Robotteja syvemmältä

Pekka Wahlstedt

Maija-Riitta Ollila: Tekoälyn etiikkaa. Otava 2019

Tekoälyn tuleminen on paitsi historian suurimpia tieteellis-teknisiä kumouksia, myös suurimpia puheenaiheita. Roboteissa, joita on alkanut ilmestyä niin matkapuhelin myymälöihin kuin terveyskeskuksiinkin, kiteytyy tekoälyn kumouksellisuus. Tekoälyä yhtäältä ylistetään, toisaalta pelätään – ovathan ihmistä älykkäämmät robotit kaapanneet vallan jo vuosikymmeniä sitten tieteiskirjallisuudessa ja elokuvissa.

Tekoälyn eettinen pohdinta keskittyykin useimmiten robottietiikkaan, ja tekoälyn laajemmat vaikutukset yhteiskuntaan ja ihmisten autonomiaan ja tasa-arvoon ovat jääneet sivurooliin.

Filosofi Maija-Riitta Ollila ottaa kirjassaan laajempaa perspektiiviä tekoälyyn ja sen etiikkaan. Julkisuudessa paljon esiintynyt Ollila on oikea henkilö kirjoittamaan kaikkia koskevasta, mutta harvojen ymmärtämästä aiheesta.

Toki hän pohtii robottejakin: yhtäältä ne voivat tehdä monet työt paremmin kuin ihminen, mutta kuka haluaa robottipapin kastamaan, vihkimään ja siunaamaan. Kehittyneimmältäkin robotilta puuttuu hengellisyys ja spirituaalisuus.

Ollila esittelee paljon erilaisia eettisiä teorioita hyve- ja rakkausetiikasta velvollisuus- ja seurausetiikkaan. Lisäksi Ollila esittelee monia vastakkaisia kantoja, joilla tekoälyä ja sen sovelluksia nykyään puolustetaan tai vastustetaan. Ollila jättää – filosofiseen tapaan – monet kiistelyt lukijan ratkaistavaksi, mikä kannustaa lukijaa pohtimaan vaativaa aihetta itse.

Ollilalle on kuitenkin selvää että tekoälyä ei saisi omia mitkään yksityiset omia intressejään ajavat tahot, olivat sitten kyseessä monikansalliset yritykset tai sulkeutuneet kansallisvaltiot.

Tekoälyn ja tekoälyjärjestelmien eettinen käyttö edellyttää eri kansojen ja eri professioiden edustajien – tutkijoista ja filosofeista liike-elämään – yhteistyötä. Erityisesti silloin, kun uudet ja ennakoimattomat tekoälyjärjestelmät tekevät merkittäviä päätöksiä.

Paradoksaalisesti tieteellisen neutraali tekoäly ei aja omaa etuaan ja arvioi asioita kapeasti. Pepper-robotti ei epäilisi tieteilijöiden käsityksiä ilmastonmuutoksen luonteesta, vaan katsoisi mikä on edistynein teoria, tekisi sen pohjalta päätelmät – ja kävisi toimeen.

Pääkirjoitus
Ulla Järvi: Portto vai silpputyöläinen? Tutkijalta termit toimittajan suuhun

JUSSI VALTONEN: TIETEEN TOISTETTAVUUSKRIISI ON UHKA MYÖS TIEDEJOURNALISMILLE
Jussi Valtonen: Tiedeyhteisön ankarat kasvukivut
Jussi Valtonen: Kriittisyyttä myyntipuheisiin

DINOSAURUKSIA, IHMISIÄ JA KÄÄRMEITÄ
Maija Karala: Kuinka dinonäyttely syntyy?
Jukka Mikkonen & Jarkko S. Tuusvuori: Saunamatka Vienaan
Antti Koli: Käärmeet lehdissä ja luontokamerassa
ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Salla Nazarenko: Algoritmivallan hallinnassa nopeus on valttia
Helena Raunio: Energiamurros ja ilmastonmuutos yhdistävät – Journalisti loikkaa yli maiden rajojen

ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Pasi Kivioja: Tekoälyn peruskurssi kasvattaa mediakriittisiä kansalaisia
Mikko Suominen: Kaikki hyvä ei maksa – tutustu ilmaisohjelmiin!
Kolumni
Salla Nazarenko: Perustulo venäläiseen malliin

Näin sen luin
Sanna Kivimäki: Riippuu ja roikkuu…niin mistä?

Kirjat
Pekka Wahlstedt: Tutkijoilla näytön paikka parantaa tiedeviestintää
Pekka Wahlstedt: Robotteja syvemmältä
Pekka Wahlstedt: Teknisesti tekoälystä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin