonka avulla tieteen tulokset on mahdollista levittää poliittisesti kiistanalaisistakin aiheista yleisön keskuuteen. Jamiesonin mielestä yritykset esimerkiksi vähätellä tiedeviestinnässä arktisen merijään palautumista vuonna 2013 ennätyksellisen pienen arktisen merijääsyksyn jälkeen syö viestintuojan uskottavuutta. Kun uskottavuus on mennyt, on viestijän paljon vaikeampi saada läpi sitä ilmeistä tosiseikkaa, että pitemmän aikavälin trendi on kuitenkin se, että arktinen merijää sulaa nopeasti.

Strategian ensimmäinen osa, L eli Leverage scientific credibility merkitsee tieteen luotettavuuden hyödyntämistä. Jamiesonin mukaan Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa, joka muun toimintansa ohella tekee ilmastotutkimusta, on varsinkin konservatiivien silmissä luotettavampi instituutio kuin esimerkiksi hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC. Nasa on konservatiivien silmissä se instituutio, joka vei amerikkalaiset Kuuhun ennen Neuvostoliittoa.

Toinen osa koskee yleisön sitouttamista, Involve the audience in. Kun lukija tai katsoja saa itse päätellä, miten satelliittihavainnoista voi todeta arktisen merijään supistuneen, hän on valmiimpi uskomaan siihen.

Kolmas osa strategiaa on Visualizing the scientific evidence, tieteellisen näytön visualisointi ja neljäs Making sense of an illustrative Analogy. Jamiesonin esimerkissä powerpoint-esitys hyppeli vuosi kerrallaan alaspäin osoittaen jään sulamista. Analogia vertasi merijään sulamista huonontuviin kouluarvosanoihin.

Jamieson tutki strategiaa kokeellisesti vertaamalla Fox Newsin uutisen vastaanottoa niin, että koeryhmä näki myös LIVA-strategian mukaisen tulkinnan merijään sulamisesta, verrokit vain Fox Newsin uutisen. Interventio vaikutti korjaavasti sekä liebraalien että konservatiivien tulkintaan uutisesta.

Meidän vain täytyy viestijöinä tehdä oma työmme todella, todella hyvin, koska vahvistusharha on niin voimakas

Kathleen Hall Jamiesonin mukaan jopa sellaisten hyperpolarisoituneiden kysymysten kuin ilmastonmuutoksen äärellä niin liberaalit, maltilliset kuin konservatiivitkin voivat tehokkaasti altitua korjaavalle informaatiolle, jos lähde on niin puolueeton kuin on inhimillisesti mahdollista ja korjaava tieto on lähteytetty linkeillä niin hyvin kuin on mahdollista.

“En usko että meidän täytyisi olettaa, että vain siksi että jos jollakin on yhden tai toisenlainen ideologia, se välttämättä tarkoittaisi että hän yrittää väärintulkita kaiken, joka ei ole yhteensopiva tuon ideologian, kanssa”, Jamieson sanoi.

Jamiesonin mukaan yhteiskuntatieteissä ollaan turhan pessimistisiä, kun niissä on vallalla uskomus, että ihmiset hakisivat vain vahvistusta ennakkokäsityksilleen. Jamiesonin mukaan ihmiset myös korjaavat käsityksiään.

“Meidän vain täytyy viestijöinä tehdä oma työmme todella, todella hyvin, koska vahvistusharha on niin voimakas”, Jamieson sanoi.

Yksi työtä helpottava lähde on Jamiesonin mukaan suomalaisen Faktabaarin yhdysvaltalaisen esikuvan, puolueettoman FactCheck.org-palvelun uusi, tämän vuoden tammikuussa avattu tiedeosasto SciCheck. Se keskittyy virheellisiin ja harhaanjohtaviin tieteellisiin väittämiin, joilla eri osapuolet pyrkivät vaikuttamaan politiikkaan.

KONFERENSSEISSA – VANHAN NORMAALIN AIKAAN

Jessica Haapkylä: Merikonferenssi San Diegossa
Jari Mäkinen: Kolme aata ja Seattle (missä on monta syytä olla uneton)

MUSEOKIERROKSELLA JAPANISSA

Niklas Bengtsson: Ylevyyden ylistys – Tokion Kansallismuseo
Niklas Bengtsson: Japanilaista mediahistoriaa metsästämässä

Kolumni

Salla Nazarenko: Koronakriisi ja läskikammmo

TÄSTÄ RIITTÄISI PUHUTTAVAA…

Katri Karasma: Tiedonvälitys ongelmana äidinkielen opetuksen kehittämisessä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin