Signaaleja tulevaisuudesta

Kirsi Heikkinen

Jos haluat vihjeitä siitä, miten maailma tulee muuttumaan, tarkkaile muksuja, neuvoi Elina Hiltunen Back to the future -seminaarissa.

Elina Hiltunen

Elina Hiltunen. Kuva: Adolfo Vera

”Tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää, mitä siellä tapahtuu. Voi vain tehdä villejä arvauksia”, futuristi Elina Hiltunen totesi yleisölleen Heurekassa Tiedetoimittajain kongressissa.
Niitä hän on miehensä tekniikan tohtori Kari Hiltusen kanssa koonnut kirjaan Teknoelämää 2035.

”Kun lähdin tekemään tuota kirjaa, minusta oli kiinnostavaa katsoa, mitä historiassa on väitetty tulevaisuudesta. Sieltä löytyi hyvin mielenkiintoisia teknologiaennusteita”, Hiltunen sanoi.
1950-luvulla esimerkiksi arveltiin, että 2000-luvulla ihmiset asuvat kuplataloissa avaruudessa, pukeutuvat vartalonmyötäisiin asuihin ja kuljeskelevat rakettireppu selässä.
”No, ei me ainakaan Espoossa niin asuta.”

Jotkin ennusteet sen sijaan olivat Hiltusen mukaan loistavia. Esimerkiksi The Washington Post ennusti jo vuonna 1910, että meillä tulee olemaan ”your own wireless phone”, oma langaton puhelin. Sellaisen kaipuu kumpusi tuolloin siitä, että sentraalisantrat kuuntelivat puheluita. ”Silloin ei tiedetty sellaisesta kuin NSA…”, Hiltunen virnisti.
Entä tästä eteenpäin? Mikä on seuraava kännykkä tai ipad?

”Ensimmäinen vaatimus on se, että teknologian pitää toimia. Jos näin ei ole, kukaan ei sitä käytä. Toiseksi yhteiskunnan ja lainsäädännön pitää olla suopea tätä teknologiaa kohtaan. Kolmanneksi kysynnän ja hinnan pitää olla kohdallaan”, Hiltunen listasi menestyksen edellytyksiä.

Hän kertoi esimerkkejä teknologian hedelmistä, jotka eivät näistä syistä ole saaneet ilmaa siipiensä alle. Yksi on sähköauto: kiva idea, mutta ongelmana on akku. Sillä ei päästä tarpeeksi pitkälle ja kestää pitkään ladata. Geenimuuntelu puolestaan ei etene Euroopassa, koska ilmapiiri ei ole sille suopea. 1990-luvulla lanseerattu Apple Newton taas oli maailman ensimmäinen ipad, mutta sille ei ollut kysyntää. Tosin teknologiakin oli tuolloin vielä huteraa, Hiltunen huomauttaa.
”Mutta kun nämä kaikki ehdot toteutuvat, sitten voidaan saada seuraava ipad.”

Äiti, mitä mä loisin?

Ennustaminen on Hiltusen mukaan vaikeaa, mutta heikot signaalit antavat osviittaa, mihin ollaan menossa.
”On ihan hirveästi aihealueita, jotka ovat nousussa, kuten lääketiede ja biotiede. Ne myös vaikuttavat toinen toisiinsa.”

Muun muassa synteettinen biologia tekee tuloaan. Se on äärimmäistä geenimuuntelua.

”Sen sijaan että vaihtaisimme yhden tai kaksi geeninpätkää, rakennammekin kokonaan uusia olioita”, Hiltunen kertoi.

”Näen jo sieluni silmin, kuinka kolmenkymmenen vuoden päästä myydään ”My first syntetic biology kit” -settejä lapsille. Sitten ne miettivät, että ’äiti, mitä mä loisin?’ Voitte nauraa, mutta uskon, että tämä on mahdollista”, Hiltunen sanoi.

Entä jos vessanpöntön sisältö paljastaisi terveydentilanne?

Entä mitä tuumisitte, jos vessanpöntön sisältö paljastaisi terveydentilanne?

Tällaistakin sovellusta on jo suunniteltu, Hiltunen paljasti. E.Chromi http://www.echromi.com -projektissa hahmoteltiin bakteeria, joka voitaisiin ohjelmoida tunnistamaan erilaisia yhdisteitä ja ilmaisemaan niistä väriä vaihtamalla. ”Eli jos nielisit E.Chromia, se reagoisi suolistossa erilaisten mikrobien kanssa. Sitten voisit katsoa kakasta, oletko sairas vai et. Vihreä kakka tarkoittaisi vaikkapa sitä, että sinulla on diabetes, keltainen jotain muuta. Ruskea tuotos ilmoittaisi, että kaikki on hyvin”, Hiltunen kuvaili.

Puettavat sensorit yleistyvät vauhdilla, esimerkiksi terveysrannekkeita näkyy monella. Antureita voidaan myös intergroida vaatekappaleisiin: ”Älyhousut monitoroivat alapääsi toimintaa. Vaipassa voi olla tunnistimet, jotka ilmoittavat, mitä vauva milloinkin tarvitsee.”

Seuraavaksi mennään nahan alle, Hiltunen uskoo. ”Pistetään chippejä käteen. Minulla esimerkiksi on jo kotiavain ihoni alla. Siinä on NFC-chip, jonka sähkölukkoni tunnistaa
ja avaa oven.”

Sensoreista tulee koko ajan pienempiä ja pienempiä. ”Puhutaan jo älypölystä.”

Teknologia tekee terveyden ylläpidosta entistä yksilöllisempää. Hiltusen mukaan tulevaisuudessa meillä voi olla kodeissamme esimerkiksi 3d-printterit, jotka printtaavat meille juuri sellaista ravintoa, jota kehoanalyysimme kertoo meidän tarvitsevan.

Tulemme saamaan myös varaosia keinoelimistä: laboratorioissa kasvatetaan ihoa, sydämiä ja virtsarakkoja.

”Eikö olisi kätevää, jos kantasoluista pystytään kasvattamaan uudet hampaat hajonneiden tilalle?”

Keinokasvatus ilmaantuu myös ruoantuotantoon. Tulevaisuuden ravintoloissa on bioreaktorit, joissa kasvatetaan muun muassa lihasoluja hampurilaisiin, Hiltunen visioi.

Ihminen on heikko lenkki

Geenitestejä käytetään jo nyt. Omia sairausalttiusgeenejään voi seuloa, jos niin haluaa. Sukujuuriaan voi jäljittää esivanhempiin asti.

”Teetimme 23andMe-firmalla geenitestin mieheni kanssa. Siitä paljastui sekin, paljonko meissä on neandertalia. Kävi ilmi, että olen enemmän luolamies kuin minun mieheni!” Hiltunen nauroi.

Teknologian kehittyessä tullaan pohtimaan yhä enemmän siitä, mihin geenitietoja käytetään. Kun sylkäiset purkan kadulle, niin kuka saa siitä tietosi ja mitä varten?

Hiltunen kertoi, että Hong Kongissa tehtiin joitakin kuukausia sitten Face of Litter -kampanja, siisteyskampanja, jossa kadulle viskotuista roskista poimittiin dna:ta. Niistä tehtiin yhdysvaltalaisessa laboratoriossa visuaalinen Snapshot-profilointi, ja niin roskaajien ”kuvat” päätyivät julisteisiin ympäri kaupunkia.

Mihin kaikkeen tietojamme voitaisiinkaan käyttää?

Ei ole olemassa pahaa teknologiaa eikä hyvää teknologiaa, vaan on teknologiaa, jota voi käyttää hyvään tai pahaan.

”On tärkeä puhua teknologian hyvistä ja huonoista vaikutuksista. Ei ole olemassa pahaa teknologiaa eikä hyvää teknologiaa, vaan on teknologiaa, jota voi käyttää hyvään tai pahaan. Ihminen – ainakin toistaiseksi – päättää, käytetäänkö sitä hyvään vai pahaan.”

Me olemme se heikko lenkki, Hiltunen muistutti.

Dataa kertyy koko ajan, tietokoneet tehostuvat, ja yhä kehittyneemmät algoritmit analysoivat aineistoa. ”Tulee ennustavat algoritmit, jotka päättelevät, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.”

Hiltunen kertoi esimerkin yhdysvaltalaisesta kauppaketju Targetista.

”Nuori tyttö käytti paikallista plussakorttiaan kaupassa, ja alkoi saada vauvoihin liittyviä mainoksia. Teinitytön isä närkästyi ja otti kauppaan yhteyttä, että mitä tämä tällainen on, eihän tyttö vielä edes ajattele tällaisia asioita. Paljastui, että tyttö oli raskaana.

Algoritmi oli analysoinut asian tämän ostokäyttäytymisestä.”

Kulutusmuutosten ei tarvitse olla edes mitenkään ilmeisiä, kuten raskaustestin ostaminen, Hiltunen huomautti. Algoritmi voi päätellä raskauden vaikka siitä, että nainen esimerkiksi ostaa kosmetiikkaa, joka tuoksuu vähemmän voimakkaasti: hajuaisti kun herkistyy raskaana ollessa.

Hiltunen mainitsi toisen esimerkin siitä, miten algoritmeja voi hyödyntää. ”Yhdysvaltain armeijalla on projekti, jossa pyritään tunnistamaan veteraanien facebook-statuksista, kuka heistä on itsemurhavaarassa. Sitten heitä yritetään auttaa.”

Lelukauppa on ikkuna tulevaan

”Jos mietitte, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, katsokaa muksuja. Mitä he tekevät?” Hiltunen vinkkasi. Lapset nimittäin elävät toinen jalka tulevaisuudessa.

”Kun minä menin opiskelemaan, en ollut koskaan käyttänyt tietokonetta. Nyt lapsilla on jo laajennetun todellisuuden tarratatuointeja. Kun niitä lukee tietyllä softalla, ne liikkuvat. Voi esimerkiksi nähdä, kuinka koira hyppii omalla ranteella”, Hiltunen sanoi.

Kuva 130-72
Kuva 129-72

Elina Hiltusen kädellä oleva tatuoinnilla on laajennettu todellisuus, joka hyppää esille kännykän sovelluksessa. Ihon alla piilee myös siru, joka avaa hänen kotiovensa. Kuva: Adolfo Vera

Hänen mukaansa parhaimpia paikkoja kurkata tulevaisuuteen ovat lelukaupat. Nyt niissä myydään muun muassa laajennetun todellisuuden tuotteita, nelikoptereita ja pikkuruisia robotteja – kaikki teknologiaa, jotka tulevat olemaan arkeamme.

Google on jo kehittänyt älylasit, ja uusia tulee. Virtuaalisilmikkojen myötä todellisuutemme rajat venyvät. ”On ihan sama, vaikka asuisit roskapöntössä – kun pistät lasit päähän, näyttää siltä, kuin olisit linnassa. Kun vielä saadaan haptiset käyttöliittymät, niin pystyt jopa tunnustelemaan virtuaaliympäristöä.”

Kauko-ohjattavat robottilelut puolestaan kielivät robotiikan harppauksista. Insinöörit ovat kehittäneet muun muassa robottiasusteita, jotka auttavat nostamaan painavia tavaroita tai liikuttamaan halvaantunutta ihmistä.

Myös hoivarobotit tekevät tuloaan.

”Paro-nimistä robottilemmikkiä käytetään jo vanhusten ilona Suomessakin. Tästä käydään eettistä keskustelua, että onko oikein, että sellainen laitetaan vanhuksen syliin. Toisaalta se ei ikinä väsy hellimiseen. Sillä ei ole kellokorttia.”

3 MAHDOLLISTA SKENAARIOTA

  1. Teknologinen romahdus. Tapahtuisi jokin suuri mullistus, joka katkaisisi nykykehityksen.
  2. Teknologian lineaarinen kasvu.
  3. Teknologian kasvu on huimaa. Käydään esimerkiksi keskustelua tietokoneiden kanssa ajattelemalla.
MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin