Jan-Werner Muller: Mitä on populismi? Niin&näin 2017.
Populismi on tämän ajan muotisana tai -leima, jota lähes kaikki politiikot ja politiikasta keskustelevat käyttävät ja lyövät vastustajiensa otsaan. Harvat kuitenkaan keskustelevat siitä, mitä populismi on ja tarkoittaa ja mistä se kumpuaa.
Jan-Werner Muller toteaakin, että populismista ei ole olemassa minkäänlaista teoriaa. Mitään varsinaista teoriaa populismin olemuksesta ei Mullerkään suppeassa kirjassaan esitä. Mutta hän hahmottaa populismia alistavasti siten, että muut voivat kehitellä luonnosta edelleen.
Kirjan lopusta löytyy ytimekäs ja selkeä johtopäätös, joka on kiteytetty seitsemäksi teesiksi populismista.
Traagisinta populismissa on, että se on sidottu edustukselliseen demokratiaan kuin varjo. Populistin lähtökohtana on, että hän edustaa todellista kansaa, jota kansasta vieraantunut eliitti johtaa harhaan.
Näin empiirisillä kansanäänestyksillä, joissa populisti jää tappiolle, ei ole populistille merkitystä. ”Todellinen kansa” on moraalinen ideaali ja ihannekuva, jonka populisti asettaa eliitin harhaanjohtamaa empiiristä kansaa vastaan.
”Todellinen kansa” on myös yksi ja yhtenäinen, ja populistille ei mikään ole vieraampaa ja vastustettavampaa kuin moniarvoisuus ja -kulttuurisuus.
Vaikka populismia ei demokratiasta saa kitkettyä pois, sitä voi hillitä ja rajoittaa. Demokratiaan kuuluva avoimuus, keskeneräisyys, keskustelu, kaikkien kuuleminen ja ymmärtämään pyrkiminen kuuluvat näihin aseisiin.
Ongelmana on, että nykydemokratiassa nämä ovat jääneet teknokratian ja talouden jalkoihin. Ongelmaa kärjistää asetelma, jossa sekä talous että teknokratia ovat varsin yksiäänisiä ja vaihtoehdottomia.