Tiede populistien kynsissä

Mari Heikkilä

Populistiset puolueet kannattajineen suhtautuvat tieteeseen usein poikkeuksellisen kriittisesti. Epävarmuuksien tiede voi vaikuttaa huteralta ehdottomien väitteiden ristitulessa.

Miten tutkijoiden ja tiedeviestijöiden pitäisi kohdata populistit? Tätä pohdittiin heinäkuussa ESOF-konferenssissa. Tilaisuus oli otsikoitu osuvasti: ”Making facts great again”.

Tieteestä on viime aikoina tullut suosittu populistien hyökkäyskohde. Tutkimustieto on usein populististen pyrkimysten tiellä, joten se halutaan leimata poliittiseksi, puolueelliseksi ja vanhoja valtarakenteita pönkittäväksi. Populistien tavoitteena on horjuttaa faktojen asemaa päätöksenteossa – ja siinä he ovat myös onnistuneet.

Brexit ja Donald Trumpin äänestäminen presidentiksi ovat esimerkkejä siitä, miten ihmisiä voidaan johdattaa harhaan. Usein käy niin, että suurelle yleisölle riittävät mutu-kokemukset ja perstuntuma – etenkin jos puhuja on riittävän karismaattinen.

Euroopan komission tieteellisen neuvonantajan Didier Schmittin mukaan haasteena on, että populisti esittää valefaktansa vakuuttavasti, täysin varmana tietona. Tutkijat sen sijaan puhuvat myös tutkimustietoon liittyvästä epävarmuudesta. Sen vuoksi valefaktat menevät helpommin läpi – ne ovat ”varmempia”.

”Jos tutkija aina sanoo, että tarvitsemme lisää tutkimustuloksia, se on ongelma. Eihän tutkijana voi koskaan voi olla 100-prosenttisesti varma”, Schmitt totesi.

Kymmenen E:n muistilista

Mutta mikä sitten avuksi? Asiantuntija Jan Marco Muller International Institute for Applied Systems Analysis (IIASA) -instituutista oli koonnut tutkijoille kymmenen E:n muistilistan populistien kohtaamista varten:

  1. ENTHUSE – Innosta ihmisiä. Vain siten he lähtevät tukemaan ajatusta ja ottavat tiedon omakseen.
  2. EDUCATE – Kouluta. Jaa tietoa koko väestölle, sillä sitä kautta voit vaikuttaa myös päättäjiin ja päätöksentekoon. Muista myös vanhukset.
  3. ENCOURAGE – Rohkaise ihmisiä kysymään aiheesta.
  4. EXPLAIN – Selitä asia yksinkertaisesti, selkeästi ja esimerkkejä käyttäen.
  5. EMPHASIZE – Liitä tieteelliset todisteet kontekstiin ja kerro asian laajemmasta merkityksestä. Kerro selkeästi esimerkiksi riskin suuruudesta verrattuna saatavaan hyötyyn.
  6. EMPATHIZE – Hyväksy, että ihmiset voivat olla huolissaan. Kysy, mistä huoli johtuu ja selitä asioita.
  7. ETHICIZE – Tutkimuksiin liittyy eettisiä kysymyksiä, joita kannattaa pohtia ja ottaa ne huomioon jo tutkimusta suunniteltaessa. Ole valmis keskustelemaan eettisistä näkökulmista.
  8. EMOTIONALIZE – Kosketa ihmistä ja kerro asioista inhimillisellä tasolla. Kerro taustalla oleva kertomus.
  9. ENGAGE – Pysy samalla tasolla kuulijan kanssa, ole aito, ota vastaan kysymykset. Vain siten voit saada ihmisen sitoutumaan.
  10. ENLIGHTEN – Valista, mutta älä puhu ylhäältä päin.

Faktoja kaivataan

Sense about Science EU -kampanjan johtaja Sofie Vanthournout muistutti puheenvuorossaan, että ihmiset haluavat faktoja. He eivät ole naiiveja. Useimmat ovat tutkijoiden ja tiedeviestijöiden tavoin huolissaan valeuutisista ja tutkimustulosten luotettavuudesta.

Vanthournoutin mukaan tutkijat usein aliarvioivat, miten hyvin yleisö pystyy arvioimaan ja sietämään tutkimukseen liittyvää riskiä ja epävarmuutta.

”Rehellisyys on tärkeää. Tutkijoiden pitäisi keskustella tuloksista avoimesti ja kertoa, mitä on pöydällä”, Vanthournout totesi.

On tärkeä käydä tutkimustuloksia läpi ja keskustella, millaisia johtopäätöksiä tutkimusten perusteella voidaan vetää. Toisaalta kannattaa varautua siihen, että kaikki eivät välttämättä vedä samoista tutkimustuloksista samoja johtopäätöksiä.

”Usein ihmiset vain tuntevat, että asia on näin eivätkä usko faktoja. Saattaa myös olla muita ”asiantuntijoita” tai hengellisen puolen vaikuttajia, jotka muokkaavat ihmisen mielipidettä. Tällöin kannattaa vain keskustella, miten hän on tullut tiettyyn johtopäätökseen. Vain harva ihminen on äärimmäisen jyrkästi jotain mieltä ja täysin ehdoton näkemyksissään.”

Vaarana teollisuuden monopoli asiantuntijuudessa

Tilaisuudessa käytiin yleisökysymyksen myötä mielenkiintoinen keskustelu siitä, pitäisikö teollisuuden asiantuntijat ottaa huomioon todellisina asiantuntijoina. Useinhan teollisuuden leipiin päätyy yliopistoista huippututkijoita, joilla varmasti on osaamista riittävästi.

Corporate Europe Observatoryn tutkija Martin Pigeonin mukaan teollisuuden asiantuntijoiden kuulemisessa on riskinsä. Hän tutkii lobbausta EU:ssa.

”On todisteita siitä, että teollisuus manipuloi tiedettä. Usein yrityksissä on kyllä tietoa, ja monissa tilanteissa on pakko kuunnella yrityksen asiantuntijaa, koska hän voi olla korvaamaton. On kuitenkin huomioitava, ettei hän voi puhua työnantajanaan toimivaa yhtiötä vastaan.”

Pigeonin mukaan yritysten yksi strategia on, että he palkkaavat parhaat asiantuntijat ja tutkijat yritykseen, jotta nämä eivät voi puhua yhtiötä vastaan – työntekijän on oltava lojaali työnantajaansa kohtaan.

Haasteena on, että ajan myötä teollisuudelle voi muodostua monipoli asiantuntijuudessa. Tämä on Pigeonin mukaan iso ongelma. Jollain alalla voi käydä niin, että paras asiantuntemus löytyy vain yrityksistä. Tällöin päätöksentekijät ovat väistämättä yrityksiltä saamansa tiedon varassa.

Pelokas ei kykene ajattelemaan järkevästi

Didier Schmitt muistutti siitä, että pelko on tehokas vaikuttaja. Pelokkaat ihmiset eivät kykene ajattelemaan järkevästi. Populistit osaavat hyödyntää tätä.

Esimerkiksi rokotevastaisuudessa pelolla on iso rooli. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden on hyvin vaikea vaikuttaa äitiin, joka on peloissaan eikä halua antaa lapselleen rokotetta.

”Mitä enemmän pyritään vakuuttelemaan, sitä enemmän syntyy vastustusta. Jos tutkija ei vaikuta oikealla tavalla, se voi johtaa vain suurempaan vastustukseen.”

Schmittin mukaan tutkijat yrittävät usein neuvoa ylhäältä päin, mikä ei ole hyvä taktiikka. Yksi vaikutuskeino voisi olla, että tutkijat toisivat esille eri skenaarioita: mitä voi tapahtua tulevaisuudessa ja miksi.

”On tärkeää luoda ihmisille ymmärrystä siitä, miltä tulevaisuus näyttää ja miten eri valinnat vaikuttavat siihen. Pelon sijaan tulisi luoda toivoa.”

Tiedetoimittaja 3/2018

Kannen kuva Shutterstock.

PÄÄKIRJOITUS

Tuukka Tammi: Tiedä kenet päästät ääneen

BRÄNDÄTYT

Petro Poutanen: Brändätyt – murentaako henkilöbrändäys pohjaa tieteelliseltä vakuuttavuudelta?

TIEDEVIESTINTÄ NYT

Mari Heikkilä: Tiede populistien kynsissä

Mari Heikkilä: ESOF oli taas pullollaan tiedettä

Lauri Keskinen: Avoin tiede isosti esillä ESOF 2018

Jari-Pekka Vuorela: Jatkuvuutta ei ymmärretä, mutta hyttysiä osataan tappaa

Visa Noronen: Suomalaisyliopistot Kremlin savuverhona

KOLUMNI

Salla Nazarenko: Venäjän toiset totuudet

Kirjat

Tarja Siuvatti: Tarpeellinen uusi opas jokaiselle metsässä liikkuvalle

Pekka Wahlstedt: Twitter – eliitin media

Pekka Wahlstedt: Sananvapauden vaiheita

Pekka Wahlstedt: Propagandan pitkä historia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin