Miten ymmärtäisimme erilaisuutta?

Elina Venesmäki

Sovittelujournalismin työpajoissa tutkijat ja journalistit ovat yhdessä pohtineet, voidaanko tiedotusvälineissä purkaa vastakkainasetteluita.

Tampereen alakuppila on toiminut perinteisenä toimittajien kohtaamispaikkana. Uusia toimituksia etsitään parhaillaan mukaan.

Sovittelujournalismi – mitä se on? Tampereen yliopiston tutkimusryhmä on ottanut tästä selvää nyt puolentoista vuoden ajan.
Koneen säätiön tukemassa tutkimuksessa selvitetään, voisiko sovittelujournalismi olla hyödyllinen työtapa toimittajille konfliktiherkistä aiheista kertomiseen. Entä minkälaista tällainen journalismi olisi?
Hanke on toimintatutkimus, ja se on edennyt eri puolilla Suomea pidettyjen työpajojen kautta.
Ryhmissä oli mukana jo pitkäänkin työelämässä mukana olleita toimittajia ja Tampereella myös muutamia opiskelijoita. Osallistujat ovat kokeilleet uutta lähestymistapaa omissa töissään, ja hankkeen tutkijat ovat auttaneet heitä kokeiluissa eteenpäin.

Ääripää-puheen tilalle uutta

Työpajoissa on siis mietitty, voisiko sovittelusta löytyä keinoja, joilla toimittajat voisivat lisätä keskustelua ja ymmärrystä yhteiskunnassa sen sijaan, että he puhuvat ääripäistä ja lisäävät polarisaatiota niin kuin nyt on tavallista?
Osallistujien hankkeet ovat olleet monenlaisia: on puhuttu muun muassa maahanmuutosta, kuntaliitoksista sekä ristiriidasta vegaanien ja eläintuotannon välillä.
Huhtikuun lopussa sovittelujournalismin työpajaryhmä kokoontui viimeisen kerran Tampereella. Viikkoa myöhemmin toukokuussa oli Kouvolan ryhmän viimeinen tapaaminen.
Nyt tutkijat käyvät läpi työpajojen satoa ja analysoivat muuta hankkeen aikana koottua aineistoa. Akateemisten julkaisujen ja konferenssiesiintymisten lisäksi luvassa on jonkinlainen ”Sovittelujournalismin käsikirja”, joka on suunnattu erityisesti toimituksellisen työn ja pohdinnan tueksi.
Myös työpajoille on luvassa jatkoa: keväällä 2018 toteutetaan Tampereella uusi työpajakierros toimittajille suunnattuna täydennyskoulutuksena ja yhteistyössä journalistiikan opetuksen kanssa. Tutkijaryhmä etsii parhaillaan uusia yhteistyökumppaneita suomalaisista toimituksista.

Voiko sovittelua ja journalismia yhdistää?

Työpajoissa kaikki sanottu kirjataan ylös. Kuva Tampereen työpajasta.

Sovittelujournalismin työpajoja on pidetty Tampereella, Helsingissä, Kouvolassa ja Oulussa. Työpajoissa tutkijat kirjasivat kaiken sanotun ylös ja toivat välillä keskusteluun mukaan tutkimustietoja myös muista maista.
Tampereen työpajoihin osallistuneen Yle Hämeenlinnan toimittaja Heidi Kononen suhtautui alun perin epäillen ajatukseen sovittelun ja journalismin yhdistämisestä. Mieli on kuitenkin muuttunut. Hänestä työpajat ovat olleet hyviä herättelyn paikkoja.
– Nämä ovat haastaneet tuttuja työtapojani ja herättäneet ajatuksia. Oma ajatteluni on laajentunut ja mietin tekemistäni nyt muutenkin kuin arkitodellisuuden kautta.
Kononen listaa hyödyllisiä oppeja: Haastateltavan osapuolen ei tarvitse olla se ilmeisin (kiistan osapuoli, asianomistaja…) vaan aihetta voi lähestyä myös esimerkiksi ilmiön kautta. Haastateltavan voi myös asettaa uuteen valoon tekemättä hänestä osapuolta: syyllistä tai syytettyä.
Kononen korostaa, että sovittelevan ote ei tarkoita nössöilyä tai sitä, että aihetta ei tarkastella kriittisesti.
– Vastakkainasettelu ja näennäinen ärhäkkyys ei välttämättä näy parempana lopputuloksena.
Konosen mielestä opiskelijoiden mukanaolo oli hyvä asia – he eivät vielä ajatelleet, mikä on toimitusorganisaatiossa tuttua tai edes mahdollista vaan ideoivat luontevammin rajoista välittämättä.

”Tutkimustapa on mainio”

Hankkeen tutkijoiden Laura Ahvan ja Mikko Hautakankaan mielestä toimintatutkimus oli mainio valinta tutkimuksen metodiksi.
– Tämä on ihan paras tapa tehdä tutkimusta, Ahva sanoo.

Työpajat ovat osallistujien mukaan jo muuttaneet heidän työtään. Kuva Helsingin pajasta

Ahvan mukaan tutkimus nytkähtää joka vaiheessa eteenpäin. Ensin tutkija miettii asiaa itsekseen ja esittelee ajatuksensa työpajassa. Työpajoista taas toimittaja saa ajatuksia, joita voi kokeilla kotitoimituksessaan, ja kokeilunsa tulokset hän tuo taas tutkijoiden nähtäväksi. Tutkijat voivat lisäksi tuoda mukaan esimerkkejä muualta.
Mukana olevat toimittajat ovat sanoneet, että tutkimus on vaikuttanut heidän työhönsä. Tutkijoiden mielestä tämä on hienoa.
– Jokainen tutkija varmasti haluaisi, että hänen tutkimuksensa vaikuttaisi yhteiskuntaan, ja tässä se vaikutus on hyvin suora, Hautakangas sanoo.
Laura Ahvaa on yllättänyt, miten moni on lähtenyt mukaan työpajoihin, koska heillä on ollut ammatillinen kriisi. Moni on jo menettänyt uskonsa ammatinvalintaansa.

Otsikointi toi tutkimukselle huomiota

Hautakangasta on tavallaan yllättänyt, miten ohuita toimitusorganisaatiot tuntuvat olevan nyt. Moni mukaan ilmoittautunut ainakin vaikutti hyvin innostuneelta, mutta ei lopulta pystynytkään irrottautumaan toimituksen arjesta, kun työkaveri vaikka sairastui.
Ahvan mielestä on tavallaan hölmöä, että heidän on taas pitänyt nimetä uusi journalismi, kun oikeastaan he etsivät vain hyvää journalismia. No, Hautakangas huomauttaa, että ainakin otsikointi auttoi heitä saamaan rahoituksen.
– Tämä ei varmaan olisi saanut yhtä hyvää huomiota, jos aihe olisi ollut vain ”toimintatutkimus konfliktiherkkien aiheiden keskusteluttamisesta”.
Hautakangas sanoo olevansa entistä paremmin sinut termin kanssa. Hän uskoo, että sovittelu-ajattelutavalla on annettavaa journalismiin. Sovittelujournalismi ei tarjoa ratkaisuja vaan etsii ymmärrystä.

Sovittelujournalismi ei tarjoa ratkaisuja vaan etsii ymmärrystä.

Sovittelujournalismissa toimittajalla ei ole valmista ajatusta jutuista jo valmiiksi päässään vaan hän kuuntelee osapuolia ja yrittää ymmärtää monenlaisia näkökulmia. Ei siis niin, että hän olisi välttämättä samaa mieltä vaan niin, että hän antaa mahdollisuuden monenlaisille ihmisille tulla kuulluksi. Työpajoissa on tehty esimerkiksi koululääketieteen ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen suhteesta. Jutussa vaihtoehtohoitoja kutsuttiin täydentäviksi hoidoiksi.
Paljon puhutun ratkaisukeskeisen journalismin kanssa sovittelujournalismi on samassa kehyksessä, mutta eri asia kuitenkin. Ratkaisukeskeisyydestä puuttuu dialogisuuden ajatus, pyrkimys erilaisten yleisöjen keskusteluttamiseen, joka sovittelujournalismille on tärkeä.
Hankkeessa on etsitty tapoja vuorovaikutuksen lisäämiseksi ja parantamiseksi sekä yleisön ja journalistien välillä että erilaisten yleisöjen kesken, esimerkiksi kehittämällä verkkokeskustelun ohjaamisen tapoja ja laittamalla erilaisille yleisöille suunnatut mediat tekemään yhteisjuttuja.
Toukokuussa ilmestyvä Vihreän langan ja Maaseudun tulevaisuuden yhteisjuttu vegaaniruokavaliosta on yksi esimerkki erilaisten yleisöjen tuomisesta ”saman pöydän ääreen”.

Linkkejä

Sovittelujournalismi-blogi
Tampereen yliopistossa keväällä 2018 toteutettavasta sovittelujournalismin työpajasta

Tiedetoimittaja 3/2017

Kannen kuva Sini Silvan.

Pääkirjoitus
Mikko Myllykoski: Tunnustan
EROTTAUTUMISEN IDEOLOGIAA JA KÄYTÄNTÖJÄ
Sini Silvan: Tieteentekijän uniformu Antti Maunu: Kalle Päätalo, vaihtoehtoiset faktat ja hyvinvointipolitiikka Kalle Virtapohja: Paavo Nurmi ja toimittajat
Tiedetoimittamisen ääret ja äänet
Mia Rönkä ja Vesa-Matti Väärä: Videojuttusarjan osa 4: Tieteen matkassa
Kirjat
Pekka Wahlstedt: Mallimaa Suomi Pekka Wahlstedt: Aineen kritiikki Pekka Wahlstedt: Propaganda ja sen voima eivät katoa

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)