Propagandan pitkä historia

Pekka Wahlstedt

Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen: Propagandan historia – kuinka meihin on vaikutettu antiikista infosotaan. Into 2018.

Nykyään harva myöntää tekevänsä propagandaa. Propagandan aika päättyi Hitlerin ja kommunismin tuhoon – vapaa maailma ei tarvitse propagandaa. Se rajoittuu lähinnä vihapuheeseen.

Kun lukee Propagandan historian, asiat kääntyvät ylösalaisin – nykyaika digitaalisine maailmoineen ja internetteineen on levittänyt propagandan joka puolelle. Propaganda on nykyään hienovaraista ja positiivista, ja se juhlii viihteessä ja mainoksissa.

Nykypropaganda on kaukana esimerkiksi kirjan kannen lähes koomisuuteen asti liioitellusta ja demonisoidusta kuvasta, jonka britit piirsivät ensimmäisen maailmansodan aikana pahimmasta vihollisestaan Saksasta.

Positiivinen manipulointi alkoi toisen maailmansodan kälkeen, kun kylmän sodan pääriitapukarit yrittivät levittää omaa maailmankuvaansa ja ideologiaansa. Näyttävä suoritus Yhdysvalloilta oli Coca-Colan kampanjointi vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa. Neuvostoliitto taas järjesti nuorille festivaaleja, jotka välittivät kuvan rauhaa rakastavasta Neuvostoliitosta.

Tekniikka on propagandan paras apuri. Radion, television, levysoittimen ja nyt digitaalisen keinotodellisuuden läpimurto tarjosi samalla propagandalle otollisen alustan. Tänään brändit ja mainokset edustavat propagandaa tyypillisimmillään – yksi syy Donald Trumpin menestykseen on, että hän entisenä supersuositun tosi-tv ohjelman tähtitoimittajana osasi prändätä itsensä ja lupauksensa.

Propaganda oli kyllä jo antiikin aikoina ulottanut lonkeronsa kaikille elämänaloille – jopa tieteeseen. Propagandalla värittivät historialliset tutkimuksensa Kreikan Thukydides ja roomalainen Titus Livus, joka selitti teoksissaan Rooman uhriksi, jonka sodat olivat pohjimmiltaan puolustussotia. Myöhemmin Hitler perusteli samaan tapaan laajentumispolitiikkaansa.

Propagandan tehokkaat perusmetodit ovatkin pysyneet samanlaisina – tämän takia Propagandan historian tapaisille kirjoille riittää tilausta.

Tiedetoimittaja 3/2018

Kannen kuva Shutterstock.

PÄÄKIRJOITUS

Tuukka Tammi: Tiedä kenet päästät ääneen

BRÄNDÄTYT

Petro Poutanen: Brändätyt – murentaako henkilöbrändäys pohjaa tieteelliseltä vakuuttavuudelta?

TIEDEVIESTINTÄ NYT

Mari Heikkilä: Tiede populistien kynsissä

Mari Heikkilä: ESOF oli taas pullollaan tiedettä

Lauri Keskinen: Avoin tiede isosti esillä ESOF 2018

Jari-Pekka Vuorela: Jatkuvuutta ei ymmärretä, mutta hyttysiä osataan tappaa

Visa Noronen: Suomalaisyliopistot Kremlin savuverhona

KOLUMNI

Salla Nazarenko: Venäjän toiset totuudet

Kirjat

Tarja Siuvatti: Tarpeellinen uusi opas jokaiselle metsässä liikkuvalle

Pekka Wahlstedt: Twitter – eliitin media

Pekka Wahlstedt: Sananvapauden vaiheita

Pekka Wahlstedt: Propagandan pitkä historia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin