Sananvapauden vaiheita

Pekka Wahlstedt

Riku Neuvonen: Sananvapauden historia Suomessa. Gaudeamus 2018.

Nykyään tuntuu usein että sananvapaudella ei ole rajoja lainkaan – kiellettyä on ainoastaan sanojen ja puheen sensuroiminen ja rajoittaminen.

Etenkin sosiaalisessa mediassa sananvapautta käytetään huolettomasti ja vastuuttomasti, ja juuri tämän takia on hyödyllistä lukea sananvapauden historiaa käsitteleviä kirjoja. Niistä näkyy sananvapauden puolesta on jouduttu taistelemaan ja pioneerit ovat usein joutuneet vankilaan tai teloitusryhmän eteen.

Sananvapauden historia Suomessa osoittaa, että sananvapaudesta on etenkin Suomessa taisteltu verissäpäin. Pienessä maassa sananvapautta rajoitti ensin Ruotsi ja sitten Venäjä ja lopulta koko maata ravistelleen sisällissodan valkoiset voittajat. Maailmansotien jälkeen suuren ja mahtavan Neuvostoliiton pelossa itsesensuuri rajoitti sanomisen vapautta.

Toisaalta 60-luvulla nuorison radikaali kulttuuri vaikutti Suomeenkin, ja muistamme Hannu Salaman ja undegroundtaiteilija Harro Koskisen tapaukset, joissa sananvapauteen puututtiin oikeudellisesti.

Kuitenkaan 60- ja 70-luvun kuttuuriradikalismi ei ulottunut lainsäädäntöön; selkeitä lakeja siitä, mitä saa esittää ja mitä ei, alettiin laatia vasta 80-luvulta lähtien. Liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan unioniin ovat vieneet Suomen sananvapautta eurooppalaiseen suuntaan.

Suomen sananvapauden historia on aina ollut muutenkin kytköksissä sananvapauden tilaan muussa maailmassa. 1800-luvulle asti kirkko, kuningas ja aatelisto vetivät tiukat rajat sananvapaudelle niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa.

Sananvapaus ja sen historia kulkevat käsikädessä demokratian kanssa. Onhan demokratian lähtökohtana koko kansan tahto ja vapaus tuoda äänensä esiin.

Myös tiede ja kirjapainotaidon kaltaiset tekniset innovaatiot avittivat sanan vapautumista. Nykyään sananvapauden rajat määrääkin poliittisten ja moraalisten aatteiden sijasta puolueeton tieteellinen asiantuntijatieto.

Pääkirjoitus
Ulla Järvi: Portto vai silpputyöläinen? Tutkijalta termit toimittajan suuhun

JUSSI VALTONEN: TIETEEN TOISTETTAVUUSKRIISI ON UHKA MYÖS TIEDEJOURNALISMILLE
Jussi Valtonen: Tiedeyhteisön ankarat kasvukivut
Jussi Valtonen: Kriittisyyttä myyntipuheisiin

DINOSAURUKSIA, IHMISIÄ JA KÄÄRMEITÄ
Maija Karala: Kuinka dinonäyttely syntyy?
Jukka Mikkonen & Jarkko S. Tuusvuori: Saunamatka Vienaan
Antti Koli: Käärmeet lehdissä ja luontokamerassa
ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Salla Nazarenko: Algoritmivallan hallinnassa nopeus on valttia
Helena Raunio: Energiamurros ja ilmastonmuutos yhdistävät – Journalisti loikkaa yli maiden rajojen

ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Pasi Kivioja: Tekoälyn peruskurssi kasvattaa mediakriittisiä kansalaisia
Mikko Suominen: Kaikki hyvä ei maksa – tutustu ilmaisohjelmiin!
Kolumni
Salla Nazarenko: Perustulo venäläiseen malliin

Näin sen luin
Sanna Kivimäki: Riippuu ja roikkuu…niin mistä?

Kirjat
Pekka Wahlstedt: Tutkijoilla näytön paikka parantaa tiedeviestintää
Pekka Wahlstedt: Robotteja syvemmältä
Pekka Wahlstedt: Teknisesti tekoälystä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin