Positiivisin silmin katsottua televisiota

Pekka Wahlstedt

Pauli Kopu: Media television jälkeen – tutkimusmatka tarinoiden tulevaisuuteen. Into 2019.

Moni 60-luvun lapsi tai nuori mietti aikoinaan, onko olemassa television jälkeistä mediaa lainkaan. Television merkitys oli paljolti symbolinen; se edusti modernisaatiota ja kaupunkilaistumista parhaimmillaan. 60-luvulta lähtien jopa asunnot suunniteltiin television ympärille, ja arkkitehdit miettivät tarkoin, mihin kohtaan piirtää paikka televisiolle ja sohvalle.

Nyt digitaalinen media merkitsee vielä suurempaa tiikerinloikkaa kokonaan uudenlaiseen maailmaan, tekoälyn ja virtuaalilasien keinotodellisuuteen,

Kirja on siis hyvin aiheellinen. Luovan toimisto KLOKin perustaja ja toimitusjohtaja Pauli Kopu haastatteli vuosina 2013–2018 kirjaansa varten yli 140 kansainvälistä asiantuntijaa median, viihteen, markkinoinnin, teknologian, akatemian, rahoituksen sekä kasvuyrittäjyyden kentältä.

Monet pitivät televisiota menneisyyden jäänteenä, joka ei pysty sopeutumaan muutokseen. Televisiota katsovatkin eniten vanhemmat ihmiset.

Yksi suuri tekijä on, että uusi media on katsojalähtöistä: Ihmiset eivät enää passiivisesti ota vastaan, mitä ylhäältä annetaan. He haluavat myös itse tuottaa sisältöä, mistä esimerkiksi tubetus on oiva esimerkki.

Tulevaisuudessa tekoäly pystyy rekisteröimään katsojien mieltymyksiä, ja räätälöimään jokaiselle yksilölle personoitua sisältöä. Koko kulttuurista tulee valtava virtuaalinen televisio, joka seuraa ja sopeutuu käyttäjiensä tarpeisiin.

Toisaalta, kirjassa kysytään, mikä televisio lopultakin on ja missä sen rajat kulkevat. Kun katson Suomen suosituinta tv-sarjaa, MTV:n Salattuja elämiä, iPadista, katsonko televisiota, vai en. Kirjassa todetaankin, että vanhat mediat eivät välttämättä ole tuomittuja kuolemaan ja katoamaan, vaan ne yhdistyvät uusiin ja muuttavat muotoaan niiden mukana.

Kirjan ongelmana on yltiömäinen positiivisuus. Kirjassa ei tartuta kriittisesti kaupallisuuteen ja teknisyyteen, jotka ohjaavat kehitystä. Median tarjonnan monipuolisuutta syö se, että suurin osa siitä – peleistä sarjoihin – on formaatteja ja ylistetty yksilöllisyys on kutistunut massayksilöllisyydeksi, joista taiteellinen omaperäisyys ja ainutkertaisuus on kaukana.

KONFERENSSEISSA – VANHAN NORMAALIN AIKAAN

Jessica Haapkylä: Merikonferenssi San Diegossa
Jari Mäkinen: Kolme aata ja Seattle (missä on monta syytä olla uneton)

MUSEOKIERROKSELLA JAPANISSA

Niklas Bengtsson: Ylevyyden ylistys – Tokion Kansallismuseo
Niklas Bengtsson: Japanilaista mediahistoriaa metsästämässä

Kolumni

Salla Nazarenko: Koronakriisi ja läskikammmo

TÄSTÄ RIITTÄISI PUHUTTAVAA…

Katri Karasma: Tiedonvälitys ongelmana äidinkielen opetuksen kehittämisessä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin