Tekoälyn peruskurssi kasvattaa mediakriittisiä kansalaisia

Pasi Kivioja

”Välillä huomaa, ettei toimittajalla ole ymmärrystä tekoälyteemasta”, kommentoi kotimaisia uutisjuttuja Reaktorin Ville Valtonen.

Tekoälyn perusteet -kurssin voi suorittaa ilmaiseksi etänä. Kurssi antaa hyvät pohjatiedot tekoälystä käytäviin keskusteluihin.

Vastasit oikein.

Kyllä! Oikea vastaus on 40:95. Ratkaisin juuri Bayesin kaavaa ja uskottavuusosamäärää käyttäen rintasyövän posteriorikertoimen samalla, kun odottelin lastani harrastuksestaan Lepsämän Teboililla.

Suoritan Helsingin yliopiston ja Reaktorin suosittua Tekoälyn perusteet -verkkokurssia aina sopivan tilaisuuden tullen. Hyvä sana on kiirinyt, sillä ilmaiselle kurssille on minun lisäkseni kirjautunut jo noin 150 000 opiskelijaa, joista noin kymmenen prosenttia on suorittanut kurssin loppuun.

Vuoden aikana yli 250 yritystä on vastannut Helsingin yliopiston ja Reaktorin tekoälyhaasteeseen ja sitoutunut kouluttamaan henkilökuntansa tekoälyn perusteisiin joko tällä kurssilla tai muuten. Mukana ovat muun muassa Stora Enso, Nokia, Finnair, Alma Media ja verohallinto.

Median kuluttajan mutta myös toimittajan kannalta kurssista tekee mielenkiintoisen sen mediakriittinen ote, joka ohjaa vaatimaan tekoälyuutisilta enemmän kuin pelkkien stereotypioiden toistelua. Koska suuri osa suomalaisista ymmärtää kurssin käytyään, ettei Skynet ole aktivoitumassa eikä Terminator odottele oven takana, pitää toimittajienkin pystyä parempaan.

Kiinalaisia huoneita ja naiiveja luokittimia

Edellä mainitulla Bayesin kaavalla punnitaan ristiriitaista informaatiota lääketieteessä, oikeussalissa ja monilla muilla tieteenaloilla. Yksi hyödyllisimmistä Bayesin kaavan tekoälysovelluksista on niin sanottu naiivi Bayesin luokitin, jota käytetään muun muassa sähköpostin roskapostisuodattimissa.

Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta onkin yllättävän helppoa. Hämmästytin itseänikin ratkaisemalla Bayes-tehtävän oikein.

Kurssi antaa hyvät yleistiedot tekoälyyn liittyvistä peruskäsitteistä, kuten koneoppimisesta, syväoppimisesta, datatieteestä ja neuroverkoista. Lisäksi tutustutaan muun muassa kiinalaisen huoneen argumenttiin, Turingin testiin, lähimmän naapurin luokittimeen, regressioon ja konvoluutioneuroverkkoihin. Tehtävät eivät ole ylivoimaisen vaikeita, vaikka lukion matematiikan tunneista olisi vierähtänyt jo jonkin aikaa. Laskutaitoja enemmän vaaditaan loogista päättelykykyä.

Eräs tuttavani kommentoi Facebookissa, että hän suoritti helpon kurssin yhdessä illassa.

Enpä usko.

Tai ehkä se onnistuu, jos on nero tai harppoo tehtävien ja lisätietoa tuovien taustatekstien yli. Ajatuksen kanssa kurssin suorittamiseen menee normi-ihmiseltä 15–20 tuntia.

Ensimmäinen tekoälykurssi maallikoille

Alun perin Tekoälyn perusteet oli normaali yliopistokurssi, jota oli vuosia koekäytetty tietojenkäsittelytieteen opiskelijoilla. Kun kurssi päätettiin viedä verkkoon, tehtiin kilpailijakartoitusta tekoälykursseista.

”Kaikki kurssit oli tehty henkilöille, jotka osaavat koodata ja ovat it-alalla. Tämän kurssin kohderyhmä vaihtui maallikoiksi, jolloin yli puolet kurssista piti kirjoittaa uudestaan”, kertoo Reaktorin viestintä- ja markkinointijohtaja Ville Valtonen.

Valtosen mukaan kurssin toteutuksessa on ollut mukana yli kymmenen henkilöä. Yliopistolta on ollut teknisiä henkilöitä ja kurssin vastuuopettaja, apulaisprofessori Teemu Roos. Reaktor on työllistänyt projektissa datatieteilijöitä, käyttöliittymäsuunnittelijoita ja projektipäälliköitä.

Reaktor tuli yrityksenä mukaan kuvioon puolitoista vuotta sitten, kun Helsingin yliopisto oli jo päättänyt, että kurssi viedään verkkoon. Valtosen mukaan kurssi ei ole saanut julkista rahoitusta.

”Tämä lähti liikkeelle markkinointiprojektina. Me olemme maksaneet oman työmme ja yliopisto omat kulunsa. Nyt olemme myymässä kurssia ulkomaille, ja näyttää lupaavasti siltä, että saisimme kulut katettua.”

Vain Pohjois-Koreassa ei olla kuultu suomalaisten kurssista

Elements of AI -kurssi tehtiin ensin englanniksi ja puoli vuotta myöhemmin suomeksi. Tänä keväänä julkaistiin ruotsinkielinen versio ja tekoälyhaastekampanja Ruotsissa. Muidenkin maiden kanssa neuvotellaan.

”Kurssin osallistujista vajaa puolet on nyt Suomesta. Läpipäässeitä opiskelijoita on yli 110 maasta. Sivustolla on käyty kaikista maista Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta”, Ville Valtonen luettelee.

Suosio tuli kuitenkin yllätyksenä, vaikka tekoäly on esiintynyt julkisissa puheissa jo pitkään. Valtosen mukaan kurssin ajoituksessa oli tuuriakin, sillä pääministeri Juha Sipilä piti samoihin aikoihin puheen, jossa hän halusi Suomen kouluttavan kymmenen vuoden kuluessa miljoona tekoälyä ymmärtävää henkilöä.

”Suomi on edelläkävijä tekoälyssä. Meillä mietitään valtiotasolla, miten tekoälyä pitäisi hyödyntää, ja muut Euroopan maat ottavat mallia Suomesta”, Valtonen sanoo.

Kurssilla selviää, mihin tekoälyn koneoppiminen perustuu ja mitä kone ei voi oppia.

Myös tänä keväänä ilmestynyt toimittaja Timo Siukosen ja tietotekniikan professori Pekka Neittaanmäen tietokirja Mitä tulisi tietää tekoälystä (Docendo) ratsastaa tekoälytrendin harjalla. Yleistajuisesti kirjoitettu kirja mainitsee Tekoälyn perusteet -kurssin osana tekoälyverkkokurssien jatkumoa.

Esimerkiksi vuonna 2011 Stanfordin yliopiston professorit järjestivät ilmaisen tekoälyn johdantokurssin verkossa. Kurssille ilmoittautui 160 000 henkilöä liki 200 maasta, ja se kesti kymmenen viikkoa. Tämä oli huikea saavutus, mutta Siukosen ja Neittaanmäen mukaan kriittinen tiedeyhteisö kuitenkin kysyi, ”sortuuko yliopistojen arvovalta ja pääsevätkö monialayhtiöt ohjaamaan, globalisoimaan ja tasa-arvoistamaan akateemista koulutusta”.

Toimittajat tarvitsevat koulutusta tekoälyssä

”Välillä huomaa, ettei toimittajalla ole ymmärrystä tekoälyteemasta. Hän ottaa aiheen ilman kritiikkiä jostain ulkomaisesta mediasta ja laittaa lehteensä. Se on aika vastuutonta”, pohtii Ville Valtonen kotimaista tekoälyuutisointia.

Yhtenä esimerkkinä liioittelusta Valtonen mainitsee revittelyn ”tekoälyllä, joka vie meidän työpaikkamme”. Kurssimateriaalissa esiin nousevat tekoälyyn liittyvät epärealistiset tulevaisuudennäkymät ja uhkakuvat, joita media lietsoo. ”Se, että superälykäs, itsestään tietoinen tekoäly syntyisi vahingossa uusien menetelmien kehityksen tuloksena, on naiivi ajatus”, tekijät toteavat.

Kurssilla kiinnitetään huomiota myös tekoälyn määrittelyn epämääräisyyteen mediassa. Kurssin käynyt tietää, että mikä tahansa datan käsittely ei edellytä tekoälyä. Oikeata tekoälyä on esimerkiksi itseohjautuvissa autoissa, uutisten suosittelujärjestelmissä ja kasvojentunnistuksessa.

Jos tarkkoja ollaan, tekoälystä ei pitäisi puhua laskettavana substantiivina, koska tekoäly on tieteenala, kuten vaikkapa matematiikka tai biologia. Esimerkiksi otsikko ”Puettavien laitteiden data auttoi opettamaan tekoälyn, joka tunnistaa diabeteksen merkkejä” on epätarkasti ilmaistu. Kurssin tekijöiden mukaan kauhistuttavinta olisi otsikoida ”Googlen tekoäly rakensi tekoälyn, joka päihittää ihmisten tekemät tekoälyt”.

Soutuvenetehtävässä etsitään optimaalisinta reittiä, jolla jyväpussi, kana ja kettu saadaan vastarannalle toisiaan syömättä. Samantyyppistä päättelyä kone käyttää reittioppaissa.

Kurssin tekijät muistuttavat tekoälyn etenevän muiden tieteenalojen tavoin aaltoliikkeenä, johon kuuluvat läpimurroista syntyvät ”intoilusyklit”. Optimismi lisää tutkimuspanostuksia ja tekoälytutkimuksen rahoituksen piiriin pyrkiviä tutkijoita ja yrityksiä.

Myös yleisön innostus tekoälyä kohtaan saattaa olla rajallista. Eräs tuttu toimittaja suuresta lehdestä kertoi, että heidän havaintojensa mukaan tekoäly on yksi niistä sanoista, jotka ovat omiaan karkottamaan lukijoita. Tekoäly ei jostain syystä kerää klikkauksia kyseisen toimittajan yleismediassa.

Tekoälyintoilua oli neuroverkkojen kanssa jo 1950–60-luvuilla ja logiikkapohjaisiin asiantuntijajärjestelmiin liittyen 1980-luvulla. Nämä hypet loppuivat kuitenkin nolosti. Läpimurtoja ei saavutettu ja tutkimusrahoitus tyrehtyi – seurasi niin sanottu tekoälytalvi.

Seuraava tekoälytalvi saattaa olla täällä ennemmin kuin huomaammekaan.

Jatkokursseja on luvassa

Tekoälykurssin kuuden pääluvun läpisinnittely ei ole vallan mahdoton urakka, mutta vaatii 25 monivalintatehtävän ja sanallisten tehtävien suorittamista. Osa kysymyksistä ei ratkea ilman perinteistä kynää ja paperia. Sanallisia vastauksia arvostelevat hymynaamoin nimettömät vertaisarvioijat eli muut satunnaisesti valitut kurssilaiset.

Loppupuolella kurssia huomaan osan porukasta jo väsähtäneen. Saan nimittäin eteeni arvosteltavaksi sanallisia kurssivastauksia, joissa vastauksena on pelkkä viiva tai kommentti ”En todellakaan jaksa vastata sanallisiin tehtäviin”.

Mutta voi sitä onnenpäivää, kun saan kurssin viimein loppuun ja todistukseksi oikein virallisen sertifikaatin! Olen saanut oikein 79 prosenttia vastauksista, ja vanha hikipinko sisälläni harmittelee keskittymiskykyni herpaantumista muutaman tehtävän kohdalla.

Sanallisia vastauksia arvioivat hymynaama-asteikolla muut kurssilaiset anonyymisti.

Tekoälyn perusteet -kurssista saa kaksi opintopistettä Helsingin yliopiston tai avoimen yliopiston opiskelijana. Kieltämättä kiinnostun myös jatko-opintojen mahdollisuudesta.

Reaktorin Ville Valtosen mukaan suunnitteilla on kaksi erilaista verkkojatkokurssia, joista toinen menee syvemmälle tekoälyn koodaukseen ja toinen keskittyy tekoälyn etiikkaan.

Myös Helsingin yliopiston ensimmäisen vuoden tietojenkäsittelytieteen opinnot ovat avoinna kaikille.

Jutun kuvituksena on käytetty kuvakaappauksia kurssin materiaalista.

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Tiedeviestinnän tärkein kohderyhmä olemme me kaikki

OPEN ACCESS HAAStaa tiedeyhteiSÖN

Sanna Kivimäki: Mitä ajatella tieteen avoimuudesta?

MAAILMANKONGRESSISTA UUSIA URIA AJATTELUUN

Suvi Uotinen: Lisätty todellisuus tuo uusia havainnollistamisen keinoja tiedeviestintään
Riikka Hopiavaara: Tiedeviestijän työ muutoksessa
Carita Pettersson: Tekoäly, taide ja hybridit
HUUHKAJAT GOTLANNISSA

Outi Lauhakangas: Itämeren keskipiste löytyi

Kolumni

Salla Nazarenko: Apokalyptinen Aasia ja suomalaisen omatunto

Näin sen luin

Kalevi Rantanen: Langattoman värähtelyn opetuksia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin