Oma elämä keksintöjen virrassa

Pekka Wahlstedt

Mari Heikkilä: Alussa oli äitiyspakkaus. Narratiivi 2019

Tiedejuttuja eri medioihin Tekniikka&Talous-lehdestä Helsingin Sanomiin kirjoittanut toimittaja Mari Heikkilä on nyt tehnyt kokonaisen kirjan. Kyseessä on suomalaisten keksintöjen esittely. Niistä hän oli pitänyt palstaa jo vuonna 2015 Tiede-lehdessä.

Jotta kirjasta ei olisi tullut liian tekninen ja luettelomainen, Heikkilä rakensi sille kehyksen omasta elämänhistoriastaan. Ratkaisu on toimiva senkin vuoksi, että Heikkilä syntyi 1970-luvulla, kun ujosta agraari-Suomesta alkoi kehittyä hypettävä innovaatio-Suomi – näin suomalaisten keksintöjen voittokulku osuu yksiin Heikkilän elämänkaaren kanssa.

Tosin kirjalle nimen antanut äitiyspakkaus luotiin jo 1930-luvulla vähävaraisia perheitä tukemaan. Äitiyspakkauksesta Heikkilä pääsikin nauttimaan heti maailmaan tultuaan. Vanhassa valokuvassa hän poseeraa  vitivalkoisissa vaatteissa, jotka kuuluivat äitiyspakkauksen varusteisiin.

Sittemmin Suomessa kehitettiin muun muassa Xylitol, biohajoavat komposiitit, nyhtökaura ja tietysti Nokian puhelimet ja Rovio. Joidenkin kanssa Heikkilä joutui heti kosketuksiin; hän esimerkiksi mursi luunsa juuri kun luunmurtumiin oli kehitetty biohajoava materiaali.

Heikkilä alkoikin opiskella 1980-luvulla biotieteitä, koska niiden ennustettiin synnyttävän aivan uudenlaisia innovaatioita ja sen myötä uusia työpaikkoja. Bioalasta ei kuitenkaan tullut uutta Nokiaa, ja työmahdollisuudet jäivät vaisuiksi.

Niinpä Heikkilä heittäytyi freelancer-toimittajaksi ja alkoi myydä juttuja eri lehtiin. Vapaan toimittajan ammatissa kiehtoi juuri vapaus ja riippumattomuus. 2000-luvulla Heikkilä asui jonkin aikaa Saksassa ja Sveitsissä. Myöhemmin Yhdysvalloissa hän huomasi myös rikkaan maan äärimmäisen köyhyyden, kun sosiaaliturvan puutteesta johtuen jopa vanhukset joutuvat tekemään ikäviä töitä esimerkiksi hampurilaisravintolojen myyjinä ja siivoojina.

Heikkilässä tämä sai kuitenkin aikaan valaistumiskokemuksen: suomalaisen yhteiskunnan suurin ja kestävin innovaatio on sosiaaliturva ja ilmainen koulutus. Tämän ansiosta esimerkiksi vaatimattomista oloista tullut A.I.Virtanen pystyi aikoinaan kohoamaan Suomen ensimmäiseksi Nobel-palkituksi tiedemieheksi.

 

JUTTUA KORJATTU 17.12.2019 klo 16.00:

Vanhassa valokuvassa hän poseeraa (POISTETTU ”6-vuotiaana”) vitivalkoisissa vaatteissa, jotka kuuluivat äitiyspakkauksen varusteisiin.
 
Bioalasta ei kuitenkaan tullut uutta Nokiaa, ja työmahdollisuudet jäivät vaisuiksi. Niinpä Heikkilä heittäytyi freelancer-toimittajaksi ja alkoi myydä juttuja eri lehtiin. (Tarkennus: Heikkilä oli aluksi  kymmenisen vuotta palkkatoissä Mediuutisissa ja Tekniikka&Talous-lehdessä) 
2000-luvulla Heikkilä asui jonkin aikaa Saksassa ja Sveitsissä. Myöhemmin Yhdysvalloissa hän huomasi myös rikkaan maan äärimmäisen köyhyyden, kun sosiaaliturvan puutteesta johtuen jopa vanhukset joutuvat tekemään ikäviä töitä esimerkiksi hampurilaisravintolojen myyjinä ja siivoojina. (POISTETTU: ”2000-luvulla Heikkilä asui jonkin aikaa Yhdysvalloissa.” Hän asui siellä vuonna 2018 kuukauden ajan.) 
MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin