Populismi kehyksissä

Juha Herkman: Populismin aika. Vastapaino 2019

Kirjan nimi ei liioittele, niin paljon populismi on esillä ja lähes jokainen on joutunut syytetyksi populismiin lankeamisesta. Populismilla on kielteinen leima.

Aiheeseen perehtynyt mediatutkija Juha Herkman löytää populismista positiivisiakin piirteitä. Populismin ongelma on siinä, että termi itse on jäänyt hämäräksi ja eri intressien käyttöön venyväksi.

Herkman esittelee kolme populismin muotoa, jotka kietoutuvat historiallisiin juuriinsa. Agraaripopulismi kukoisti, kun suuri rakennemuutos jylläsi ja väki pakeni maalta kaupunkeihin. Suomessa 1960- ja 70-luvulla populismin lippua kantoi etenkin Veikko Vennamo. Tänään Trump edustaa symbolisesti agraaripopulismia, koska hän vetoaa nostalgisesti menetettyyn Amerikkaan, jonka hän lupaa tuoda takaisin.

Negatiivisin on autoratiivinen populismi, joka nousee turvattomuudesta ja epävarmuudesta. Se kukoisti vuoden 1929 suuren laman jälkeen etenkin Saksassa. Nykyään maissa, joissa demokratiaa vasta kokeillaan, autoratiiviset populistit pääsevät helposti valtaan.

Kolmas eli poliittinen populismi viittaa pikemminkin tyyliin kuin ideologiaan. Populistien ideologia on usein kudottu eri aineksista kuin tilkkutäkki. Tämän vuoksi populistista tyyliä voivat käyttää kaikki puolueesta riippumatta saadakseen ääniä laariinsa. Vastakkainasettelu omien ja muiden välillä on välttämätön ehto puolueiden ja poliitikkojen identiteetille. Ovathan porvarit ja kommunistit alusta lähtien mustamaalanneet toisiaan.

Myös media on syypäänä tähän. Se ei vain välitä poliittisia mittelöitä, vaan suorastaan elää ja kukoistaa vastakkainasetteluista ja draamoista. Etenkin sosiaalinen media, jota eivät ammattijournalismin etiikan puolueettomuuden ja objektiivisuuden vaatimuksetkaan rajoita.

Populismi on myös sidottu aikaan ja paikkaan. Herkman esittelee kolme nykypopulismin keskeistä kehystä: globalisaation, hyvinvointivaltion ja postmodernin. Kaikki nämä valitettavasti ruokkivat autoritaarista vihapopulismia. Hyvinvointivaltion vakaiden rakenteiden rapautuminen, yli rajojen vyöryvä globalisaatio ja kaiken pirstova postmoderni synnyttävät turvattomuutta ja avuttomuutta, joka saa ihmiset tarrautumaan Putinin ja Trumpin kaltaisiin rajoja ja vakautta lupaaviin johtajiin.

Populismin aika -kirjan tärkein opetus on, että kaikki populismi ei ole negatiivista. Pahaan populismiin ei älyllinen ylimielisyys ja kapulakieli tehoa, vaan paha populismi kammetaan vain paremmalla populismilla. Populismi on erottamaton osa demokratiaa, ja kansaa puhutellaan sen omalla kielellä ja omissa ympäristössä.

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Tiedeviestinnän tärkein kohderyhmä olemme me kaikki

OPEN ACCESS HAAStaa tiedeyhteiSÖN

Sanna Kivimäki: Mitä ajatella tieteen avoimuudesta?

MAAILMANKONGRESSISTA UUSIA URIA AJATTELUUN

Suvi Uotinen: Lisätty todellisuus tuo uusia havainnollistamisen keinoja tiedeviestintään
Riikka Hopiavaara: Tiedeviestijän työ muutoksessa
Carita Pettersson: Tekoäly, taide ja hybridit
HUUHKAJAT GOTLANNISSA

Outi Lauhakangas: Itämeren keskipiste löytyi

Kolumni

Salla Nazarenko: Apokalyptinen Aasia ja suomalaisen omatunto

Näin sen luin

Kalevi Rantanen: Langattoman värähtelyn opetuksia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin