Tekoäly, taide ja hybridit

Carita Pettersson

Uusi teknologia on ihmisten heijastuma. Pahimpia piirteitämme heijastama teknologia saattaa jopa tuhota meidät. Samalla sitä käytetään jo hyvää vauhtia hyväksi taiteessa. Tekoälyn ja taiteen yhdistelmästä povataan seuraavaa merkittävää taidesuuntausta. Taide taas voi tuoda tekoälyn kehitykseen uusia mielenkiintoisia piirteitä.

Jake Elwes on nuori brittiläinen taiteilija (s.1995), perinteisen englantilaisen hyvämaineisen taidekoulun kasvatti. Hän ei hetkeäkään peitä innostustaan tekoälystä ja kaikesta mitä sen avulla voidaan saada aikaiseksi, vaikka tiedostaakin vaarat, kuten deepfake videot ja hallitusten käyttämät kasvojentunnistusohjelmat.

Elwesin teoksia on ollut näytteillä gallerioissa ja näyttelyissä ympäri maailmaa, viimeksi Kiinassa.

”Löydän tavallaan runoutta tieteentekijöiden algoritmivirheistä. Minua kiehtoo ennenkaikkea tekoälyn kehittämät kuva-aiheet ja nautin tekniikan roolin tutkimisesta nykyelämässä,” sanoo Jake Elwes.

Tekoäly, artificial intelligence eli AI, on Elwesin mielestä liian yleisluontoinen määritelmä taiteentekemisessä. Hän käyttäisi mielummin termiä koneäly, machine learning, sekä seuraavana askeleena syvä-äly, deep learning.

Taiteilija näyttää tietokoneelle kuvia ja kone puolestaan tekee omat johtopäätöksensä. Näin ollaan siirrytty eteenpäin ajasta jolloin taitelija ainoastaan antoi koneelle ohjeita, jonka seurauksena syntyi edellinen taidesuuntaus jota voi seurata Duchampista nykypäivän generatiiviseen taiteeseen.

Algoritmit sellaisinaan ovat tyhmiä. Kone oppii sille syötetyistä kuvista, luo ne uudelleen ja huijaa meitä ajattelemaan että ne ovat aitoja.

”Kuvien matkiminen ei ole luovaa, mutta koneen yhteistyö taiteilijan kanssa on luovaa toimintaa. Tekoälyn avulla saamme aikaan uuden kuvan tai hybriditeoksen väärentämällä ja muokkaamalla,” selittää Elwes.

Elwesin teoksia on voinut ihastella muun muassa hänen lapsuudenmaisemissa Essexin soilla jonne hän hiljattain mallisti monimutkaisen uusia lintukuvia tuottavan järjestelmän.

Elwes syötti koneelle valtavan määrän lintukuvia, jonka jälkeen neuraaliverkko (GAN) tuotti satunnaisia lintukuvia. Neuraaliverkot ovat dynaamisesti muovautuvia verkkoja jotka muodostavat uusia yhteyksiä ulkopuolisten ärsykkeiden avulla. Ne tavallaan oppivat dataa havainnoimalla. Pikselitiedoista neuraaliverkko kehittää uusia kuvia ja oppii kuvien luomisen. Uudet animoidut hybridikuvat Elwes projisoi suomaisemalle jolla aidot linnut olivat vuorovaikutuksessa keinotekoisten kanssa.

”Luonnollisia muotoja kehittävän tekoälyn luominen ja tämän kaiken vieminen luontaiseen elinympäristöön on pieni interventio, mutta lausuntona, statementinä, iso askel,” väittää Jake Elwes.

Elwes on tehnyt yhteistyötä monen eri koneäly-yhteisön kanssa, mm. Nvidia ja Deepmind.

”Koneella ei ole tahtoa tai aikomuksia. Kone ei ole ymmärtänyt taustaa jota vastoin taidetta luodaan. Tekoäly ja koneäly ovat alkutekiöissä, ottamassa ensiaskeleitaan ja kyse on taiteilijan ja koneen yhteistyöstä,” painottaa Jake Elwes.

Elwes uskoo että olemme luomassa koneälyä ymmärtääksemme itseämme, mutta myöntää samalla että on tavannut taidekuraattoreita jotka ovat kauhistelleet hänen menetelmiään.

Instagramissa pystyy seuraamaan Jake Elwesin kehitteillä olevaa projektia ensimmäisestä tekoälyllä luodusta drag queenistä, Zizistä, @zizidrag.

CV Jake Elwes
Instagram

Maailmankongressin jälkeen olen ajatellut…

Maailmankongressin jälkeen olen ajatellut tiedettä, tieteentekemistä ja faktojen tärkeänä pitämistä demokratian selviytymisen kannalta. Lähteiden suojaaminen uuden tekniikan avulla oli toimittajalle varsin hyödyllinen aihepiiri, kuten myös nk embedded journalism: miten toimia itsenäisesti ja mahdollisimman tasa-puolisesti toimintaympäristössä joka sellaisenaan ei ole neutraali. Osallistuin myös seminaareihin joissa pohdittiin tieteen roolia elokuvissa ja käsikirjoituksissa, eli miten tiedealaa käsitellään fiktion puolella. Kaiken kaikkiaan todella hyvin järjestetty ja antoisa kongressi.
-Carita Pettersson

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Tiedeviestinnän tärkein kohderyhmä olemme me kaikki

OPEN ACCESS HAAStaa tiedeyhteiSÖN

Sanna Kivimäki: Mitä ajatella tieteen avoimuudesta?

MAAILMANKONGRESSISTA UUSIA URIA AJATTELUUN

Suvi Uotinen: Lisätty todellisuus tuo uusia havainnollistamisen keinoja tiedeviestintään
Riikka Hopiavaara: Tiedeviestijän työ muutoksessa
Carita Pettersson: Tekoäly, taide ja hybridit
HUUHKAJAT GOTLANNISSA

Outi Lauhakangas: Itämeren keskipiste löytyi

Kolumni

Salla Nazarenko: Apokalyptinen Aasia ja suomalaisen omatunto

Näin sen luin

Kalevi Rantanen: Langattoman värähtelyn opetuksia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin