Sananvapauden vaiheita

Pekka Wahlstedt

Riku Neuvonen: Sananvapauden historia Suomessa. Gaudeamus 2018.

Nykyään tuntuu usein että sananvapaudella ei ole rajoja lainkaan – kiellettyä on ainoastaan sanojen ja puheen sensuroiminen ja rajoittaminen.

Etenkin sosiaalisessa mediassa sananvapautta käytetään huolettomasti ja vastuuttomasti, ja juuri tämän takia on hyödyllistä lukea sananvapauden historiaa käsitteleviä kirjoja. Niistä näkyy sananvapauden puolesta on jouduttu taistelemaan ja pioneerit ovat usein joutuneet vankilaan tai teloitusryhmän eteen.

Sananvapauden historia Suomessa osoittaa, että sananvapaudesta on etenkin Suomessa taisteltu verissäpäin. Pienessä maassa sananvapautta rajoitti ensin Ruotsi ja sitten Venäjä ja lopulta koko maata ravistelleen sisällissodan valkoiset voittajat. Maailmansotien jälkeen suuren ja mahtavan Neuvostoliiton pelossa itsesensuuri rajoitti sanomisen vapautta.

Toisaalta 60-luvulla nuorison radikaali kulttuuri vaikutti Suomeenkin, ja muistamme Hannu Salaman ja undegroundtaiteilija Harro Koskisen tapaukset, joissa sananvapauteen puututtiin oikeudellisesti.

Kuitenkaan 60- ja 70-luvun kuttuuriradikalismi ei ulottunut lainsäädäntöön; selkeitä lakeja siitä, mitä saa esittää ja mitä ei, alettiin laatia vasta 80-luvulta lähtien. Liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan unioniin ovat vieneet Suomen sananvapautta eurooppalaiseen suuntaan.

Suomen sananvapauden historia on aina ollut muutenkin kytköksissä sananvapauden tilaan muussa maailmassa. 1800-luvulle asti kirkko, kuningas ja aatelisto vetivät tiukat rajat sananvapaudelle niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa.

Sananvapaus ja sen historia kulkevat käsikädessä demokratian kanssa. Onhan demokratian lähtökohtana koko kansan tahto ja vapaus tuoda äänensä esiin.

Myös tiede ja kirjapainotaidon kaltaiset tekniset innovaatiot avittivat sanan vapautumista. Nykyään sananvapauden rajat määrääkin poliittisten ja moraalisten aatteiden sijasta puolueeton tieteellinen asiantuntijatieto.

Tiedetoimittaja 3/2018

Kannen kuva Shutterstock.

PÄÄKIRJOITUS

Tuukka Tammi: Tiedä kenet päästät ääneen

BRÄNDÄTYT

Petro Poutanen: Brändätyt – murentaako henkilöbrändäys pohjaa tieteelliseltä vakuuttavuudelta?

TIEDEVIESTINTÄ NYT

Mari Heikkilä: Tiede populistien kynsissä

Mari Heikkilä: ESOF oli taas pullollaan tiedettä

Lauri Keskinen: Avoin tiede isosti esillä ESOF 2018

Jari-Pekka Vuorela: Jatkuvuutta ei ymmärretä, mutta hyttysiä osataan tappaa

Visa Noronen: Suomalaisyliopistot Kremlin savuverhona

KOLUMNI

Salla Nazarenko: Venäjän toiset totuudet

Kirjat

Tarja Siuvatti: Tarpeellinen uusi opas jokaiselle metsässä liikkuvalle

Pekka Wahlstedt: Twitter – eliitin media

Pekka Wahlstedt: Sananvapauden vaiheita

Pekka Wahlstedt: Propagandan pitkä historia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin